tag:blogger.com,1999:blog-72814895686199409862024-03-14T05:54:02.272+02:00Elämää elokuvien parissaHedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.comBlogger140125tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-64183596276900546112014-06-28T21:52:00.001+03:002014-06-28T21:52:22.255+03:00HiatusOlen tässä hiljan tullut siihen tulokseen, että pistän leffablogini toistaiseksi tauolle.<br /><br />Yksinkertaisesti minulla ei ole enää niin paljon aikaa kun aikoinani blogia perustaessa (joka oli, hyvänen aika, neljä vuotta sitten), ja on kurjaa, kun en pysty antamaan blogille enää sitä panosta, jonka sille aikoinani annoin. Koska kuitenkin vihaan muutosta, ja tykkään takertua pieniin, ja eteenkin niihin miellyttäviin asioihin, en ole poistamassa blogia kokonaan. Kuka tietää, jos jostakin saan taas innostusta ja aikaa kirjoittaa taas useamman kerran kuukaudessa tai peräti viikossa, kuten alkuaikoinani. Onhan ne elokuvat kuitenkin niin iso osa meikäläisen elämää.<br /><br />Sitä ei muuta mikään.<br />
<br />
Toistaiseksi siis heilautan teille kätöstä, ja pistän leffablogini muhimaan ja odottamaan parempia aikoja.<br /><br />Ps. olen hauduttamassa ideaa sen sijaan video-/roolipeli -blogista. Mikäli se on syntymässä, tulen mainostamaan sitä täällä.Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-25899518110283512152014-05-20T12:48:00.000+03:002014-05-25T19:33:44.132+03:00DVD:tä myytävänä!!Koska liki 200 DVD:n kokoelma alkaa silloin tällöin huimata päätä, on aika hieman karsia valikoimaa ja saada tilaa uusille tuttavuuksille. Oheessa lista leffoista, joista olen valmis luopumaan pilkkahintaan.<br />
<br />
Kaikki seuraavat leffat saat <span style="color: red;">yhdellä eurolla</span>:<br />
<span style="color: #3d85c6;">- 24h Party people<br /><strike>- Ben Hur</strike><br />- Cardcaptor Sakura: the movie<br />- the Chernobyl Diaries<br />- Female Perversions<br />- Magic Mike<br />- the Mist</span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Mr. and Mrs. Smith<br />- The Other Boleyn Girl<br />- Secretary <br /><strike>- Shoot 'em Up</strike><br />- Solaris (2002)<br />- Täältä tullaan elämä</span><br />
<br />
Myös leffavaihdot sopivat minulle hyvin, eli jos et halua/viitsi/kehtaa/uskalla maksaa erkkimerkeillä, otan ihan mieluusti DVD:n DVD:tä vastaan. Tällä hetkellä eniten kutkuttaisi saada kokoelmiini <span style="color: #3d85c6;">The Fall, Prometheus, the Pianist, Detachment, Spiderman 2</span>, mikä tahansa <span style="color: #0b5394;">Hitchcock-leffa</span>, mikä tahansa <span style="color: #0b5394;">Ghibli</span>, mikä tahansa <span style="color: #0b5394;">Tarantino</span> (paitsi <span style="color: #3d85c6;">Paskiaiset</span>), <span style="color: #3d85c6;">Star Wars 2 ja/tai 3, LotR 2 ja/tai 3, THG: Catching Fire</span>. Ei itse-ladattuja/piratoituja leffoja kiitos, vaan ihan kaupasta hommattua kunnon kamaa.<br />
<br />
Pistä kommenttia alle jos olet kiinnostunut. Jos asut kulmilla, niin annan DVD:n sinulle henkilökohtaisesti, jos taas asut hieman kauempana, niin voin postittaa DVD(t) pientä korvausta vastaan.Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-81364626176185073502014-05-20T10:50:00.000+03:002014-05-20T11:10:04.958+03:00Monenlaista monsterimättöäKävin eilen katsastamassa elokuvateattereihin varkain antautuneen <span style="color: #3d85c6;">Godzillan</span>. Mitään tekemisen puutetta syvempää syytä elokuvan katsomiselle ei ollut taustalla, sillä en ole koskaan ollut erityinen hirviöfani, saati Godzillan, ja vielä vähemmän veljeni, joka oli siis leffaseuranani (hän oli pienenä niitä lapsia, jotka piilottelivat sohvan takana ja pelkäsivät kaikkea mahdollista aina möröistä jättiläisiin). Tulipahan siinä kuitenkin vietettyä ihan mukava iltapäivä, ihan viihdyttävän elokuvan parissa.<br />
<br />
Godzilla-elokuvista täysin tietämättömänä en edes yritä lähteä vertaamaan 2000-luvun hirviöliskoa 50-luvun klassikkoon ja sieltä aina 90-luvun jenkkiversioon. Sen kuitenkin tiedän, että kaikkien hirviöiden äiti (tai siis isä) on Godzillan re-makessa entistäkin isompi. Ja tällä kertaa tarkoitan isoa. Todella isoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cinefantastiqueonline.com/wp-content/uploads/Godzilla-art-horizontal.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cinefantastiqueonline.com/wp-content/uploads/Godzilla-art-horizontal.jpg" height="223" width="400" /></a></div>
<br />
Elokuvan juoni on sikäli hyvin katastrofi-elokuvan peruskauraa, että en lähde siihen puuttumaan. Re-maken linjaus on kuitenkin hieman erityisempi, joskaan sekään ei eroa monien muiden hirviöelokuvien uusintaotoksista sekä lähivuosien maailmanloppumätöistä. Kyse on hirviön tai muun uhkan inhimillistämisestä, ja lempeyden näyttämisestä.<br />
<br />
Peter Jacksonin <span style="color: #3d85c6;">King Kong</span> esitettiin yksinäisenä ja väärinymmärrettynä herkkiksenä. <span style="color: #3d85c6;">Rise of the Planet of the Apes</span> toi oman inhimillisen näkökulmansa 60-luvun klassikkotarinaan. <span style="color: #3d85c6;">Shaun of the Dead, Zombieland ja Warm Bodies</span> tuovat oman säväyksensä zombi-rellestysten joukkoon, tuoden katastrofin keskelle huumoria ja romanssia. Ei siis ole mikään ihme, että myös Godzilla, ehkä populaarikulttuurin ikonisin hirviö, on joutunut saman kulmienpehmennyksen kohteeksi. Godzilla ei olekaan enää tuhoa ja kuolemaa kylvävä aivoton hirviö, vaan luonnontasapainon palauttava jumalolento. Tämä ei ole välttämättä paha asia, sillä inhimillisempi, jopa sankarillinen monsteri, on aina mielenkiintoinen näkökulma. Joskaan ei mikään uusi.<br />
<br />
Siitä kuitenkin plussaa, että uusi Godzilla ei ole enää niin t-rexmäinen kuin 90-luvun jenkkiversiossa, vaan kulkee kankeasti ja hitaasti pystyasennossa kuin japanilaisten alkuperäinen Gojira. Hirviöiden valtava koko näkyy ja tuntuu, ja sekä luonto että ihminen kärsii siitä ihan mukavasti. Elokuvan loppukohtauksen apokalyptiset maisemat ja tummat pilvet ovat tyylikästä katseltavaa, ja elokuvan soundtrack vahventaa tunnelmaa kiitettävästi.<br />
Ihan kiva juttu on myös se, ettei Manhattania lähdetä tuhoamaan suinpäin elokuvan alussa, vaan vasta elokuvan viimeisellä puolituntisella. Hollywood ja amerikkalaisuuden kitkerä maku kuitenkin kirvelee elokuvan läpi alusta loppuun saakka, vaikka muiden valtioiden mailla pyöritäänkin. Se on sääli, sillä elokuvassa olisi ollut suuri potentiaali Pacific Rimin kaltaiseen monikultuurisuuteen.<br />
<br />
<br />
Uusi Godzilla ei siis tarjoa tarinallisesti tai hahmollisesti mitään uutta muiden hirviötarinoiden joukkoon, puhumattakaan uuden luomisesta tai yllättävyydestä. Visuaalisesti elokuva on kieltämättä komea, ja sanalla sanoen iso, mutta verrattain viime vuoden mecha-leffaan <span style="color: #3d85c6;">Pacific Rimiin</span> ja tämän vuoden puolella tulevaan uuteen <span style="color: #3d85c6;">Transformers</span>, Gojira-re-make ei juurikaan erotu edukseen. Robottien tilalla on vain hirviöitä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhZZ0azK0ymySaDMsEIRHQvRy0S-SnuTSbO14p39uJJpCXowsVJU-aRYkvq6uCe7O4-OKHQ29yiqVDFWgIJ-SAb827xz4a1AgMVi_H2CfCD2Xv2Q9AZLx1KU5H-He495fvHR70JSHAm6m1/s1600/pacific_rim_kaiju_s_vs_godzilla_height_chart_by_ucaliptic-d6h11yj.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhZZ0azK0ymySaDMsEIRHQvRy0S-SnuTSbO14p39uJJpCXowsVJU-aRYkvq6uCe7O4-OKHQ29yiqVDFWgIJ-SAb827xz4a1AgMVi_H2CfCD2Xv2Q9AZLx1KU5H-He495fvHR70JSHAm6m1/s1600/pacific_rim_kaiju_s_vs_godzilla_height_chart_by_ucaliptic-d6h11yj.gif" height="231" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pacific Rimin hirviöihin verrattuna Godzilla ei näytäkään enää niin isolta</td></tr>
</tbody></table>
Onneksi en joutunut maksamaan elokuvasta täyttä hintaa, sillä sitä se ei todellakaan ansaitse. Jos kuitenkin haluaa tylsyyksissään viettää pari tuntia leffateatterin viileydessä klassisen katastrofi/toiminta-elokuvan parissa, voi Godzilla olla ihan hyvä aivojentyhjennys-leffa. Ja tietenkin, jos sattuu pitämään hirviöistä.<br />
<br />
Näin monsterimättöihin liittyen, sain myös katsottua Kaarniksen kanssa pitkästä aikaa <span style="color: #3d85c6;">Prometheuksen</span>, sekä <span style="color: #3d85c6;">Aliens</span>:in, josta jälkimmäistä en ollut harmikseni vielä nähnyt, vaikka Alien-trilogia -DVD-boksi onkin muhinut isäpuoleni kaapissa ties kuinka pitkään. Hämmästyksekseni Alienin kakkososa oli yllättävän hyvä, sekä tarinallisesti että visuaalisesti. Dialogi oli tiivistä, hauskaa ja nasevaa, toimintakohtaukset pitivät otteessaan ja ottaen huomioon elokuvan vanhan iän, se näyttää edelleen todella tyylikkäältä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.thelandofshadow.com/wp-content/uploads/2013/10/aliens2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.thelandofshadow.com/wp-content/uploads/2013/10/aliens2.png" height="225" width="400" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://wpcdn2.ripten.com/wp-content/uploads/2012/04/RipleyM41PulseRifleAliens-600x322.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://wpcdn2.ripten.com/wp-content/uploads/2012/04/RipleyM41PulseRifleAliens-600x322.jpg" height="213" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">I ship it</td></tr>
</tbody></table>
Siitä heräsikin kysymys, että mitä elokuvateollisuudessa on tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana monsteri-kauhuun liittyen? Onko mahdollista, että kaikki on jo keksitty ja näytetty? Että hyviä ja oikeasti jännittäviä hirviö-elokuvia, ei enää nykypäivänä tehdä? Vai onko kyse vain siitä, että katsoja itse (eli minä) on kyynistynyt ja tylsistynyt? Jos meikäläinen palaa mielummin hirviökauhun klassikoihin kuten Alieniin tai <span style="color: #0b5394;">Romeron</span> zombi-leffoihin kuin tuijottaa kuvaputkelta 2000-luvun hirviötekeleitä, niin missä vika: nostalgiassa vai Hollywoodin yksitoikkoisuudesta?<br />
<br />
Ehkäpä tämän takia katson mielummin psykologisia trillereitä, scifi-jännäreitä tai luonnonkatastrofi-elokuvia, jos haluan kokea jotain perus jännitys-kihelmöintiä suurempaa. Yliluonnolliset ilmiöt, siinä missä monsterit, eivät meinaan minua pahemmin kuumota. Tästä ehkä saadaan hyvä aasinsilta kauhuelokuviin ja suhteestani niihin. Siitä siis ensikerralla!<br />
<br />
Loppuun vielä uuteen (tai miksei vanhoihinkin) Godzillaan minun ja veljeni keksimä juomapeli!<br />
<br />
<span style="color: #3d85c6;">GODZILLA-JUOMAPELI</span><br />
- ota hörppy, kun Godzilla (tai muu vastaava hirviö) karjuu. Tuplahörppy, jos ihminen kiljuu perästä.<br />
- jos päähenkilö pysyy paikallaan tai muuten erottuu valtavasta liikkuvasta ihmisjoukosta, ota hörppy<br />
- ota hörppy, jos ihmismassa tuijottaa Godzillaa hiljaisuuden vallitessa<br />
- juo siemaus jos päähenkilö tuijottaa hiljaa ja merkitsevästi Godzillaa. Tyhjennä lasi, jos Godzilla katsoo takaisin<br />
- jos kohtauksen isona elementtinä on vesi, juo<br />
- ota hörppy kun rakennusta menee palasiksi. Tuplahörppy jos kyseessä on jokin tunnettu monumentti.<br />
- ota tuplasiemaisu jos ihminen jää monsterin jalan alle<br />
- aina kun joku sanoo "asia X ei onnistu/toimi/tehoa", ota hörppy<br />
- tyhjennä lasi kun armeijan iso kiho ei usko tiedemiestä<br />
- ota hörppy kun ihminen osoittaa hyödyttömästi Godzillaa (tai muuta vastaavaa hirviötä) tavallisella aseella<br />
- juo lasillista niin kauan, kun ruudulla näkyy Amerikan Yhdysvaltojen armeijan taidonnäytteitä, esim. hieno rivi tankkeja tai kauniisti muodostelmassa lentäviä hävittäjäkoneita<br />
- juo lasillista niin kauan, kun päähenkilö piilottelee aivan Godzillan (tai muun vastaavan hirviön) katseen tuntumassa<br />
- aina kun ruudulla näkyy söpö pikkulapsi tai koira, ota hörppy. Tyhjennä lasisi jos lapsi tai koira jää eloon.<br />
<br />Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-2402080377424540052014-04-10T23:34:00.005+03:002014-04-10T23:34:37.632+03:00Elokuvamusiikista ja lempparisäveltäjistäEn pidä itseäni mitenkään erityisen musikaalisena ihmisenä. Levyjä olen ostanut elämässäni ehkä kahdesti, ja koneeltani löytyy ylipäänsä musiikkia hädintuskin sitä tuhatta kappaletta enempää. En juurikaan harrasta festareita, live-bändejä, karaokea tai muita musiikkitempauksia. En soita mitään instrumenttia, ja laulaminenkin jää lähinnä sinne suihkun puolelle. Vaikka rytmitajua, lauluääntä ja musiikin visuaalista hahmotuskykyä minulta löytyykin, olen ehdottomasti sisaruksiini verrattuna se kaikista vähiten musikaalisin.<br />
<br />
Mutta se ei tarkoita, ettenkö nauttisi musiikista.<br />
<br />
En tiedä kuinka kauan sydäntäni on ollut lähellä erityisesti elokuvien (ja pelien) soundtrackit ja orkesterimusiikki. Kai juuret menevät niinkin kauas, kun olin vielä vaahtosammuttimen kokoinen, ja hoilotin mukana <span style="color: #3d85c6;">Disney-piirrettyjen</span> parissa, aivan niinkuin sadat muutkin ikäiseni. Tykkäsin laulamisesta. Opin esimerkiksi juuri Disney-leffojen laulujen lyriikat nopeasti, ja muistin ne todella pitkään, itseasiassa vielä tänäkin päivänä. Muistan joskus innostuneeni <span style="color: #3d85c6;">Tuhkimon</span> soundtrackista niin paljon, että vaadin vanhempiani etsimään kaapista juhlamekkoni, jotta voisin pukea sen ylleni ja pyörähdellä parketilla kuin Tuhkimo. Muistan eläneeni mukana <span style="color: #3d85c6;">Leijonakuninkaan</span> biisien tahdissa, hyppinyt ilmaan ja laulanut mukana<span style="color: #3d85c6;"> Babe-possussa</span>, taistellut lelu-valosapeleilla<span style="color: #0b5394;"> Duel of the Fatesin</span> soidessa taustalla, ja tuntenut oloni harvinaisen cooliksi kävellessäni kadulla ja kuunnellessani <span style="color: #3d85c6;">Matrixin</span> soundtrackia. Mikään ei motivoi paremmin liikkeelle kuin räjähtävä toimintamusiikki, puhumattakaan siitä, jos laittaa soittoääneksi pomonsa tai äitinsä kohdalle jotakin erityisen kohtalokasta. Mennessäni töihin minulla on napit korvilla. Kävellessäni kauppaan minulla on napit korvilla. Tullessani kotiin ja piirtäessäni kuuntelen musiikkia, kokoan soittolistoja ja haen inspiraatiota juurikin elokuvamusiikista.<br />
<br />
Olen siis lievästi sanottuna musiikkiin vahvasti eläytyvä henkilö, ja eteenkin juuri elokuvien tyypillinen orkesteri-musiikki on iskenyt, ja tulee aina iskemään minuun kaikista koviten. Kuka sitten tietää, onko kyseessä useiden instrumenttien välisestä harmoniasta ja kokonaisuudesta, yleisestä voimasta ja adrenaliinista joka kuohuu soundtrackeista, vai niihin liittyvistä elokuvakokemuksista.<br />
<br />
Oli niin tai näin, soundtrackeja kuunnellessa minulle tulee lähes poikkeuksetta eeppinen olo, niin ikään kuin irtoaisi todellisuudesta ja astuisi oman elämänsä fiktioon. Laittaessani silmät kiinni, näen musiikin tahtiin liikkuvia dynaamisia hahmoja, valoja, värejä ja liikettä, vauhtia, meininkiä ja draamaa. Kävellessäni kadulla se pieni valonpilkahdus pilvien tai kerrostalojen takaa tuntuu merkitykselliseltä, askel toisensa jälkeen tarkoituksenmukaiselta ja oikealta. Koko elämä tuntuu erilaiselta, ja nimenomaan mielekkäältä.<br />
<br />
Lyyrisyydestä viis, tähän väliin onkin hyvä rakentaa aasinsilta asiallisempaan tekstiin, ja kysymykseen, että kukas nyt on sitten lempparisäveltäjäni. Tähän on hankala vastata yhdellä henkilöllä, sillä se vastaisi samaa kuin pitsan ja pastan vertaamista toisiinsa: molemmat ovat yhtä herkullisia sopivana hetkenä ja sopivassa fiiliksessä. Sama koskee myös elokuvasäveltäjiä: niillä on kaikilla omat hetkensä ja paikkansa.<br />
<br />
<span style="color: #3d85c6; font-size: large;">John Williams</span><br />En muista kenen kanssa juttelin elokuvasäveltäjistä, mutta kun kävi ilmi ettei tämä kyseinen henkilö tunnistanut John Williamssin biisejä, olin melko lailla tyrmistynyt. Rupesin suu vaahdossa huutamaan hänelle herran tunnetuimpia kipaleita: "Sanooko<span style="color: #3d85c6;"> Star Warssit</span> mitään? Imperial March, Duel of the Fates? <span style="color: #3d85c6;">Indiana Jonesin</span> tunnari! Haloooo, kai sä olet ekat kolme <span style="color: #3d85c6;">Potteria</span> nähny?" Tyyppi tuijottaa minua suu pyöreänä: "Ai se on tehny musat noihin vai?" Jokin pieni sisälläni kirkuu hiljaa.<br />
<br />
John Williamssin sävellystyyli on puhdasta ja klassista, sopivaa niin fantasiaan kuin herkkään draamaan modernissakin maailmassa. Tyypillistä John Williamssia ovat useat korkeaääniset torvet, reippaat yläsoinnut, sekä herkät viulut. Sopii niin toimintaan kuin herkistelyynkin, voimakkaista tunteista aina seesteiseen maisemakuvaukseen, jossa on kuitenkin ripaus "sitä jotakin". Williamssin musiikissa on tiettyä kuolemattomuutta, hentoja yksityiskohtia, joilla on kuitenkin niin paljon merkitystä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/d3uJXh-SnYM?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<span style="color: #3d85c6; font-size: large;">Clint Mansell</span><br />Iloisesta ja veikeästä Williamssista on ilahduttavaa palata melankoliseen ja alavireiseen Clint Mansellin musiikkiin. Herran tuotantoon kuuluu muun muassa. <span style="color: #3d85c6;">Requiem for a Dreamin</span>, <span style="color: #3d85c6;">The Fountainin</span>, <span style="color: #3d85c6;">Moonin</span>, <span style="color: #3d85c6;">Black Swanin</span> sekä <span style="color: #3d85c6;">Mass Effect 3:n</span> soundtackit. Jos jossakin musiikissa on uhkaavan kohtalon tuntua, se on juurikin Mansellin musiikissa. Uhkaava kohtalo ei tosin Mansellin tapauksessa ole suinkaan fyysinen vaara, ei esimerkiksi sota, pistoolilla osoittava ryöstäjä tai kostonhimoinen maailmojen tuhoaja. Uhkaava kohtalo olet sinä itse, ja se, mitä piilee oman pääsi sisällä voi ihan yhtä lailla sekä pelastaa että tuhota sinut. Vilkaisehan noita ylläolevia elokuvia, jotka mainitsin. Jep, oma mielihän siinä on päähenkilön suurin vihollinen.<br /><br />Juurikin siksi Mansellin musiikki on lähellä sydäntäni, sillä siinä missä monet muut säveltäjät nojaavat valkokankaan fyysisiin tapahtumiin, uhkiin ja rytmiin, Mansell osaa pureutua pintaa syvemmälle ja tuoda esiin sen mitä rakastamme, pelkäämme ja vihaamme eniten. Sen päänsisäisen, yksinäisen mutta kokonaisvaltaisen maailman, josta meillä itsellämme ei ole koskaan täydellistä otetta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/vr0NBPRMe2E?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<span style="color: #3d85c6; font-size: large;">Hans Zimmer</span><br />
Ei siinä, että valkokankaan fyysisiin tapahtumiin reagoiminen olisi paha asia. Vauhdin hurma, fyysinen voima, räjähtävät rakennukset ja kuperkeikkaa heittävät autot eivät olisi puoliksikaan yhtä messeviä ellei niissä olisi eeppistä musiikkia taustalla. Juuri Hans Zimmerin musiikkia voisi kutsua tälläiseksi toiminnan ja voiman musiikiksi, joka samaan aikaan voimaannuttaa ja pistää lihakset liikkeelle, mutta voi toistaalta myös jähmettää ja nostattaa niskakarvat pystyyn.<br />
<br />
Zimmerin tyyli on eteenkin viimevuosina tullut hyvin tunnetuksi: aluksi tiivistunnelmaista jousimusiikkia, hidasta nousemista korkeampiin säveliin ja voimakkaampiin instrumentteihin, joista viimeisenä voimakkaat torvet ovat Zimmerin tunnusmerkki. Niin rajua kuin hulvatontakin meininkiä on nähty Zimmerin kipaleiden tahdissa aina piraateista supersankareihin ja sieltä historiallisiin hahmoihin ja tapahtumiin.<br />
<br />
Monet ovat tästä monipuolisesta tarjonnasta huolimatta sanoneet, että Zimmerin musiikki on aina samanlaista, ja torvien jatkuvat toitotukset alkavat pitemmän päälle puuduttamaan. Itse totean tämän vain olevan kiinni Zimmerin omasta tyylistä tehdä musiikkia. Siinä missä monet tunnetut säveltäjät tunnistaa jostakin tietystä elementistä, sointujen samankaltaisuudessa tai dominoivista soittimista, myös Zimmerillä on oma tyylinsä. Siitä ei ole pakko tykätä, mutta kuten sanoin, tilanne on omalla kohdallani vähän sama kuin vertaisi pitsaa ja pastaa. Joskus Zimmer maistuu erittäin hyvältä, joskus taas hieman vähemmän. Siinä kaikki.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object width="320" height="266" class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="https://ytimg.googleusercontent.com/vi/66aS_bPLf6o/0.jpg"><param name="movie" value="https://youtube.googleapis.com/v/66aS_bPLf6o&source=uds" /><param name="bgcolor" value="#FFFFFF" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><embed width="320" height="266" src="https://youtube.googleapis.com/v/66aS_bPLf6o&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<br />
<span style="color: #3d85c6; font-size: large;">Shiro Sagisu</span><br />Siinä missä tykkään todella paljon <span style="color: #0b5394;">Joe Hishaisin</span>, eli <span style="color: #0b5394;">Ghibli-elokuvien</span> musiikeista tunnetun japski-herran sävellyksistä, itseäni on koskettanut enemmän Shiron Sagisun musiikki. Tästä syytän kokonaan ja täysin puhtaasti yläasteella elämääni suuresti vaikuttanutta animea, <span style="color: #3d85c6;">Neon Genesis Evangelionia</span>. En edes teeskentele tuntevani tai tietäväni mistään muusta Sagisun tuotannosta, sillä en ole siihen kummemmin tutustunut lukuunottamatta <span style="color: #3d85c6;">Berserk-remaken</span> soundtrakia sekä<span style="color: #3d85c6;"> Cassehern</span>-elokuvaa. Minulle vain yksinkertaisesti riittää Evangelionin originaalin TV-sarjan OST, puhumattakaan re-make -elokuvien annista.<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/I6MEhBU2xmY?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämän pitemmittä puheitta, menen tästä kokoamaan viikonlopun <span style="color: #3d85c6;">Hunger games</span> -pen & paper -roolipelin soittolistaa sekä tulevan kesän <span style="color: #3d85c6;">Dark Heresy</span> -ropen taustamusiikkeja... Luultavimminkin juuri näiltä kyseisiltä säveltäjiltä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ps. Pahoittelen blogini inaktiivisuutta. Olen ollut järkyttävän kiireinen, ja roolipelaaminen, siinä missä työharjoitteluni ja erinäiset lukuiset taiteelliset harrastukset ovat vieneet elämäni. Leffojen oheella tietenkin.<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ps2. Ostin itselleni<span style="color: #3d85c6;"> Gravityn</span> ja <span style="color: #3d85c6;">Batman Beginssin</span>. Viikonloppuna saan sisareltani lisää leffoja, joita hän ei enää huoli itselleen, esimerkiksi <span style="color: #3d85c6;">Mulholland Driven</span>. Jes.</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-54292571699646228922014-03-06T22:26:00.000+02:002014-03-06T22:26:30.855+02:00Jäätävä pettymysSunnuntai-maanantai välisenä yönä tulivat sitten, veljeni sanoja lainaten, "lammasgaala lammaselokuville" eli vuoden <span style="color: #3d85c6;">2014 Oscar-gaala</span>. Olisin mokoman katsonutkin, ellei televisiostani olisi kadonnut signaali samana päivänä, ja jos minulla ei olisi maanantaiaamuna alkanut työharjoittelu. Oli miten oli, tsekkasin töissä voittajat, ja tumblerin kautta pääsin osaki pukuloiston ihmettelyä ja <span style="color: #3d85c6;">Ellen Degeneresin</span> pitsa-kaitsemista.<br />
<br />
Olin melkolailla tyytyväinen siihen, miten oscarit tänävuonna jakautuivat. Suurin pettymys oli luultavasti, se ettei <span style="color: #0b5394;">DiCaprio</span> saanut taaskaan kultaista miekkosta kätösiinsä, vaikka oli T<span style="color: #3d85c6;">he Wolf of Wallstreetissä</span> tehnyt ihan mielettömän hyvän roolisuorituksen joka olisi ehdottomasti ansainnut oscar-pystin. Iloisena, joskin odotettuna yllätyksenä puolestaan, sain todeta että <span style="color: #3d85c6;">Gravity</span>, joka ehdottomasti lukeutui yksiin parhaimpiin leffateatterikokemuksiin, voitti useammat oscarit ja juuri niistä ehdokkuuksista, jotka halusinkin. Hyvä hyvä.<br />
<br />
Mukavaksi yllätykseksi muodostui myöskin parhaan elokuvan voittaja, <span style="color: #3d85c6;">12 Years a Slave</span>, joka oli kyllä kokonaisuutena ihan pystin arvoinen raina, joskin meikäläisen katseelle ehkä himpun verran liian hidas. <span style="color: #3d85c6;">Her </span>voitti alkuperäisen käsiksen pystin, mitä olin toivonutkin. <i><span style="color: #0b5394;">"Let it Go" </span></i>voitti parhaimman kappaleen oscarin, josta saammekin mukavan aasinsillan <span style="color: #3d85c6;">Frozeniin</span>, sekä siihen faktaan että katsoin leffan tässä ihan hiljattaen.<br />
<br />
Ja petyin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.mcmbuzz.com/wp-content/uploads/2014/01/bestmoviewalls_Frozen_16_2560x1600.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.mcmbuzz.com/wp-content/uploads/2014/01/bestmoviewalls_Frozen_16_2560x1600.jpg" height="250" width="400" /></a></div>
<br />
Frozen on saanut maailmalla mielettömän suosion: lipputuloja rahisee Disneylle miljoonittain juuri tälläkin hetkellä, puhumattakaan siitä että täällä Suomessa Frozenin näytökset ovat olleet lähes joka kerta täpötäynnä. Tumblr on tulvillaan kyseiseen koko perheen animaatioon liittyvää fanitaidetta, photosettejä ja ympäri internettiä pyörii<i> Let it Gosta</i> tehtyjä covereita. Elokuva on ollut monella tapaa nähtävissä ja kuultavissa, ja siksi odotin että leffa todellakin tarjoaisi jotain syvällistä, ellei jopa ilmiömäistä. Mutta ikävä kyllä en kokenut lähellekään sellaista, mikä olisi ansainnut näin valtavan hypetyksen.<br />
<br />
Frozenin tarina on pohjimmiltaan yksinkertainen niinkuin lasten elokuvan kuuluukin: enemmän tai vähemmän tuhoisia jäävoimia omaava Elsa sulkee itsensä ulos valtakunnastaan ja sisar lähtee hakemaan tätä takaisin. Matkalla törmätään niin hauskoihin kuin vaarallisiinkin tilanteisiin sekä opitaan todellisen rakkauden ja välittämisen arvo. Teematiikka on siis puhdasta ja tyypillistä disniä, eikä siihen sikäli ole mitään puuttumista. Kyse on siitä, kuinka teematiikkaa ja tarinaa lähtee kertomaan.<br />
<br />
Internetissä on vaahdottu siitä, kuinka Elsan ja Annan hahmot ovat hyvin monisyisiä ja antavat sekä lapsille että aikuisille tulkittavaa ja samastuttavaa. Siinä missä Anna on reipas, aktiivinen mutta hieman sinisilmäinen, Elsa on sulkeutuva ja varautunut. Klassinen ekstrovertti ja introvertti siis. Mitään jäätävän syvällistä en kyllä lähtisi kummastakaan hahmosta repimään: sisarukset ovat hyvin karikatyyrisiä, yksinomaan intro-tai ekstroverttiytensä määrittämiä eikä diversiteettiä näy juuri muissakaan hahmoissa, joita ei toisaalta ole kuin kaksi tai kolme lukutavasta riippuen: on hieman kummallinen mutta lempeä mieshahmo sekä lastennaurattajina lumiukko- ja porohahmot. Ainoa hiemankin ihan oikeasti kiinnostava hahmo oli elokuvan pääpahis, jonka pahuus tuli ilmi melkolailla nurkan takaa ja ainakin omasta mielestäni kehnosti, hieman liian suorasukaisesti selitettynä.<br />
<br />
Hieman laiskaa hahmosuunnittelua siis. Ihan vaikka mennessä pari vuotta taaksepäin Disneyn historiassa, voi huomata että hahmoilla on huomattavasti enemmän persoonaa kuin Frozenissa. <span style="color: #3d85c6;">Tangledin</span> Tähkäpäästä löytyy sekä intro- että ekstoverttiä ja Eugenessä itsekästä kusiaista että lempeää romantikkoa. Tälläisiä ovat oikeatkin ihmiset, eivät läheskään niin ääripäihin meneviä tapauksia kuin Frozenin Elsa tai Anna. Tämä on toisaalta vain minun mielipiteeni.<br />
<br />
En tiedä oliko sillä jotakin tekemistä asian kanssa, että katsoin leffan yksinäni, mutta pitkin leffaa minusta tuntui että se lähinnä raahasi itseään eteenpäin. Frozen toki etenee melko jouhevasti eteenpäin ja antaa kohtauksilleen oman aikansa ja temponsa, mutta tietynlainen kunnon vire tai jännite tuntui elokuvasta puuttuvan. Jännittäviksi tai toiminnallisiksi tarkoitetut kohtaukset jäävät hieman laimeiksi ja loppujen lopuksi myös turhiksi, ja elokuvan päätös, jonka kaikkien dramaturgisten opetusten mukaan tulisi olla se näyttävin ja tyylikkäin kohtaus, on sanalla sanottuna laimea: pelkkää pöllyävää puuterilunta.<br />
<br />
Tästä voidaan hyvin jatkaa Frozenin tekniseen toteutukseen, pääasiassa animaatioon ja hahmosuunnitteluun. Lyhyesti sanottuna juuri näihin elementteihin olin kaikista eniten pettynyt, pääasiassa siksi, että Frozeninsta huomasi että Disney on pahasti laiskistunut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://media.tumblr.com/2fb13d06cd2eefced8a906636e74d615/tumblr_inline_mxf76a7dOt1r8kyis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://media.tumblr.com/2fb13d06cd2eefced8a906636e74d615/tumblr_inline_mxf76a7dOt1r8kyis.jpg" height="640" width="272" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: start;"><span style="font-size: x-small;">Sama vai eri elokuva?<br />Huomatkaa kasvojen, silmien, nenien ja kulmakarvojen muodot, jotka ovat lähes identtiset.<br />Monet sanovat tätä "Disneyn uudeksi tyyliksi", mutta menevätkö sinulta sekaisin esimerkiksi Belle ja Jasmine, vaikka molemmat elokuvat (Kaunotar & Hirviö, Aladdin) ovat tulleet lyhyellä aikavälillä?</span></span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i0.wp.com/www.cgmeetup.net/home/wp-content/uploads/2013/10/Frozen-Behind-the-Scenes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://i0.wp.com/www.cgmeetup.net/home/wp-content/uploads/2013/10/Frozen-Behind-the-Scenes.jpg" height="245" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Otetaan esimerkiksi Anna ja Elsa, tarinan päähenkilöt. Kun ensimmäisen kerran näin Annasta noin vuosi sitten aikaisia concept artteja, totesin ääneen: "tuohan on kuin Tähkäpää, mutta vain eri tukalla." Vaikka ohitettaisiin tämä ärsyttävä yhdennäköisyys, en voinut olla hämmentymättä kun ensikertaa näin photosettejä ja giffejä Annasta ja Elsasta, sillä luulin että kyseessä oli yksi ja sama hahmo. Sen verran samalta hahmojen kasvot näyttävät, ettei niissä silmämääräisesti ja nopeasti katsottuna ole muuta eroa kuin hiusten tyyli ja väri. Tähän Disneyn on turha todeta, että "no nehän on samannäköisiä koska ne on sisaruksia", sillä sisarissa on AINA selkeitä fyysisiä eroja, ellei kyseessä sitten ole identtiset kaksoset. Frozenin tapauksessa ei ole.<br />
<br />
Ympäristöt on verhottu pääasiassa lumen peittoon, taustat pilviin ja lumisateeseen sekä lumipuruun: juurikaan hahmoja pitemmälle katsoja ei voi tämän takia nähdä. Linnojen ja kaupunkien sisätilat ovat äärimmäisen pelkistettyjä: en esimerkiksi muista nähneeni koko elokuvassa yhtäkään pöytää, joka olisi ollut ihanan kukkuroillaan kirjoja, papereita, vaatekappaleita tai edes niitä herkkuja. Elsan lasipalatsi oli toki tyylikäs, muttei kovinkaan käytännöllinen. Olisin niin mielelläni halunnut nähdä enemmän eläviä jää- ja lumihahmoja tai edes liikkuvia seiniä, portaita, jäisiä mäkiä ja kaarteita. Yhtäkään eeppistä lumiliukua ei elokuvassa nähty myöskään, jossa olisi voitu hyödyntää 3D-lasien tekniikkaa.<br />
<br />
Teknisesti Frozen on siis melko laiskasti toteutettu, eikä esimerkiksi lumen esittäminen koko animaatiossa herättänyt juuri mitään tunteita,. Sen sijaan Disney oli pistänyt rahaa ja aikaa Elsan hiusten animointiin: tytön valkoisissa hiussuortuvissa oli enemmän yksittäisiä hiuksia kuin Tähkäpäällä, ja tätä varten hiusten animointiin piti luoda kokonaan uusi ohjelma. Tästä huolimatta Let it Go:n aikana nähdään räikeä animointivirhe juuri Elsan hiuksissa. Katso giffistä tarkkaan kuinka letti liukuu Elsan vasemman olkapään/käsivarren lävitse tämän siirtäessä lettiään eteenpäin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://media.tumblr.com/41664ddd71900691fbf8b3bba0b1dd7b/tumblr_inline_mxj3vyYiO91r34pop.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://media.tumblr.com/41664ddd71900691fbf8b3bba0b1dd7b/tumblr_inline_mxj3vyYiO91r34pop.gif" height="216" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">*syvä huokaus*</td></tr>
</tbody></table>
Frozenia voin suositella toki lapsiperheille, mutta pääasiassa (esi)teineille, jotka vielä etsivät itseään. Aikuisille Frozen ei juurikaan tarjoa mielenkiintoisia elementtejä, eikä pahemmin teknistä silmänkarkkiakaan, joten en ainakaan itse menisi maksamaan elokuvasta 10-14 euroa.<br /><br />Tähän loppuun ilmeeni, kiitos tästä Nicholson.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://duckduckgrayduck.files.wordpress.com/2014/01/the_shining_-jack-frozen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="http://duckduckgrayduck.files.wordpress.com/2014/01/the_shining_-jack-frozen.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br /><br /><br />
<br />Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-47254760627613950862014-01-25T19:51:00.001+02:002014-01-25T19:51:02.016+02:00Oscar-toiveitaViime viikolla julkistettiin tämän kevään oscar-ehdokkaat. Suuria pettymyksiä tai yllätyksiä joukkoon ei mahtunut, mutta mielenkiintoisia valintoja kyllä. Ihan jännittää mitä keväällä oscar-akatemia mahtaa valita voittajiksi. Itse toivoisin ainakin seuraavia:<br />
<br />
<b>Paras elokuva</b><br /><b><span style="color: #3d85c6;">Her tai Wolf of Wallstreet</span></b><br />
Her vaikuttaa idealtaan (= täysinteraktiivinen kotitekoäly piristää yksinäisen miehen elämää) mielenkiintoiselta elokuvalta, mutta koska en ole rainaa vielä nähnyt, on pakko toivoa voittajaksi Wallstreetin Sutta. Elokuva oli kaiken kaikkiaan niin viihdyttävä pläjäys nasevaa dialogia, tapahtumien värikästä helminauhaa ja tasaisen hyvää näyttelytyötä, että olisi todella sääli jos leffa jäisi ilman palkintopystejä. <span style="color: #0b5394;">Scorsese</span><span style="color: #3d85c6;"> </span>osaa tehdä leffoja, joten annetaanpa siitä herralle vähän tunnustusta oskarin muodossa, hm?<br />
<br />
<b>Paras miesnäyttelijä</b><br /><span style="color: #3d85c6;"><b>Leonardo DiCaprio</b></span> (The Wolf of Wallstreet)<br />Mitään huonoa ei ole toisaalta <span style="color: #0b5394;">Christian Balessakaan</span> (<span style="color: #3d85c6;">American Hustle</span>), mutta jokainen joka on vähänkin Leon hommia seurannut, tietää kyllä, että siinä on mies joka on jo pitkään odottanut itselleen kuuluvaa oscaria. Itse ainakin todennäköisesti pillahdan itkuun jos tältä lutuiselta herralta jäisi taaskin palkinnot saamatta näinkin pitkän ja maineikkaan näyttelijäuran jälkeen.<br />
<br />
<b>Paras miesnäyttelijä, sivuosa<br /><span style="color: #3d85c6;">Michael Fassbender</span></b> (12 Years a Slave)<br />Eilen tulin katsomasta 12 Years a Slavea, ja pakko myöntää, että pariin kertaan kävi kylmät väreet selkäpiissä ja inhon virnistys huulilla kun seurasi Fassyn tulkintaa julmasta ja ankarasta plantaasinomistajasta. Classy Fassy hoitaa hommansa aina tasaisen hyvällä ja ammattimaisella tyylillä, hallitsee sekopäiset ja julmat mieshahmot, mutta osaa luoda heihin myös jotakin särkyvää ja inhimillistä kerta toisensa jälkeen. Esimerkiksi Fassyn Magneto oli alusta saakka yksi suurista suosikeistani herran hahmorepertuaarissa, ja tulee aina myös olemaan.<br />
<br />
<b>Kuvaus, musiikki, (äänitehoste-)editointi, visuaaliset tehosteet<br /><span style="color: #3d85c6;">Gravity</span></b><br />Luulen että melkein jokainen voisi allekirjoittaa sen, että Gravity oli viime vuoden yksiä näyttävimpiä tapauksia nimenomaan visuaalisella puolella. Vaikka juoni ei välttämättä ehkä ollut tavallisuudesta poikkeavaa, ellei jopa perus hollywood-kamaa, elokuvan jännite ja tunnelma pysyi kasassa nimenomaan juuri upean äänimaailman, musiikin ja visuaalisten tehosteiden myötä. Kerrankin elokuva joka ainakin yrittää ottaa huomioon avaruuden fysiikan ja painovoiman! Kerrankin elokuva, jossa avaruudessa on edes paikoin hiljaista! Kerrankin elokuva joka toimii 3D:nä! Siinä noin pari syytä muutaman palkintopystin puolesta.<br /><br /><b>Puvustus<br /><span style="color: #3d85c6;">The Great Catsby</span></b><br />Koska kamoon, olihan kaikki ne klassiset bilepuvut modernilla säväyksellä todella näyttäviä ja oivaltavia!<br /><br /><b><span style="color: #3d85c6;">Ohjaus</span><br />Martin Scorsese (The Wolf of Wallstreet)</b><br />Vaikka Wallstreetin Susi on pituudeltaan muutaman minuutin liian pitkä, herra Scorsese hallitsee jouhevan ja otteessaan pitävän tarinankerronnan, joka fyysisesti ehkä puuduttaa pakarat, mutta ei turruta kuitenkaan mieltä. Hallinnassa pysyvä kokonaisuus näkyy paitsi elokuvan onnistuneessa kokonaisuudessa, myös näyttelijöiden napakassa otteessa sekä tiiviissä dialogissa, joka ei kangertele eikä töki missään vaiheessa.<br /><br /><b>Lyhytfilmi<br /><span style="color: #3d85c6;">Pitääkö mun kaikki hoitaa?</span></b><br />Ihan vain siksi koska "Suomi mainittu!"<br /><br /><b>Käsikirjoitus<br /><span style="color: #3d85c6;">The Wolf of Wallstreet (sovitettu käsikirjoitus)<br />Her (alkuperäinen käsikirjoitus)</span></b><br />Ks. syyt yllä.<br />
<br />Kokonaisen oscar-ehdokaslistan voit löytää <a href="http://oscar.go.com/nominees">täältä</a>.<br /><br />
Noin yleisesti gieman kyllä huolettaa tämän suomalaisen takapajulan Oscar-gaala -tarjona, sillä vuodesta toiseen elokuvagaalalle uskollinen Nelonen totesi <a href="http://www.episodi.fi/uutiset/oscar-gaalaa-ei-nahda-suomen-televisiossa/">ettei aio tänä vuonna esittää oskareita</a>.<br /><br />No johan on kelli.<br />
Meikäläinen kun oli jo valmiina valvomaan sängyssä töllön ääressä, toisessa kädessä kokis ja toisessa kaukosäädin. Kyllä siinä omanlaisensa tunnelma kärsii, pakko myöntää, mutta onneksi on internetin ihmemaailma, joka voi tarvittaessa korvata töllöttimen. Mutta olisihan se toki mukavampaa rötvätä sängyllä kuin kovalla sohvalla, ainakin omassa tapauksessani.<br />
<br />
Sekä hyvässä että pahassa, vuoden 2014 oscarit tulevat kyllä olemaan mielenkiintoiset.<br />Niitä siis odotellessa...<br /><br />Ps. Jos joku erityisesti toivoo arvostelua viimeaikoina nähdyistä elokuvista, niitä saa vapaasti toivoa. Mikäs sen parempi tapa olla tuhlaamatta rahaa nihekään elokuvaan kuin katsotuttaa se ensin jollakulla toisella, joka luulee tietävänsä elokuvista jotakin, ja on vielä niin hyväuskoinen, että vielä kirjoittaisi kokemuksistaan jotain!Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-91942700093703617732014-01-10T00:24:00.000+02:002014-01-10T02:07:33.751+02:00Koska kosto on aina suloinen (animesarja-arvosteluita pt. 5: Berserk reboot)Olin etsiskelemässä tulevaan roolipelikampanjaani taustamusiikkeja kun törmäsin erääseen japanilaiseen säveltäjään, joka on ollut jo hyvän aikaa yksiä suosikeistani: <span style="color: #0b5394;">Shiro Sagisuun</span>. Kävi ilmi, että herra oli säveltänyt paitsi lempianimeni, <span style="color: #3d85c6;">Neon Genesis Evangelionin</span> musiikit, myös huippusuositun <span style="color: #3d85c6;">Bleach-animen</span>, sekä vuosina 2012-2013 ilmestyneen <span style="color: #3d85c6;">Berserk</span>-rebootin originaalin soundtrackin. Lähdin sitten kuuntelemaan jälkimmäisen anime(-elokuva)n kipaleita ja pakko myöntää: olihan se melko päräyttävä.<br />
<br />
Siinä totesin sitten keskenäni, että onkohan tämä reboot edes kelvollinen. Originaali Berserk-manga lähti alunperin käyntiin jo 80-luvulla (edelleen kesken), anime ilmestyi 90-luvun alussa. Suomessa sarja ei ole missään vaiheessa saanut suuren suurta suosiota, mikä on näkynyt Berserk-DVD:en harvinaisuutena ja naurettavan halpana hintana. Kuitenkin yleisesti sarjakuva/manga-piireissä Berserkkiä on pidetty yhtenä tärkeimmistä seinen-sarjojen (aikuisille miehille suunnatun mangan) kulmakivistä. Miksi? Koska siinä on kaikkea, mitä nuori mies (tai minä) tarvitsee viihtyäkseen: messevää tappelua, verta ja suolenpätkiä sekä kauniita naisia.<br />
<br />
<span style="color: #0b5394;">Kaarniksella</span> oli joskus ollut koko 90-luvun Berserk-anime DVD-boksilla, mutta oli hylännyt sen hyllyyn pölyttymään niinkin yksinkertaisesta syystä kuin: "se näyttää rumalta, ei huvita katsoa." Pakko myöntää, eihän se todellakaan mitenkään imertelevalta näyttänyt, eteenkin jos verrataan mangan häkellyttävään piirrostyyliin. Kun sitten puhtaasta mielenkiinnosta katsoin läpi tämän Berserk-rebootin trailereita, toteisin että "ei helvetti, täähän näyttää törkeen mageelta. Mitäpä jos katsoisin läpi…" Kadun katkerasti päätöstäni, sillä en tarvinnut taas yhtä anime-sarjaa, jonka perään huutaa, itkeä ja asetella levotonta sydäntään aloilleen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://static4.fjcdn.com/comments/What+a+strange+looking+summer+_4907b3222b225b5b666cae0ab1db2e0e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://static4.fjcdn.com/comments/What+a+strange+looking+summer+_4907b3222b225b5b666cae0ab1db2e0e.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span id="goog_1468657120"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://static4.wikia.nocookie.net/__cb20130507124738/berserk/images/4/48/Griffith_Pre-Eclipse_Anime.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://static4.wikia.nocookie.net/__cb20130507124738/berserk/images/4/48/Griffith_Pre-Eclipse_Anime.jpg" height="170" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8qdTFPKB3R6eLKsh3C0dCUoBDSioyj8pxx-n3FyNdT2qKEn-KkG_ZJ-1P05YdKlmgrEsXQtHdJIwk0bLE11AMgCuRpTJILKIB6F_5lD7EYuvF5UDOy2AEh0sBvL3EuOb2EIjkEPVxHqXc/s1600/berserk-US.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8qdTFPKB3R6eLKsh3C0dCUoBDSioyj8pxx-n3FyNdT2qKEn-KkG_ZJ-1P05YdKlmgrEsXQtHdJIwk0bLE11AMgCuRpTJILKIB6F_5lD7EYuvF5UDOy2AEh0sBvL3EuOb2EIjkEPVxHqXc/s1600/berserk-US.jpg" height="217" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/fd56e76f07556befbd8c059eae8ac429/tumblr_motum1g5jx1r60ay5o4_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://25.media.tumblr.com/fd56e76f07556befbd8c059eae8ac429/tumblr_motum1g5jx1r60ay5o4_500.gif" height="168" width="400" /></a></div>
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span>
<span style="color: #3d85c6;">Berserk: The Golden Age Arc I-III</span> on visuaalisesti todella näyttävä, silmiähivelevä tapaus. Heti ensi minuuteista lähtien, jokainen hahmoanimointi, taustalla kohoava rakennus ja edustalla vavahteleva ruohonkorsi on tehty huolella. Mielenkiintoisen lisäelementin elokuvaan tuo 3D-grafiikan käyttäminen sekaisin piirretyn jäljen kanssa, joka ainakin omasta mielestäni toimii kohtalaisen hyvin. Muutamassa kohdassa tietokonegrafiikka tosin näyttää hieman liian kiilloitetulta ja puhtaalta Berserkin raakaan maailmaan, mutta visuaalinen ilme ehtii onneksi muuttua klassiseen piirrosjälkeen ennen kuin 3D alkaa tosissaan hyppimään silmille.<br />
<br />
Elokuvat ovat näin ollen siis sanalla sanoen kauniita. Värit ovat yleisesti animemaisen puhtaita, vivahteikkaita ja kirkkaita, ensimmäisissä elokuvissa valoisia ja yleisesti miellyttäviä katsella. Hahmot on animoitu kuva kuvalta huolellisesti ja elävästi, ja niiden liikehdintää on ilo katsella eteenkin teräväpiirtona. Visuaalisena ihmisenä Berserkin rebootti löi siis kyllä läpi sataprosenttisesti, ja pitäisin pelkästään jo visuaalista (myös audiovisuaalista) puoliskoa elokuvista katselemisen arvoisena. The Golden Age Arc ei kuitenkaan vain näytä tyylikkäältä, vaan siinä on myös erittäin mukaansatempaava, moninaisilla tavoilla vetävä, koskettava ja raaka tarina.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://static1.wikia.nocookie.net/__cb20080611213138/berserk/images/archive/d/d8/20130131153024!Apostles_During_The_Eclipse.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://static1.wikia.nocookie.net/__cb20080611213138/berserk/images/archive/d/d8/20130131153024!Apostles_During_The_Eclipse.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aukeama mangasta kun paska osuu tuulettimeen.</td></tr>
</tbody></table>
Jokainen kolmesta, reilu puolitoistatuntisesta elokuvasta, seuraa originaalin sarjan päätarinaa aina alusta loppuun saakka. Koska en ole pahemmin tutustunut originaaliin animeen, en uskalla mennä sanomaan kuinka onnistunut tämä tiivistys on, mutta se vähä mitä olen sarjaa pätkittäin katsonut (ja mangaa selannut), elokuvat onnistuvat tiivistämään olennaisen ja korostamaan oikeita asioita sopivissa määrin. Vaikka pääpaino elokuvassa onkin näyttävillä taistelukohtauksilla, tilaa on jätetty reilusti hahmoille ja näiden kehitykselle, ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle. Berserkin tarinassa on näet yksiä animemaailman tunnetuimpia ja traagisimpia kolmiodraamoja.<br />
<br />
Tiivistäen juonen, palkkasoturi Guts värvätään tämän tahtomatta vallankumoukselliseen palkkatappajaryhmään Band of Hawkiin, jonka päähahmoksi on noussut lumoavan kaunis ja mystinen mies, Griffith. Mies haluaa välittömästi hieroa toveruutta kuumaverisen ja itsepäisen Gutsin kanssa, joka välittää enemmän vihollisten kuin ystävien määrästä. Hiljalleen miesten välille kuitenkin muodostuu syvä toveruus, jota seuraa kateellisena vierestä Griffithin ykkösmies, tai oikeastaan -nainen, Casca. Tarina saa ensimmäisen käänteensä, kun Guts joutuu vastakkain demonin kanssa, joka ennustaa Gutsille synkkää tulevaisuutta, jos hän jatkaa toveruuttaan Griffithin kanssa. Varoituksesta piittaamatta Guts jatkaa voitokkaita taisteluretkiään Band of Hawkin ja Griffithin kanssa, kunnes ryhmän voittoputki katkeaa lyhyeen. Ystävyys muuttuu syväksi katkeruudeksi, ja yllättäen muutaman ihmisen käsissä on tuhansia ihmishenkiä ja lopulta koko maailman kohtalo.<br />
<br />
Spoilaamatta tarinaa sen enempää, Berserkin teematiikka pyörii vahvasti oman tien kulkemisen, syvien ihmissuhteiden ahdistavan sitovuuden sekä lopulta syvän katkeruuden ja koston ympärillä. Tarina vilisee seksuaalista sisältöä: hahmoja raiskataan ja riisutaan puolialastomiksi melko huoletta, joten hiemankin herkemmille katsojille tätä lihanläiskintää ei voi suositella. Ihminen riisutaan Berserkissä myös ihostaan, ylpeydestään ja inhimillisyydestään, jonka seuraukset ovat lopulta raskaat. Näin tarinaan saadaan myös psykologisia ulottuvuuksia ja raskaita hahmokohtaisia kysymyksiä: kuinka pitkälle olet valmis menemään saavuttaaksesi päämääräsi?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i.imgur.com/0cZ0Hyl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://i.imgur.com/0cZ0Hyl.jpg" height="171" width="400" /></a></div>
<br />
The Golden Age Arcin päätettyäni vajosin itsepohdiskeluun, kuten aina hyvän elokuvan jälkeen.<br />
Vaikka yleisesti olenkin hyväntuulinen ja naurava ihminen, olen aina rakastanut tarinoita, joissa synkkyydessä ei turhia kitsastella. Berserk tarjoilee roiman annoksen henkistä ja fyysistä väkivaltaa, lapsuuden traumoja, ihmisjauhelihaa, kiduttamista, riipiviä avunhuutoja ja raskauttavan koston. Näin ollen päädyin viimehetkillä rakastamaan hahmoja, joista en aluksi pitänyt, ja leimaamaan naiiviksi niitä, joista aluksi pidin. Olen aina pitänyt härkäpäisistä hahmoista kuten Guts, lojaaleista ja vahvoista naisista kuten Casca, mutta myös kostonhimoisista, julmista ja omaa etuaan tavoittelevista hahmoista.<br />
<br />
Ehkä siksi, että minussa itsessänikin on näitä samoja piirteitä: minusta kosto on suloinen ja oikeutettu, eteenkin silloin kun vastassa on joku, joka on sinulle se kaikkein läheisin. En tiedä. Minusta täydellisen koston, täydellisen takaisinmaksun idea on vain jotakin, joka on jo pitkään jaksanut kiehtoa minua.<br />
<br />
Lyhyesti.<br />
Jos lukijaa kiinnostaa tuhota elämänsä visuaalisesti ja tarinallisesti upealla sarjalla, suosittelen tutustumista Berserkkiin juuri The Golden Age -saagan kautta. Suosittelen kuitenkin varovaisuutta sillä seksuaalisesti provosoivat kohtaukset, voivat olla rajua katseltavaa herkemmille ja alle 18-vuotiaille katsojille. Jos kuitenkin tietää nauttivansa verimätöstä, upeasti rakennetusta tarinasta sekä päähenkilön lopumista henkisistä ja fyysisistä koittelemuksista, anna palaa.<br />
<br />
Arvatkaahan kaksi kertaa teenkö näistä elokuvista tribuutti-videon...Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-31038836178067741762013-12-24T23:54:00.000+02:002013-12-24T23:55:44.565+02:00Vuosittainen "kulunut elokuva-vuosi [insert vuosiluku tähän]" -kysely<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Paras vuonna 2013 tehty elokuva?</i><br />
<span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Pacific Rim</span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Paras kuluneena vuotena nähty uusi elokuva (kotona tai leffateattereissa)?</i><br />
<span style="font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="color: #3d85c6; font-size: 15px; line-height: 20px;">The Fall.</span></span><br />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;"></i><br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Katsoitko vuoden 2013 Oscar-gaalan? Jos katsoit, millainen fiilis jäi siitä?</i><br />
<span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Täytyypä myöntää, että gaalat jäi konkreettisesti seuraamatta, mutta tumblerin ihmeellisen maailman ansiosta pysyin perillä ehdokkaista, lavoilla kompuroinneista, puheista ja tietenkin voittajista.</span><br />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;"></i><br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Kenen kanssa katsoit eniten elokuvia kuluneen vuoden aikana?</i><br />
<span style="background-color: #080808; color: #0b5394; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Kaarnis</span><span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">, perkele, you need to stop.</span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Piditkö leffamaratoneja (teemallisia tai ilman)?</i><br />
<span style="font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-size: 15px; line-height: 20px;"><span style="color: #999999;">En juuri elokuviin liittyviä, ikävä kyllä, mutta kesällä tuli itse maratoonattua läpi parit animesarjat, sekä vuoden alussa ilmestynyt Attack on Titan -anime (josta varmasti kirjoitan jossain vaiheessa lisää, kun olen katsonut sarjan läpi uudemman kerran). Lisäksi katsoimme Kaarniksen kanssa </span><span style="color: #3d85c6;">Pushing Daisiesia</span><span style="color: #999999;"> useamman jakson putkeen.</span></span></span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Montako elokuvaa ostit vuonna 2013? Mitkä?</i><br />
<span style="font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-size: 15px; line-height: 20px;"><span style="color: #999999;">Muutaman, joskin luultavasti vähemmän kuin koskaan aikaisemmin (kiroan opiskelijaelämän täten syvimpään helvettiin). </span><span style="color: #3d85c6;">Dredd</span><span style="color: #999999;">, </span><span style="color: #3d85c6;">Magic Mike, Chernobyl Diaries. </span><span style="color: #999999;">Lisäksi tilasin Ruotsista </span><span style="color: #3d85c6;">The Fifth Elementin</span><span style="color: #999999;"> (täten toteuttaen viimevuoden uuden vuoden lupauksen) sekä</span><span style="color: #3d85c6;"> Blade Runnerin</span><span style="color: #999999;">.</span></span></span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Saitko lahjaksi elokuvia? Mitkä?</i><br />
<span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Veljeltäni Pacific Rimin (jes).</span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Hauskoin/mukavin/ihanin elokuvakokemus vuonna 2013?</i><br />
Voisin heittää tähän sen kun katsoin The Fallin, mutta variaation vuoksi voisin mainita sen, kun katsoimme yhdessä Kaarniksen, <span style="color: #0b5394;">Mimaksen ja Evcen</span> kanssa <span style="color: #3d85c6;">Dreddiä</span>, söimme lettusia ja joimme kokista. Kyse ei ollut pelkästään erinomaisen elokuvan seuraamisesta (jota minä ja Kaarnis toista kertaa katsovina jaksoimme kehua minuutti toisensa jälkeen), vaan ylipäänsä mukavasta seurasta ja kepeästä tunnelmasta. Sekä tietenkin letuista, jotka sattuvat olemaan yksiä lempiherkuistani.<br />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;"></i><br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Entäpä kalsein/tylsin/ärsyttävin?</i><br />
Jännä kyllä, mieleen ei tule juurikaan yhtään esimerkkiä. Jos nyt näin äkkiseltään jotain tulisi kuitenkin keksiä, niin voisin mainita uusimman <span style="color: #3d85c6;">Die Hardin</span> ensinäytöksen, jossa minulle ja <span style="color: #0b5394;">O:lle</span> sähistiin että "olkaa vittu hiljaa". En kuitenkaan ymmärtänyt miksi, koska emme <b>todellakaan</b> pitäneet kovaa tai edes keskikovaa meteliä. Taisi vain olla kaverilla adrenaliinihuurut päässä ja käpy perseessä.<br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Saitko uuden elokuva-/näyttelijä-/hahmo-ihastuksen?</i><br />
<span style="font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-size: 15px; line-height: 20px;"><span style="color: #999999;">Sain: </span><span style="color: #0b5394;">Olivia Thirlbyn</span><span style="color: #999999;">. Ei puhuta siitä sen enempää. *raskasta hikoilua* </span></span></span>Lisäksi ohimennen voisi mainita myös <span style="color: #0b5394;">Karl Urbanin, Chris Pinen, Michael Fassbenderin</span> ja <span style="color: #0b5394;">Lee Pacen</span>, joskin kaikista näyttelijöistä pidin jo aikaisemminkin. Nyt vain huomio kiinnittyi herrojen ulkoiseen olemukseen.<br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Elokuva-odotuksia vuodelle 2014?</i><br />
<span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Uusin </span><span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">X-men</span><span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">, tottakai! Lisäksi vuoden alussa on tulossa R&A-festareilla esitetty espanjalainen kauhu </span><span style="background-color: #080808; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;"><span style="color: #3d85c6;">Insensibles</span></span><span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">, joka kiinnostaa sekä muistaakseni helmikuussa tuleva uusi Michael Fassbender-leffa.</span><br />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;"></i><br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<i style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Elokuviin liittyvä lupaukseni vuodelle 2013 on:</i><br />
<span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">hommata The Fallin DVDlle.</span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<b style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Top-5 parhaimmat vuonna 2013 ilmestyneet elokuvat:</b><br />
<span style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">1. Pacific Rim</span><br />
<span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">2. Gravity</span><br />
<span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">3. Django</span><br />
<span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">4. </span><span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Silver Linings Playbook</span><br />
<span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">5. Catching Fire</span><br />
<br style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;" />
<b style="background-color: #080808; color: #999999; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">Erityishuomio:</b><br />
<span style="background-color: #080808; color: #3d85c6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 20px;">- Selviytyminen</span>Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-32140186978692259812013-12-22T16:28:00.001+02:002013-12-22T16:28:21.759+02:00Erilaista nälkäpeliäPalaten taaksepäin noin kuukausi, kävin katsomassa uusimman <span style="color: #3d85c6;">Nälkäpeli</span>-rainan eli <span style="color: #3d85c6;">Catching Firen</span>. Kuten melkein aina kakkososien suhteen, lähdin teatteriin melkolailla skeptisin mielin, tai ainakin kriittisin. Elokuva oli tuolloin vasta ilmestynyt, enkä ollut kuullut keneltäkään mielipiteitä tai ennakkovaroituksia Vihan liekkien suhteen, joten jälleen kerran mielipide tuli muodostaa oman pepputuntuman kautta.<br />Hyvinhän siinä kuitenkin kävi.<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://images6.fanpop.com/image/photos/34000000/THG-Catching-Fire-Wallpaper-the-hunger-games-34025924-1280-800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="250" src="http://images6.fanpop.com/image/photos/34000000/THG-Catching-Fire-Wallpaper-the-hunger-games-34025924-1280-800.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Koska en ole lukenut Nälkäpeli-kirjoja (vieläkään), enkä luultavasti aiokaan, aion arvostella elokuvan puhtaasti sen mukaan, mitä olen valkokankaalla nähnyt. Muutamaa kirjan lukenutta kaveriani kuitenkin haastatelleena, voin kuitenkin sanoa heidän sanojaan lainaten, että Catching Fire-kirja on sovitettu elokuvaksi erittäin toimivasti: turha sälä on poistettu ja oikeita asioita korostettu, kokonaisuus toimii ja hahmot vaikuttavat juuri siltä kuin pitääkin. Hyvä näin.<br /><br />Näin juonesta puheen ollen, Vihan liekkien tarina sijoittuu jonkin matkan päähän edellisen elokuvan tapahtumista, jossa päähenkilö Katniss ja tämän kotikontujen pojo Peeta, voittavat yhdessä Nälkäpelin, julman lasten ja nuorten välisen fight to the death -ottelun, joka langetettiin valtion piirikuntien ylle rangaistukseksi vuosisatoja sitten käydystä kapinasta, muistuttamaan kansalaisia siitä, mikä heidän todellinen paikkansa on. Ironista kyllä, näin Katnissista tulee tahtomattaan kapinan kipunan ikoni, josta presidentti Snow ei ole mielissään. Sen kummempia spoilaamatta, Snow pistää pystyyn uuden nälkäpelin, jossa kunkin piirikunnan vanhat tribuutit, edellisten Nälkäpelien voittajat, kasataan yhteen ja heitetään areenalle tappamaan toisiaan. Elokuvan keskiössä pyörii edelleen Katniss, joka poliittisen jännitteen ja kahtiajaon lisäksi joutuu taistelemaan myös omien tunteidensa kanssa. Kuka on oikea vihollinen?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/18cfccce17698ef95639e298f529d241/tumblr_my13n7am6Y1qehwe0o3_r2_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="108" src="http://25.media.tumblr.com/18cfccce17698ef95639e298f529d241/tumblr_my13n7am6Y1qehwe0o3_r2_500.gif" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://24.media.tumblr.com/2e21c42cf3a9be98251812ff92213d64/tumblr_mxerie1GV61qehwe0o2_r1_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="132" src="http://24.media.tumblr.com/2e21c42cf3a9be98251812ff92213d64/tumblr_mxerie1GV61qehwe0o2_r1_500.gif" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/10e25d248ea99f4e844c6b636b764231/tumblr_mwub5eghxh1ro4l1eo2_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="135" src="http://25.media.tumblr.com/10e25d248ea99f4e844c6b636b764231/tumblr_mwub5eghxh1ro4l1eo2_500.gif" width="320" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://25.media.tumblr.com/8a2abf6f3008d1e8510817d177044e09/tumblr_mxntw5PKco1qehwe0o3_r2_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="132" src="http://25.media.tumblr.com/8a2abf6f3008d1e8510817d177044e09/tumblr_mxntw5PKco1qehwe0o3_r2_500.gif" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylläpä juu sytyttääpi.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Elokuva on kokonaisuutena jouheva. Juoni antaa itse itselleen aikaa, ei anna mitään selviönä ja jättää näin suurimman ajattelutyön katsojalle. Visuaalisesti Cathing Fire on kaunis, aina luonnollisen vihreistä ja sinisistä sävyistä hienostomaailman räikeän värikyllästettyyn loistoon. Kuvaustyö on näyttävää ja monipuolista, leikkaus yleisesti rauhallista, joskin muutama toimintakohtaus ehti vilistä silmissä, joskaan ei häiritsevästi.<br /><br />Teematiikka pelaa upeasti kohtauksesta toiseen, ei heitetä katsojan kasvoille, mutta korostetaan sen verran että asia tulee selväksi. Yleisesti elokuvan tunnelma pysyy edellisen elokuvan tyyliin jännittävänä, ellei jopa riipivänä, joskin itse nälkäpelin jännitys on elokuvassa jo ihan toista luokkaa, enemmänkin toiminnan tuottamaa räminä-jännitystä kuin edellisen elokuvan puskissa kykkimis-kuumotusta. Tämäkin kuitenkin toimii, sillä nälkäpelin venyttäminen elokuvassa, jossa kyttevä kapina ja jännittynyt poliittinen tilanne ja kieroutuneisuus on pääosassa, olisi ollut melkoinen virhe.<br /><br />Näytteleminen toimii, juurikaan kenenkään kohdalla en tuntenut myötähäpeää tai inhotusta (paitsi niiden jätkien kohdalla, joiden piti olla mukamas hottiksia). Erityisen suuren plussan voi huoletta antaa <span style="color: #0b5394;">Jennifer Lawrencelle</span>, joka osaa tehdä Katnissin ehkä muutoin latteasta hahmosta toimivan ja monisyisen, sekä tietenkin syötävän suloiselle <span style="color: #0b5394;">Josh Hutcherssonille</span>, joka hallitsee Peetan herkän ja sentimentaalisen hahmon alusta loppuun saakka sydäntäsärkevän luontevasti. Ihan mielenkiinnolla odotan, mihin näyttelijät vievät hahmonsa tulevissa elokuvissa.<br /><br />Cathing Firen ainoita huonoja puolia ovat muutaman sivupäähenkilön latteus ja teennäisyys (en esimerkiksi pahemmin pitänyt Johannan hahmosta, joka on saanut fandomilta valtavasti huomiota), sekä elokuvan naurettavan nopeasti tuleva lopetus. Tämä elokuvan loppupuoliskon nopeus loi ainakin minun kohdallani kuvan tunnelmallisesti alaspäin kulkevasta juonesta, kun sen päin vastoin tulisi kulkea ylöspäin kohti räjähtävää lopetusta ja/tai kathrasista. Ehkäpä tässä tilanteessa tuo "räjähtävä lopetus" onkin elokuvan viimeminuuteilla paljastettu totuus, joka itseäni jäi kyllä enemmän ärsyttämään kuin kutkuttamaan.<br />Noh, ohjaajan valintahan tämä on, sekä tapa saada katsojat maksamaan jatko-osasta, joka on luultavasti tulossa muutaman vuoden sisällä.<br />Sitä siis odotellessa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="http://www.impawards.com/intl/misc/2008/posters/hunger_ver2_xlg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="http://www.impawards.com/intl/misc/2008/posters/hunger_ver2_xlg.jpg" width="452" /></a><br /><br />Hieman erilainen nälkäpeli jatkui toisen elokuvan parissa tämän kuun puolissa välin, kun pärisimme Kaarniksen kanssa Fassbenderistä. "Mä oon aina halunnu kattoa tän <span style="color: #3d85c6;">Hungerin</span>! Katotaan tää, se on varmaan hyvä!" Ja voihan nyt juman kellit: miksi kerta toisensa jälkeen kuuntelen tätä ihmistä, ja uskon pääseväni katsomaan jotain oikeasti piristävää ja hilpeää elokuvaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hunger kertoo tositarinan Bobby Sandsista, joka protestina ja mielenosoituksena ryhtyy muiden vangittujen IRA-jäsenten kanssa nälkälakkoon. Ensimmäinen puolisko elokuvasta kertoo yleisesti kyseisen irtlantilais-vankilan kirjaimellisesti paskamaisista oloista ja tavoista käsitellä vankejaan, toinen puolisko itse nälkälakkoa ja sen ikonia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://agoonieneversaysdie.files.wordpress.com/2012/05/1233616833hunger2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="http://agoonieneversaysdie.files.wordpress.com/2012/05/1233616833hunger2.jpg" width="320" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://cps-static.rovicorp.com/2/Open/Image%20Entertainment/Hunger%20(2008)/_derived_jpg_q90_600x800_m0/Hunger2008-Still3.jpg?partner=allmovie_soap" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://cps-static.rovicorp.com/2/Open/Image%20Entertainment/Hunger%20(2008)/_derived_jpg_q90_600x800_m0/Hunger2008-Still3.jpg?partner=allmovie_soap" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ette halua tietää, mitä tuo seinillä oleva ruskea mönjä on...</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ystävällinen ehdotus numero 1: älä katso tätä elokuvaa lruokailun lomassa.<br />Ystävällinen ehdotus numero 2: älä katso tätä elokuvaa välittömästi ruokailun jälkeen.<br />Ystävällinen ehdotus numero 3: älä katso tätä elokuvaa myöskään nälkäisenä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jos kykenet toteuttamaan kunkin ystävällisen ehdotuksen, sekä sietämään enemmän tai vähemmän ihmisestä tulevia ruumiineritteitä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pistäviä luita ja lievää bodyhorroria, niin hienoa: saatat ehkä nauttia tästä elokuvasta! Yleisesti itse kyllä pidin Hungerista, joskin edellä mainitut elementit saivat minut kyllä pariin otteeseen irvistämään inhosta, mikä on minunkaltaiseltani paatuneelta elokuvankatsojalta iso saavutus. Kaarniksella oli vaikeampaa: hän jopa luovutti viimeistelemättömän pizzansa viipaleet minulle, sillä ei kyennyt niitä itse syömään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Elokuva on leikkaukseltaan ja kuvaukseltaan hidas, Hollywoodiin verraten jopa verkkainen. Yleensä nautin juuri tälläistä elokuvista, joskin ikävä kyllä juuri Hungerin kohdalla elokuvan kulun verkkaisuus ja vähäinen dialogi erehdytti minut pariin otteeseen pulputtamaan Kaarniksen kanssa, kuin keskittymään itse elokuvaan. Ne harvat kerrat kun elokuvassa kuitenkin puhutaan ovat vangitsevia ja immersiivisiä, eteenkin yksi todella pitkä dialogi (joka kesti yhteensä varmaan 20-30 minuuttia), joka otettiin käytännössä vain kahdella kamera-ajolla/otolla. Tälläiset elokuvateknilliset toteutukset, jotka pistävät näyttelijät oikeasti olemaan ja elämään uskottavasti omassa hahmossaan intensiivisesti minuutista toiseen ovat kaikkein upeimpia. Kyseinen kohtaus jaksoi hämmästyttää vielä hyvän aikaa elokuvan katsomisen jälkeenkin.<br /><br />Vaikka Hunger ei muutoin ole elokuvateknillisesti, hahmollisesti tai edes juonellisesti mitenkään järjettömän poikkeava tapaus, se kyllä herättää ajatuksia. Hiemankin empatiaan tai sentimentaalisuuteen taipuvassa katsojassa se herättää varmasti myös tunteita, lähinnä sääliä ja inhoa. Tästä voisi päätellä elokuvan olleen onnistunut, sillä kyseessä ei ole niinkään rahan tahkoamista varten tehty Hollywood-muotti- raina, vaan poliittista puhetta ja mielipiteitä kiihoittava elokuva. Mikäli sattuu mieltymään sentimentaalisiin, mutta tavallista hitaimpiin elokuviin sekä raskaaseen irkku-aksenttiin, kannattaa katsastaa Hunger.<br />Itse en ainakaan kadu.<br /><br />Näin mennessä muihin asioihin, joulu alkaa jo kolkutella oville, sytytellä tunnelmakynttilöitä, esilämmittää uunia ja kahisuttaa kuusen alusta. Itse pääsin eilen joululomille ja toivon, että ehdin tämän parin viikon aikana toteuttaa useamman piirroksen (lähinnä kavereille lahjana) sekä jatkaa keskeneräistä videoprojektia. Sekä siivota ja käydä alennusmyynneissä. Toivotaan että joulu toisi mukanaan edes pari uutta DVD:tä ja leffalippua. Mistä tuli mieleen eilen veljeni kanssa käyty lyhyt puhelinkeskustelu, joka meni sanasta sanaan juurikin näin:<br /><br />veli: moi<br />minä: no moi<br />veli: onks sulla <span style="color: #3d85c6;">Pacific Rimiä</span> tai <span style="color: #3d85c6;">Into Darknessia</span> DVDllä?<br />minä: ei, ei mulla oo Pacific Rimiä tai Into Darknessia DVDllä<br />veli: okei<br />minä: okei<br />veli: *katkaisee puhelun*<br /><br />Voipi olla että saan ihan jepan joululahjan veikalta tänä vuonna.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-4025496487739759202013-11-22T00:09:00.005+02:002013-11-22T00:09:57.403+02:00PainovoimapärinäSuperpäivänä löysin itseni katsomasta <span style="color: #3d85c6;">Gravitya</span>. Vihdoinkin. Olin odottanut leffaa siitä saakka kun näin sen <span style="color: #3d85c6;">Pacific Rimin </span>trailereissa, pohjimmiltaan siksi, että kaikenlaiset scifiin ja avaruuspornoon liittyvät elokuvat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Asetelma vaikutti mukavan avoimelta ja visuaalinen ilme komealta. Lisäksi kaikki amerikkalaiset kaverini, jotka olivat nähneet elokuvan jo muutamaa viikkoa ennen minua, olivat kehuneet rainan kuplille.<br />
<br />
Eikun siis vaan parhaat paikat tottuneesti isoimmasta salista, ylimmältä riviltä ja täsmälleen keskeltä, popparit syliin ja kaveri kuumottamaan viereen.<br />
<br />
Ja olihan se hyvä elokuvakokemus.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://media2.firstshowing.net/firstshowing/img7/GravityIMAXdontletgoBlackfloatpostbig.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://media2.firstshowing.net/firstshowing/img7/GravityIMAXdontletgoBlackfloatpostbig.jpg" width="428" /></a></div>
<br />
Sen kummemmin spoilaamatta, Gravity kertoo tarinan astronauteista, jotka tekevät tyypillistä NASAn (?) sateliitin korjauskeikkaa, kun paska osuu tuulettimeen. Tai oikeastaan avaruusromu. Rikkoutuneista sateliiteista noussut, kymmenien tuhansien kilometrien nopeudella kulkeva romu iskeytyy pahaa-aavistamattomien astronauttien korjaustöiden keskelle ja näin alkaa henkeäsalpaava selviytymismatka avaruusasemalle. Tilannetta ei juuri helpota kaikkien puheyhteyksien katkeaminen Maahan tai pääprotagonistin syvä inho ja pelko avaruuden kylmyydestä ja äärettömyydestä.<br />
<br />
Otetaan puheeksi ensin se olennaisin, nimittäin elokuvan mielettömän huolella toteutettu audiovisuaalinen kokonaisuus. Gravity on kevyesti tämän vuoden taidokkainta visuaalista ilotulitusta, aina maapallon kauniin sinisestä pinnasta taidokkaasti mallinnettuihin avaruusasemiin sekä avaruuden mustuuteen. Missään elokuvassa et ole varmasti nähnyt näin paljon tähtiä yhdellä kertaa!<br /><br />Ylipäänsä visuaaliset tehosteet ovat Gravityssä henkeäsalpaavan upeita, aina kameran kieppumisesta rauhallisiin lähikuviin ja jopa taiteellisesti tarkasti mietittyihin referensseihin. Leikkaus ei vilise silmissä, mutta sen sijaan kuvakulma pyörii ja kieppuu niin kuin painottomassa avaruudessa kuuluukin. Itse ainakin hieman avaruuden fysiikkaa tuntevana voin sanoa, että fysikaalisesti Gravityn avaruus, sen painottomuus, armottomuus, hapettomuus ja kylmyys, olivat todella uskottavia, ja on todella vaikeaa uskoa että elokuvaa oli ylipäänsä kuvattu vaijereissa tai vedessä. Myös ensimmäisenkuvakulman otokset ovat niin immersiivisiä, että katsoja todellakin voi upottautua mukaan tarinaan ja päähenkilön tuntemuksiin, jos ei nyt emotionaalisella niin ainakin erittäin toimivalla visuaalisella tasolla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cdn.theatlantic.com/newsroom/img/posts/george-clooney-gravity-image.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://cdn.theatlantic.com/newsroom/img/posts/george-clooney-gravity-image.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://l.yimg.com/bt/api/res/1.2/76f8hYj7Ew.gF04kxRdzYw--/YXBwaWQ9eW5ld3M7Zmk9ZmlsbDtoPTU0MDtweG9mZj01MDtweW9mZj0wO3E9NzU7dz05NjA-/http://media.zenfs.com/en-US/video/video.yahoomovies.com/20131003_gravity_featurettethehumanexperience.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="http://l.yimg.com/bt/api/res/1.2/76f8hYj7Ew.gF04kxRdzYw--/YXBwaWQ9eW5ld3M7Zmk9ZmlsbDtoPTU0MDtweG9mZj01MDtweW9mZj0wO3E9NzU7dz05NjA-/http://media.zenfs.com/en-US/video/video.yahoomovies.com/20131003_gravity_featurettethehumanexperience.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://spinoff.comicbookresources.com/wp-content/uploads/2013/10/gravity2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="160" src="http://spinoff.comicbookresources.com/wp-content/uploads/2013/10/gravity2.jpg" width="320" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://i1.ytimg.com/vi/OiTiKOy59o4/maxresdefault.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="http://i1.ytimg.com/vi/OiTiKOy59o4/maxresdefault.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koko elokuva on alusta loppuun miellyttävän sinisävyinen ja tyylikyydestään huolimatta kulunut ja rosoinen. Tekniikka näyttää vuosikymmeniä vanhalta, jota on käytetty ja kulutettu, ja joka on korjauksen tarpeessa.</td></tr>
</tbody></table>
Musiikki on Gravityssä toimivaa, joskin suureksi harmikseni ennakoi melko paljon tulevia kohtauksia. Joskus täysi hiljaisuus on paljon parempi kuin pauhaava orkesterimusiikki, oli kyseessä sitten rauhallinen avaruudessa kelluminen tai siellä villisti kieppuminen. Muutoin äänitehosteet toimivat Gravityssä miellyttävästi: tunnetusti avaruudessa vallitsee tyhjiö, joten siellä ääntä ei kuulu ja liike on ikuista. Tämä on huomioitu muun muassa siten että lähes kaikki elokuvan äänitehosteet, metallista lähtevä kolina, toisten ihmisten puhe, moottoreiden suhina ja tietenkin räjähdykset, kuuluvat katsojalle siten kuin pääprotagonistikin sen kuulisi avaruuspukunsa sisältä: kumeana, kai'unomaisena ja vaimeana.<br />
<br />
Teknisesti Gravity on siis loistava tapaus, ehdottomasti Oscar-materiaalia. Suosittelen myös lämpimästi 3D:tä tämän elokuvan kanssa, sillä kyllä, se on ehdottomasti sen arvoista. Kuten kaikki Suomen kansalaiset, myös minä inhoan vielä lapsen kengissä olevaa 3D-lasitekniikkaa, mutta Gravityssä se toimii pirun hyvin, mikä on todella hämmentävää, sillä elokuvaa ei oltu alunperin edes kuvattu 3D-tekniikkaa ajatellen.<br />
<br />
Juonikaan ei ole pöllömpi, ensinnäkin sen takia, että elokuvan traileri ei kerro elokuvasta aivan kaikkea. Tälläinen avoimuus ja arvoituksellisuus on aina mukavaa. Tieteiselokuvana Gravity on toimiva, mutta vielä paremmin se toimii katastrofi-tyylisenä kauhuelokuvana. Ja kauhuahan riittää, aina siitä avaruuden äärettömyyden ja vihamielisyyden pelosta ihan klaustrofobiaan, korkeiden paikkojen kammoon sekä tulen, veden ja kylmyyden ahdistavuuteen. Itse olin, näin kielikuvia käyttäen, täysin penkkiin liimautunut, joskin hermostuneena tai jännittyneenä istun kaikkea muuta kuin kiinni penkissä: hytkytin jalkaa, vaihdoin asentoa, räpläsin kynsinauhoja ja purin huulta. Pääsi meikäläiseltä suusta muutama kireä SSSSHHHHhhhhhhh-äänne suupielistä, koska elokuvan tunnelma piti niin törkeän hyvin otteessaan.<br />
<br />
Avaruus on kauhistuttava ja petollinen paikka, eikä tämä elokuva todellakaan anna armoa sen suhteen. Jos sinulla sattuu olemaan pienintäkin avaruuden ja äärettömyyden pelkoa, niin tulet aivan varmasti rutistamaan kätesi nyrkkiin ja hampaat yhteen, sillä niin meikäläiselle ainakin kävi.<br /><br />
Mutta noh...<br />
Haluan siltikin mennä joskus sinne avaruuteen.<br />
<strike>ei siitä mihinkään pääse</strike><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://31.media.tumblr.com/c733d39adbe7cb3bceee0f841f050271/tumblr_muh82t4vMy1r3yq9wo2_r1_400.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="250" src="http://31.media.tumblr.com/c733d39adbe7cb3bceee0f841f050271/tumblr_muh82t4vMy1r3yq9wo2_r1_400.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Näin sivumennen sanoen, minulla on työn alla <span style="color: #3d85c6;">The Falliin</span> liittyvä videotribuutti, hieman trailerinomainen. Julkaisen sen toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Noin muuten arki, toisin sanoen koulu, työharjoittelupaikan etsiminen ja erinäiset taideprojektit, pitää minut kiireisenä. Minulla on kuitenkin muutamia ideoita tulevia kirjoituksia ja arvosteluita (<span style="color: #3d85c6;">Cathing Fire</span> pitäisi muun muassa nähdä) varten, joten sinnitelkää kanssani!<br /><br />Valoa ja <strike>paino</strike>voimaa pimeneviin päiviin!Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-86101683723729395852013-10-28T01:19:00.000+02:002013-11-02T19:57:23.439+02:00Päätös<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;">Kaarnis</span> ehdotti, että katsoisimme yhden hänen lempielokuvistaan, <span style="color: #0b5394;">The Fall</span>. Rainan nimen olin kuullut muutamaan otteeseen, mutten tiennyt elokuvan sisällöstä mitään muuta kuin sen, että sen kerrottiin näyttävän hyvältä. "Katotaan tää, tää on sellanen vähän outo, mut hyvä ja hauska kuitenkin."</div>
Jumalauta, ei olisi pitänyt kuunnella.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://collider.com/uploads/imageGallery/Fall_The/the_fall_movie_poster.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://collider.com/uploads/imageGallery/Fall_The/the_fall_movie_poster.jpg" width="430" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Elokuva kertoo tarinan sairaalaan joutuneesta pikkutytöstä, joka putosi poimiessaan appelsiineja ja mursi vasemman kätensä. Tämä törmää sattumoisin nuoreen mieheen Royhin, joka kertoo tytölle pudonneensa sillalta. Mies alkaa kertoa tytölle värikästä ja tapahtumarikasta tarinaa kostosta ja rakkaudesta, pyytäen tytöltä vastapalvelukseksi jotakin: purkillisen morfiinia.</div>
<br />
Tämän enempää spoilaamatta kyse on lyhyesti tarinasta, joka kertoo rakkaudesta, kostosta sekä kuolemasta, nimenomaan halusta kuolla ja inhosta elää. Näin voidaan puhua myös tietynlaisesta taistelusta omia mielihaluja, toisten mielihaluja sekä maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan.<br />
<br />
Olen järkyttävän herkkä elokuville, jotka käsittelevät kuolemaa, säröilevää mielenterveyttä sekä itsemurhaa. Kun tälläinen elokuva yhdistetään vielä visuaalisesti henkeäsalpaavaan kokonaisuuteen, järkyttävän hyvään musiikkiin ja ilmiömäiseen näyttelytyöhön, voidaan sanoa, että kyseessä on takuuvarmasti meikäläisen uusi lempielokuva.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://kalafudra.files.wordpress.com/2009/09/thefall3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="331" src="http://kalafudra.files.wordpress.com/2009/09/thefall3.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/e8855ce8c0c06619b5b6b10ec901a8d0/tumblr_mv75t1uHcz1qgxzico1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://25.media.tumblr.com/e8855ce8c0c06619b5b6b10ec901a8d0/tumblr_mv75t1uHcz1qgxzico1_500.jpg" width="403" /></a></div>
<br />
En keksi The Fallista juuri mitään muuta ikävää sanottavaa kuin sen, että se oli ehkä muutaman minuutin liian pitkä. Kun kyseessä on kuitenkin näin totaalisen kaunis ja koskettava elokuva, en kuitenkaan pitäisi tätä suurena virheenä: joskus elokuvalle täytyy antaa aikaa ja mahdollisuus vetelehtiä, sillä pakko myöntää, kyllä näitä maisemia kelpaa toljotella pitempäänkin.<br />
<br />
The Fall on yksinkertaisesti täydellinen kokonaisuus visuaalisena elokuvana. Se ei kiirehdi eikä hypi silmille, vaan antaa katsojalle tilaisuuden katsoa kuvaa kaikessa rauhassa. Laajat kuvakulmat, pitkät kamera-ajot ja upeat ympäristökuvaukset ovat henkeäsalpaavan upeita. Mielettömintä se, että kaikki on elokuvassa kuvattu oikeilla kuvauspaikoilla (yhteensä yhdeksän), eikä missään ole käytetty lainkaan tietokonegrafiikkaa. Myöskin kohtauksesta toiseen kulkevat vaihdokset ovat pariin kolmeen kertaan niin järkyttävän upeita ja mielenkiintoisia, että ne kummittelevat vielä hyvän aikaa elokuvan jälkeenkin.<br />
<br />
Musiikkia käytetään sopivasti ja klassinen orkesterimusiikki sopii eeppisiin maisemiin ja suureleiseen tarinaan hyvin. Leikkaus toimii ja tarina etenee yleisesti sopivalla vauhdilla, keskittyen välillä päähenkilöihin nykyhetkessä ja välillä Royn kertomassa tarinassa. Hahmojen dialogi on nasevaa ja liikuttavaa, mutta ennenkaikkea aitoa. Myös näyttelytyö on raastavan kaunista katsottavaa, aina surusilmäisestä ja ihanasta <span style="color: #0b5394;">Lee Pacesta</span> syötävän söpöön ja suloiseen <span style="color: #0b5394;">Catinca Untaruun</span>, jonka täytyy olla yksiä parhaimpia lapsinäyttelijöitä mitä tiedän.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://31.media.tumblr.com/tumblr_m8h4hrYn9L1rc3zo0o1_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="172" src="http://31.media.tumblr.com/tumblr_m8h4hrYn9L1rc3zo0o1_500.gif" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voi että miten söötti olet :3</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sitten tunteisiin, sillä niitä on paljon. Ehdin itkeä elokuvan aikana kahdesti, ja olisin itkenyt huomattavasti enemmänkin jos Kaarnis ei olisi läsnäolollaan pitänyt minua kuosissa. Taisi hänkin tosin kyyneleitä nieleskellä ja myöhemmin kertoikin vollottaneensa itsensä tärviölle kun oli nähnyt elokuvan ensimmäisen kerran vuosia sitten. Ymmärrän hyvin, sillä elokuva on surullisuudessaan, ehdottomuudessaan, koskettavuudessaan ja loppupuolen katharsiksessaan todella itkettävä.</div>
<br />
Joten, pillitin elokuvan aikana ja hieman sen jälkeen, niin kun nyt hyvän ja koskettavan elokuvan jälkeen kuuluukin. Mutta sen jälkeen vajosin pieneen alakuloon vähäksi aikaa. Kaarniskin kyseli, että mitä hän voi tehdä piristääkseen minua. Totesin vain, että anna vain hetki aikaa, kyllä tämä tästä. Vajosin mietteisiini ja pohdiskelin, miksi ihmeessä nyt rupesin masistelemaan. Sitten ymmärsin.<br />
<br />
Olen melkein puolet elämästäni tapellut masennuksen parissa, ja vaikka teoriassa terve nyt olenkin, joudun yhä edelleen elämään yltiömäisen ahdistuksen, paikoittaisen alakulon ja itse-epäilyksen sekä syvien luottamusongelmieni kanssa. Vaikka elämä onkin paikoin rankkaa, se ei ole enää ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ja ennen kaikkea, en halua enää kuolla.<br />
<br />
Vielä sohvalla kyynelehtiessäni tajusinkin ajattelemaan, että niin, en tosiaankaan ole halunnut kuolla yli kahteen vuoteen. Ajatus oli todella hämmentävä, monessakin mielessä, ensinnäkin tämän tosiasian helpottavuuden ja sen jälkeen ylipäänsä itsemurhan konseptin takia: eihän se mitään ratkaise.<br />
<br />
Masentuneen ihmisen mielestä kuitenkin ratkaisee eikä tässä Roy ole poikkeus. Katsoja voi huutaa, itkeä, maanitella ja vakuuttaa Royta yhä uudelleen ja uudelleen olematta tappamatta itseään. Tämä voi kuunnella, muttei ymmärtää. Vasta jokin, hyvin pienikin asia, ehkäpä pieni ihminen, voi muuttaa sanat ymmärrykseksi. Mutta senkin on Royn tehtävä omin avuin: muuttaa sanat ymmärrykseksi, löytää halu elää.<br />
<br />
Masennuksessa vaikeinta on juuri tehdä tuo päätös. Tehdä päätös siitä, että nousee vielä kerran ylös vedestä, iskee hukuttajaansa nokkaan, nousee rannalle, syleilee siellä odottavaa ihmistä ja elää elämänsä siten kuin sen haluaa elää. Muutos lähtee itsestä. Muutos lähtee hyvin pienistä asioista. Siinä missä mies, nainen, ihminen voi haluta kuolla, niin tämä voi haluta myöskin elää.<br />
<br />
Tämä muistuttaa minua <span style="color: #0b5394;">Ilpo Tiihosen</span> runosta, jonka äitini kirjoitti minulle 20-vuotissyntymäpäiväkorttini taakse. Liikutuin sen viimeisistä lauseista hyvin voimakkaasti, sillä mikään runo ei ole kuvannut senhetkistä elämäntilannettani paremmin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>"Ja sinä aivan yksinkertaisesti</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>tänäänkin hengität.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Jokin elää. Kuulet äänet, monet äänet</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>kuulet ainakin lähimmät.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><br />Tarvitset lujan päätöksesi,</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>sen, minkä olet tehnytkin –</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>että täällä minä elän</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>enkä käänny takaisin."</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
The Fallissa itkettävin on juuri tuo kaiken kulminoiva päätös, sillä mikään ei ärsytä kyynelkanaviani niin paljon kuin tuskaisen hahmon lopulta kokema muutos ja helpotus omaan tuskaan. The Fall on näin todella kaunis kuvaus siitä, miten surumielinen, yksinäinen ja kuolemaa kaipaava ihminen voi löytää lohduttomuuden seasta myös jotakin hyvää, jotakin sievää ja vilpitöntä. Kuvaus siitä lujasta päätöksestä. Siksi The Fall iski minuun niin kovaa, eteenkin kun tajusin, että olen omassakin elämässäni kokenut tuon hetken. Ja omalla tapaa, sellaisen ajatuksen tajuaminen on todella helpottavaa, todella ratkaisevaa ja todella liikuttavaa.</div>
<br />
Oman elämän katharsis.<br />
<div style="text-align: left;">
</div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-47509281140706713062013-10-25T01:07:00.003+03:002013-10-25T01:07:56.186+03:00Star Trek vs. Star Wars<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sain viimein katsottua <span style="color: #0b5394;">veljeni</span> kanssa <span style="color: #3d85c6;">Star Trek Into Darknessin</span>. Olin odottanut leffaa jo todella pitkään, ja vielä enemmän olin odottanut näkeväni sen elokuvateattereissa tänä kesänä. Toisin kuitenkin kävi, sillä halusin ehdottomasti mennä katsomaan tämän rebootin toisen osan veljeni kanssa, joka oli mukana katsomassa ensimmäistäkin Trekkiä. Intti kuitenkin menee tälläisten hupien edelle, ikävä kyllä.</div>
<br />Istuttiin kuitenkin alas illan ratossa, syötiin tacoja ja nachoja ja seurattiin leffaa. Itse jo elokuvan enemmän tai vähemmän spoilanneena tiesin mitä tulisi tapahtumaan, mutta silti huusin, nauroin, kommentoin, ja lopulta myös itkin elokuvan mukana. Veli pysyi hiljaa. Tyypillistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.standbyformindcontrol.com/wp-content/uploads/2013/05/STID_OneSheet_Fri_lxr12cOSVflE.jpg?9d7bd4" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://www.standbyformindcontrol.com/wp-content/uploads/2013/05/STID_OneSheet_Fri_lxr12cOSVflE.jpg?9d7bd4" width="430" /></a></div>
<br />
Tarina lähtee käyntiin kun itsensä Star Fleetin sisältä paljastuu terroriteon aiheuttanut agentti, joka pakenee alueelle, jonne kenenkään Star Fleetin sisältä ei kuuluisi mennä: klingoneiden kotiplaneetalle Kronokselle. Uhkarohkealle tehtävälle ilmoittautuu ylemmän johdon kanssa enemmän tai vähemmän ongelmiin joutunut Kirk sekä tämän miehistö, jonka moraali on laskenut ja jota henkilökohtaiset kiistat ja erimielisyydet syövät. Tilannetta ei juuri paranna aluksen tekninen temppuilu, erinäiset vastoinkäymiset sekä se tosiasia että heidän etsimänsä agentti onkin paljon vaarallisempi kuin he aluksi ajattelivat.<br />
<br />
Elokuva lähteekin käyntiin vauhdilla ja tahti pysyy tasaisena, muttei suinkaan kuluttavana koko parituntisen leffan aikana. Kerronta etenee tasaiseen tahtiin ja antaa itselleen sopivasti aikaa. Paikoin kuitenkin tuntui, että tarina olisi voinut olla yleisesti hieman hitaammin rakentuva, sillä paikoin tarina eteni niin vauhdikkaasti ja alleviivaavasti, että joutui kysymään itseltään että "luuleeko ohjaaja minua ihan nyt ihan typeräksi".<br /><br />Pari muutakin juttua sai otsasuonen pullistumaan, muun muassa se, miten Uhuraa käsiteltiin pitkin elokuvaa: huolestuneena, tunteellisena love intrestinä. Mihin oli kadonnut se topakka ja itsenäinen nainen, joka piti puolensa eikä ottanut paskaa keltään? No, ilmeisesti juuri siihen ykkösosaan. Toisekseen minua harmitti miten vähän hahmojen välistä vuorovaikutusta, konfliktia ja kränää oli, ottaen huomioon kuinka kireä tunnelma koko USS Enterprisella oli. Ensimmäinen Star Trek oli juuri hahmojensa puolesta upea kokonaisuus, joten minua jäi harmittamaan että tämä elementti oli lähes kokonaan poistettu Into Darknesissa. Kolmas suuri kysymysmerkki oli kiva-aksenttinen pimu, jonka nimeä en muista ja jonka tarkoituksesta elokuvassa en saanut sitten ollenkaan kiinni. Paitsi tämän takia:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://media.sdreader.com/img/photos/2013/05/24/Screen_Shot_2013-05-24_at_2.08.18_PM_t500x315.png?c235676577db7a4133955435986f593fbb99b886" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="251" src="http://media.sdreader.com/img/photos/2013/05/24/Screen_Shot_2013-05-24_at_2.08.18_PM_t500x315.png?c235676577db7a4133955435986f593fbb99b886" width="400" /></a></div>
<br />Näyttely oli kuitenkin yleisesti hyvää ja visuaalisesti Into Darkness oli JJ:n tyyliin sinisävytteinen, tyylikäs ja valoisa (lue: niin paljon lens flareja). Kunnioitettavasti taistelukohtaukset eivät vilisseet silmissä ja suurin osa elokuvan jännityksestä ja kuumotuksesta sijoittui räminän ja tappelemisen ulkopuolelle, mikä on aina iso plussa. Leffa piti otteessaan ja loppu heitti kyyneleet silmäkulmaan, joskin elokuva loppui jotakuinkin seinään, siis aivan liian nopeasti ja kiireisesti.<br /><br />Veikkaan että kolmososa on tulossa lähivuosina.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/f1576c72d3b552e96318b5025c8fe2af/tumblr_mscr8aOloi1qmccp7o2_500.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://25.media.tumblr.com/f1576c72d3b552e96318b5025c8fe2af/tumblr_mscr8aOloi1qmccp7o2_500.png" width="456" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://ifanboy.com/wp-content/uploads/2013/05/star-trek-into-darkness-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="222" src="http://ifanboy.com/wp-content/uploads/2013/05/star-trek-into-darkness-2.jpg" width="400" /></a><br /></div>
<a href="http://ifanboy.com/wp-content/uploads/2013/05/star-trek-into-darkness-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></a><a href="http://ifanboy.com/wp-content/uploads/2013/05/star-trek-into-darkness-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></a><a href="http://ifanboy.com/wp-content/uploads/2013/05/star-trek-into-darkness-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></a><a href="http://ifanboy.com/wp-content/uploads/2013/05/star-trek-into-darkness-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></a><br />Muistan erittäin kirkkaasti kun näin ensimmäisen Star Trekin vuonna 2009. Olin lukiossa, ja leffan nähtyäni ja siitä <b>hyvin</b> suurissa määrin hypetettyäni Soo-chi kysyi minulta "noh, kumpi on parempi: <span style="color: #3d85c6;">Star Wars</span> vai Star Trek?" Totta puhuen en osannut edes vastata hänen kysymykseensa joten sanoin: "anna mun miettiä tota hetki."<br /><br />Näin vuosia jälkeenpäin, en vieläkään osaa vastata hänen kysymykseensä.<br />
<br />
<br />
Parina viimevuotena olen tykästynyt Star Trekkiin todella paljon. Osittain syytän puhtaasti tumbleria, tyylikkäitä gif-settejä ja Kirk/Spockia, ah, tuota slash-paritusten kiistantota kuningasta, mutta en voi kieltää etteikö kyse olisi myös elokuvista ja myös originaalista sarjasta itsestään. Olen ikäväkseni hyvin vähän katsonut <span style="color: #3d85c6;">Star Trek: The Original Seriesiä</span> tai <span style="color: #3d85c6;">Next Generationssia,</span> mutta yksittäisiä videopätkiä, juonitiivistelmiä ja kuvakokoelmia selanneena tiedän että pitäisin sarjasta, sen hahmoista, teematiikasta ja tarinan dynamiikasta, joka ei nojaa raakaan toimintaan vaan nimenomaan dialogiin, tieteisiin ja ajan/paikan kanssa leikkimiseen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://31.media.tumblr.com/tumblr_m2satnKmLF1r9cpjio1_r1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://31.media.tumblr.com/tumblr_m2satnKmLF1r9cpjio1_r1_500.jpg" width="426" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Star Trekissä on paljon enemmän syvyyttä, tieteellistä pohjaa ja järkeä kuin Star Warssissa. Siinä on raskaampia teemoja, kiinnostavampaa filosofiaa ja ennen kaikkea, moniuloitteisempia hahmoja ja tapahtumia, paljon politiikkaa ja tieteellistä löpinää. Se on enemmän scifiä, joka on nimenomaan suunnattu vähän vanhemmille katsojille. Star Wars puolestaan, on enemmänkin fantasiaa kuin puhdasta scifiä, täynnä karikatyyrisiä, värikkäitä maailmoja, hahmoja ja tapahtumia joihin voi upottautua uudelleen ja uudelleen, oli fiilis, sukupuoli tai vuosikymmen mikä tahansa. Star Warssissa on jotakin, joka lämmittää mieltä kerta toisensa jälkeen, ja minun tapauksessani, täyttää valtavalla nostalgialla.<br /><br />Minun olisi todella helppoa vastata, että Star Wars on parempi kuin Star Trek. Tähtien sotaan minulla on ollut lapsesta saakka todella vahva side, ei pelkästään sarjaan ja sen hahmoihin, vaan nimenomaan muistoille, jotka keskittyvät sen ympärille.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="221" src="http://cdn2-www.craveonline.com/assets/uploads/gallery/10-star-wars-games-that-need-to-be-made/a_long_time_ago.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Muistan kuinka veljeni kavereiden kanssa keräännyimme olohuoneeseen ja katsoimme elokuvia läpi, emme tajunneet niistä mitään, mutta nautimme niistä silti, kuinka pelasimme tunti tolkulla putkeen Star Warssiin liittyviä pelejä ja nauroimme katketaksemme. Muistan minun ja veljeni yhteiset leikit Star Warssiin liittyen, sen kun luimme yhdessä saagaan liittyviä kuvitettuja oppaita, <span style="color: #3d85c6;">Jedioppilas-sarjaa</span> ja niin edelleen. Star Wars vei minut paikkaan, joka oli kaukana kouluelämän ja koulukiusauksen kurjuudesta, kaukana kodin ahdistavuudesta ja yksinäisyydestä. Star Warssin parissa saatoin upottautua paitsi suureen, inspiroivaan ja kauniiseen maailmaan, myös siitä nauttivien ihmisten pariin. Ja meitä oli monta. Ja noina hetkinä olin aivan tavattoman onnellinen. Enkä ollut yksin.</div>
<br />Star Warssiin liittyy kohdallani siis valtava emotionaalinen lataus, jonka vain itse voin ymmärtää. Siitä huolimatta, pidän myös Star Trekistä tavattoman paljon, luultavasti juuri siksi että se puhuttelee minua juuri sillä tieteellisemmällä, syvällisemmällä puolellaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://24.media.tumblr.com/tumblr_lzgsh4SMn31qzm87go3_250.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://24.media.tumblr.com/tumblr_lzgsh4SMn31qzm87go3_250.gif" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;"><a href="http://24.media.tumblr.com/tumblr_mdgeodkljk1qddi5do3_250.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://24.media.tumblr.com/tumblr_mdgeodkljk1qddi5do3_250.gif" /></a><a href="http://24.media.tumblr.com/tumblr_mdgeodkljk1qddi5do5_r1_250.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://24.media.tumblr.com/tumblr_mdgeodkljk1qddi5do5_r1_250.gif" /></a><br /><br /><a href="http://24.media.tumblr.com/tumblr_m9tse3GRZ71qd6v0do1_500.gif" imageanchor="1" style="font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://24.media.tumblr.com/tumblr_m9tse3GRZ71qd6v0do1_500.gif" width="320" /></a><br /><br /><a href="http://25.media.tumblr.com/9ce075546e23b04e176b91014e060daf/tumblr_mhqaybEvgo1qfv95ao2_1280.jpg" imageanchor="1" style="font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://25.media.tumblr.com/9ce075546e23b04e176b91014e060daf/tumblr_mhqaybEvgo1qfv95ao2_1280.jpg" width="400" /></a><br /><a href="http://25.media.tumblr.com/046e36cfe28f06273e81857c63a6458e/tumblr_mhmneyMetb1rws1wdo1_500.jpg" imageanchor="1" style="font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="115" src="http://25.media.tumblr.com/046e36cfe28f06273e81857c63a6458e/tumblr_mhmneyMetb1rws1wdo1_500.jpg" width="200" /></a><a href="http://25.media.tumblr.com/07ca6613404b8d37b833e135ec7cb800/tumblr_mffxu40LoD1rhg5lso1_500.png" imageanchor="1" style="font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="http://25.media.tumblr.com/07ca6613404b8d37b833e135ec7cb800/tumblr_mffxu40LoD1rhg5lso1_500.png" width="200" /></a></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://25.media.tumblr.com/tumblr_m47bgryOTb1qjvd49o1_500.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="332" src="http://25.media.tumblr.com/tumblr_m47bgryOTb1qjvd49o1_500.gif" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuten sanoin: syvällisemmällä.</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br /><br /><br />Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-15165030877214219722013-10-20T00:16:00.001+03:002013-10-20T00:16:06.025+03:00Epätoivoinen yritys esittää, että olen aktiivinen bloggaaja shhhhh<a href="http://cdn0.sbnation.com/entry_photo_images/7772249/agatha-john_large_verge_medium_landscape.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="http://cdn0.sbnation.com/entry_photo_images/7772249/agatha-john_large_verge_medium_landscape.jpg" width="320" /></a>Ihan näin näennäisesti esittäen, että olen aktiivinen elokuvabloggaaja, tahtoisin ottaa esille <span style="color: #3d85c6;">Minority Reportin</span>, jonka katsoin juuri TV:stä. Sci-fin suurena ystävänä olen jo pitemmän aikaa tahtonut nähdä kyseisen leffan sekä lukea <span style="color: #0b5394;">Philip K. Dickin</span> alkuperäisen kirjan.<br />
<br />
<br />
Täytyy myöntää että monella tavalla mielenkiintoinen katselukokemus.<br />
<br />
Elokuvan (tai alkuperäisen kirjan) juoni on helppo kärjistää yhteen lauseeseen: tulevaisuuden kyttä käräyttää itse itsensä murhasta jota ei ole vielä tehnyt, ja joutuu taistelemaan aikaa vastaan saadakseen selville murhan takana olevan juonen. Luojan kiitos, tarina on kuitenkin paljon tätä monisyisempi. Muutamia kysymyksiä ylösnostaen voitaisiin heittää seuraavia: onko kyse kuitenkaan juonesta? Onko kaiken takana vain heikko, murentuva ja kostonhimoinen ihmismieli? Ehkäpä kaiken takana onkin kohtalo? Tai toinen heikko, murentuva ja kostonhimoinen ihmismieli?<br /><br />Raina on suhtkoht sopivan pituinen ja tajuaa hidastaa/nopeuttaa kerrontaansa oikeissa kohdissa ja oikealla tempolla. Yleisesti näyttelemisen taso on kiitettävää, joskaan en ole koskaan erityisemmin pitänyt <span style="color: #0b5394;">Tom Cruisesta</span> tai <span style="color: #0b5394;">Colin Farrelista</span> näyttelijöinä. Musiikit eivät juuri tee elokuvalle mitään, lähinnä vain antavat <span style="color: #3d85c6;">Star Wars</span> -flashbackejä, sillä kukas muukaan kuin <span style="color: #0b5394;">John Williams</span> on näiden sävelten takana.<br />
<br />
Yhtenä mielenkiintoisena elementtinä elokuvassa on sen visuaalinen puoli. Raina tehtiin 2000-luvun alussa, mutta se osaa edelleen näyttää tyylikkäältä, eikä suinkaan niin keinotekoiselta ja muoviselta kuin nykyajan elokuvat. Toki Minority Report on muovinen ja keinotekoinen, sellaistahan cyberpunkin ja sci-fin kuuluukin olla. Yhtenä jopa räikeänä elementtinä on elokuvan voimakas sinisävytteisyys, korkea kontrasti, värikylläisyys sekä kuvan kirkkausedekti ja rakeisuus. Aluksi tälläiset hyvinkin silmäänpistävät tehokeinot ärsyttävät silmiä, ja tottapuhuen mietin pitkään pitkin elokuvaa että pidinkö tästä efektistä vai en. Luultavasti en, jos epäilin sitä, ja välillä kiinnitin huomiota enemmän juuri elokuvan räikeään ulkonäköön kuin itse elokuvaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://staticmass.net/wp-content/uploads/2013/01/minority_report_screen1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://staticmass.net/wp-content/uploads/2013/01/minority_report_screen1.jpg" width="332" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://benfry.com/valence/minorityreport/minorityreport2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="165" src="http://benfry.com/valence/minorityreport/minorityreport2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niin paljon sinisiä sävyjä ja luminosity-efektiä</td></tr>
</tbody></table>
Nämä pikkujutut kuitenkin unohtaen on myönnettävä, että Minority Report oli kuitenkin juonellisesti taidokkaasti sovitettu tapaus. Mitään en rakasta elokuvissa niin paljon kuin katsojalle esiteltyjä palapelejä, niiden palasia ja niiden hienovaraista asettelua. Rakastan twistejä ja rakastan looppeja. Ja ennen kaikkea rakastan hyviä trillereitä, joissa esiintyy nämä elementit, ei tyrkyttämällä, vaan pala palalta, vähä vähältä.<br /><br />
Näin uudempia elokuvia miettiessä, Minority Report muistuttaa tyyliltään ehkä <span style="color: #3d85c6;">Looperia</span>, joka on samalla tavalla hyvinkin groteski mutta hyvin monimutkainen elokuva, niin juonellisesti kuin visuaalisestikin. Jos siis sattuu tykkäämään hyvin rakennetusta scifi-trilleristä, niin kannattaa tutustua Minority Reporttiin, eteenkin jos Looper sattui kolahtamaan kalloon.<br />
<br />
Näin loppuun on pakko esittää itse itselleni kysymys, joka oli Minority Reportin suurimpia käännekohtia ja ehdottomasti sydäntätykyttävimpiä kohtauksia: voisinko tappaa jonkun jota syvästi vihaisin, sinetöiden samalla oman kohtaloni? Kysymys vaikuttaa aluksi yksinkertaiselta, eteenkin yhtä kiihkeälle ja kostonhimoiselle ihmiselle kuin minä. Jos minut kuitenkin heitettäisiin Cruisen esittämän poliisin rooliin ja minulle esitettäisiin sama kysymys samassa tilanteessa, homma olisi mutkikkaampi.<br /><br />Mitä sinä tekisit?Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-59991444368288323922013-10-10T20:21:00.003+03:002013-10-10T23:07:30.739+03:00Omat hahmot valkokankaalla pt2: Dark HeresyMinun piti kirjoittaa syyskuun aikana <span style="color: #3d85c6;">Star Trekistä</span>, mutta heh heh, elokuva ei enää siinä vaiheessa pyörinytkään leffateattereissa kun sitä olisi ollut tarkoitus mennä katsomaan, joten sinne jäi myös arvostelun kirjoittaminen. Sanottakoon, että yritän ryhdistäytyä tulevina kuukausina, esimerkiksi tuleva sci-fi-trilleri <span style="color: #3d85c6;">Gravity</span> on tämän syksyn must see, ja siksi siitä on kirjoitettava myös arvostelu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.moviedeskback.com/wp-content/uploads/2013/07/Gravity-wallpapers-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="http://www.moviedeskback.com/wp-content/uploads/2013/07/Gravity-wallpapers-4.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hypetän Gravityä jo valmiiksi, sillä kaikki, joiden tiedän nähneen sen, ovat kehuneet sitä vuoden parhaaksi elokuvaksi</td></tr>
</tbody></table>
Noin ylipäänsä kiirettä pitää: koulussa on meneillään rankka jakso, joka pitää jalat liikkeessä ja mielen jatkuvassa stressissä, puhumattakaan univajeesta. Onneksi vapaa-ajallekin on löytynyt aikaa, lähinnä sarjakuvien piirtämisen sekä roolipelaamisen parissa.<br />
<br />
Suureksi yllätyksekseni, olen onnistunut laajentamaan roolipeliharrastustani ja vetänyt muutaman kauhuroolipelin kavereilleni. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen keksinyt ja suunnitellut peliin oman tarinan, siihen tapahtumat, hahmot ja taistelut ja sitten vetänyt pelin joukolle kavereitani noppien heiton, jännittävien tilanteiden ja mättöjen äärellä. Tällä hetkellä suurin obsessioni on oma <span style="color: #3d85c6;">Dark Heresy</span> -kampanjani. Kaverini <span style="color: #0b5394;">Lazzun</span> vetämää Dark Heresy-kampanjaa ja sen hahmoja, olen sivunnut ohimennen muun muassa <a href="http://elamaaelokuvienparissa.blogspot.fi/2012/11/omat-hahmot-valkokankaalla.html">täällä</a>.<br />
<br />
Koska otsikkona on jälleen kerran "omat hahmot valkokankaalla", aion yhdistää tämän suuren ajanhaaskaajan, Dark Heresy -roolipelin, leffablogiini ja käydä läpi muutamia asioita ja ideoita, joita minulle on viime kuukausina tullut mieleen. Omaa hahmo-shittiä on siis jälleen kerran luvassa, joten tämä saattaa ulkopuolisille käydä vähän tylsäksi, mutta yritän kirjoittaa <i>ihan aikuisten oikeasti</i> seuraavan <b>pitkän</b> setin mahdollisimman mielenkiintoisesti ja oikein itsepiirtämiäni kuvia käyttäen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://fc04.deviantart.net/fs71/i/2010/077/e/b/Dark_Heresy__Ascension_1_by_faroldjo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="286" src="http://fc04.deviantart.net/fs71/i/2010/077/e/b/Dark_Heresy__Ascension_1_by_faroldjo.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä ei sentään ole itseväsäämä kuva. Niitä alempana.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<i>40 000 vuoden päästä ihmiskunnan tulevaisuus näyttää synkältä: Imperiumia, ihmiskunnan viimeistä yhtenäistä valtakuntaa ja sen kansalaisia, raiskaavat mutaatiot, köyhyys ja korruptio. Huteraa yhtenäisyyttä repivät erilleen maailmojen keskinäiset sodat, Keisarin uskoa vastaan sotiva harhaoppi sekä ulkoavaruuden vihamieliset muukalaiset. Ajan ja tilan toisessa ulottuvuudessa, avaruushelvetti Warpissa, ihmiskuntaa väijyvät kauhistuttavat hirviöt ja Kaaos.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Elämä Imperiumissa on tavalliselle ihmiselle usein kylmä, väkivaltainen ja lyhyt.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Pelkkää sotaa ja kuolemaa.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Kaiken tämän keskellä rauhaa ja järjestystä yrittää pitää mysteerinen organisaatio, Inkvisitio, jota kunnioitetaan ja pelätään koko Imperiumissa. Inkvisition tehtävänä on sysätä ihmiskuntaa vaanivaa lopullista tuhoa ja pimeyttä vielä yhden päivän taemmas, kitkien irti kansakuntaa sisältäpäin syövää heresiaa ja tuhoamalla Suuren Imperiumin ja Jumalkeisarin viholliset. Inkvisition agenttien elämä on näin samaa kuin tavallisenkin ihmisen, täynnä sotaa ja kuolemaa, mutta näillä on mahdollisuus myös kunniaan, sovitukseen ja totuuteen.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: left;">
Hilpeä asetelma siis.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Dark Heresy TV-sarja (tai sitten jäätävän pitkä elokuva-saaga) keskittyisi näin Inkvisition akolyyttien taisteluun elämästä ja kuolemasta, oikeudesta ja totuudesta. Pitemmittä puheitta, esitellään nämä hahmot lyhyesti ja ytimekkäästi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR4z6hw7_-IYjSRafctrr8aEpVR_dNe41bDtKHH_pD7MMqBkeRsslw4BDZZLoh7fv3P4KVrGfo061tEaYFv4kNO8xPJ8PGdUkLBf2mDKlsJKNeiL0gJ8G2zpWBtLYZjZGaQMxSboORoqS9/s1600/ufighterl_rayray.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR4z6hw7_-IYjSRafctrr8aEpVR_dNe41bDtKHH_pD7MMqBkeRsslw4BDZZLoh7fv3P4KVrGfo061tEaYFv4kNO8xPJ8PGdUkLBf2mDKlsJKNeiL0gJ8G2zpWBtLYZjZGaQMxSboORoqS9/s400/ufighterl_rayray.jpg" width="285" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;">Rayne</span></div>
<div style="text-align: left;">
näyttelijä: <span style="color: #0b5394;">Olivia Thirlby</span><br />
fyysisiä huomioita: lyhyt, hoikka, viiltoarpi vasemmassa käsivarressa, 29-vuotias.<br />
psyykkisiä huomioita: itsemurhayritys 16-vuotiaana, seksuaalista hyväksikäyttöä, suuri epäonnistumisen ja hylkäyksen pelko. Menettänyt vanhempansa hyvin nuorena, kasvatti-isänsä 16-vuotiaana.</div>
<div style="text-align: left;">
<b>lyhyesti: sisällissodan runtelemasta maailmasta kotoisin oleva teknisesti taitava ja viileä salamurhaaja, jota vaivaa lapsuudessa kohdanneet menetykset. Pohdiskeleva luonne, kiihkeä taistelija, omistautuva ja lojaali.</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaNXxSMNvM7FJEJivOhmVpetsLq4MBjTD7kHAyoXFgqrpG1C0avk_zaaNEPTNWq1y0Bg_AOxkteodzzuwyZ9N7Hd8to4rvN0Qb6Y_TuxqlsokZ67nhhF_YKayz6Jahu_BHOhq4zSoD9bNQ/s1600/realistic+remrem+no.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaNXxSMNvM7FJEJivOhmVpetsLq4MBjTD7kHAyoXFgqrpG1C0avk_zaaNEPTNWq1y0Bg_AOxkteodzzuwyZ9N7Hd8to4rvN0Qb6Y_TuxqlsokZ67nhhF_YKayz6Jahu_BHOhq4zSoD9bNQ/s1600/realistic+remrem+no.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaNXxSMNvM7FJEJivOhmVpetsLq4MBjTD7kHAyoXFgqrpG1C0avk_zaaNEPTNWq1y0Bg_AOxkteodzzuwyZ9N7Hd8to4rvN0Qb6Y_TuxqlsokZ67nhhF_YKayz6Jahu_BHOhq4zSoD9bNQ/s320/realistic+remrem+no.jpg" width="299" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span>
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span>
<span style="color: #3d85c6;">Remus Havelock</span><br />
näyttelijä: ??? (<span style="color: #0b5394;">Adrien Brodyn, John Krasinskin, Hugh Jackmanin ja Ewan McGregorin</span> rakkauslapsi)<br />
fyysisiä huomioita: pitkä ja jäntevä, vasen nimetön leikattu irti, vitivalkeat hiukset, 36-vuotias.<br />
psyykkisiä huomioita: voimakkaasti sisäänpäinkääntyvä, melankolinen ja pessimistinen. Syvää itseinhoa itseään ja psyykkisiä voimiaan kohtaan. Pelko itsestä ja siitä että päätyy voimiensa kautta satuttamaan toisia.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<b>lyhyesti: vaatimattomista oloista tuleva psyykkisiä voimia omaava mies (kykenee hallitsemaan tulta), joka osoittaa toistuvasti syvää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, hyviä ja pahoja. Raskauttavia traumoja lapsuudessa. Ikuinen idealisti.</b></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBTP_EoujvhqD2nD35GIlCsRXlhq4g_5cgRVcklAUN_VudGsfKRTMvVrVRw1l30GM7FNg_aOV8ZJmGFAU1yks4AYY-gxSJNqCnJvAelSpEMAAbCV9q-k1-sedmnEk6e4lZtiSl5_bn6O2W/s1600/wraxuraxu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBTP_EoujvhqD2nD35GIlCsRXlhq4g_5cgRVcklAUN_VudGsfKRTMvVrVRw1l30GM7FNg_aOV8ZJmGFAU1yks4AYY-gxSJNqCnJvAelSpEMAAbCV9q-k1-sedmnEk6e4lZtiSl5_bn6O2W/s400/wraxuraxu.jpg" width="262" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;">Wrax Dekko</span><br />
näyttelijä: mukiloitu <span style="color: #0b5394;">Chris Pine</span><br />
fyysisiä huomioita: buffi, tautointeja käsivarressa, 26-vuotias.<br />
psyykkisiä huomioita: vaarallisen itsevarma ja täten uhkarohkea. Auktoriteettipelkoinen.<br />
<b>lyhyesti: alkukantaiselta planeetalta kotoisin tuleva lurjus, joka ei pelkää käyttää väkivaltaa. Ajattelee vatsallaan, on lojaalein sille, joka maksaa eniten.</b><br />
<br />
<span style="color: #3d85c6;">Drake Victus</span><br />
näyttelijä: ???<br />
fyysisiä huomioita: ihmisen ja koneen sekoitus, raskas respiraattori kasvoilla, punaiset lamppumaiset tekosilmät. 27-vuotias.<br />
psyykkisiä huomioita: jäätävän laskelmoiva, jäykkä ja paikoin julma. Joutuu usein hankaluuksiin ihmisten kanssa.<br />
<b>lyhyesti: hylätyn avaruusaluksen kasvatti Victus on täsmällisen viileä ja asiallinen, joskin hyvin ahne nuori mies. Konekultin pappi, joka on hyvin kiihkeä uskomaan omaan jumalaansa Omnissiaan.</b><br />
<br />
<span style="color: #3d85c6;">Trix A. Davien</span><br />
näyttelijä: <span style="color: #0b5394;">Christopher Waltz</span><br />
fyysisiä huomioita: tyylikkäästi/siististi pukeutuva, viisikymppinen herra.<br />
psyykkisiä huomioita: teennäisen ystävällinen ja näennäisen sosiaalinen tietopakkaus, joka toimii kuitenkin pelottavan rationaalisesti ja jopa julmasti taistelutilanteissa. Ryhmänjohtaja.<br />
<b>lyhyesti: paljon nähnyt ja kokenut Trix taitaa hyvin kevyen rupattelun, seurapiiri pulinat siinä missä terävän kuulustelemisen ja revolverillaan ampumisen.<br /><br />Lisäksi: ylläolevan agenttiryhmän suurin pääjehu/johtaja Inkvisiittori Morgan, tämän avustaja Sand, arvostettu akolyytti herra Säilä sekä (ainakin tähän mennessä suurin) antagonisti paroni Magnitius.</b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #0b5394;">Kaarniksen</span> kanssa tuli näin siis pohdiskeltua Lazzun meille vetämää kampanjaa, ja sitä, kuinka hemmetin upeasti se toimisi, todennäköisesti live-action, TV-sarjana. Koska originaalin roolipelin juoni alkaa jo hiljalleen selvitä, puhumattakaan siinä esiintyvistä hahmoista (jossa tärkeimmät yllä), olen (tai me olemme) melko huoletta suunnitelleet kyseiselle sarjalle kolme tuotantokautta, joissa kussakin olisi 12-15 about tunnin pituista jaksoa.<br />
<br />
<b>Ensimmäinen tuotantokausi</b> esittelisi päähenkilöt, ja antaisi jokaiselle näistä ainakin yhden oman origin-jakson, joka syventäisi kunkin hahmon tarinaa nykyhetkessä. Pääpaino on pääosin kuitenkin Raynen ja Remuksen hahmokehityksellä, menneisyyden puimisella sekä näiden kahden hahmon välisessä draamassa (koska kyllä, romanssi on tottakai oltava jokaisessa TV-sarjassa/leffassa), sillä nämä hahmot ovat, yllätys yllätys, muita hahmoja monisyisempiä ja pidemmälle mietittyjä. Tästä voisin vaahdota vaikka kuinka pitkään.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Oheessa hieman otteita DH-sarjakuvastani (kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla).</div>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiitIYdLsDhwLb-Myy9DLCAx3wpgklseHv24PecAMbqjzlyIWCfoVWTsyzXgu5K-XNqVVup2lwN0gIVdl8kCZtrhYp9ehiZcgk95QxJRJ9ma5tUnk1HPZ-p5C43ViITA_uZkKYdcu7aLDjT/s1600/DH_chapter+00+Prologue-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiitIYdLsDhwLb-Myy9DLCAx3wpgklseHv24PecAMbqjzlyIWCfoVWTsyzXgu5K-XNqVVup2lwN0gIVdl8kCZtrhYp9ehiZcgk95QxJRJ9ma5tUnk1HPZ-p5C43ViITA_uZkKYdcu7aLDjT/s320/DH_chapter+00+Prologue-3.jpg" width="216" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäisessä jaksossa hahmot haastatellaan läpi ja heidän ensimmäinen tehtävänsä Inkvisitiossa käynnistyy.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2KQWFsjcM106plfIKYcHjXr4q844ET3K9zVNSZc-83OVebKXjf1CjsCUUoCzjYCLRpWU5ft1RUyV8eb9iVMjTEKQO1RfqWqwUTlfZEXE8QNKt4OV6wJWOpO3E6zQ-FOQl_CgLboxzHzrb/s1600/43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2KQWFsjcM106plfIKYcHjXr4q844ET3K9zVNSZc-83OVebKXjf1CjsCUUoCzjYCLRpWU5ft1RUyV8eb9iVMjTEKQO1RfqWqwUTlfZEXE8QNKt4OV6wJWOpO3E6zQ-FOQl_CgLboxzHzrb/s320/43.jpg" width="222" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muutamaa jaksoa myöhemmin hahmot pääsevät vuorovaikuttamaan keskenään.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsf3UrPP-F3cMPkMXVanXP3RWfk6Xnko5UV7eIXIRy2hDiPj9aX3zeel3sBxxBDNa0oPqvjDkPnlIrov2Leo40rU382KxpWDg7-YS8eie222MpladGXH8x7uV_fV3RwBvLLN48LhtoBL0d/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsf3UrPP-F3cMPkMXVanXP3RWfk6Xnko5UV7eIXIRy2hDiPj9aX3zeel3sBxxBDNa0oPqvjDkPnlIrov2Leo40rU382KxpWDg7-YS8eie222MpladGXH8x7uV_fV3RwBvLLN48LhtoBL0d/s320/1.jpg" width="220" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kukin hahmo saa omat origin/menneisyys/flashback jaksonsa.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPHncYk5_0ZjIvKUjT82GXeeD1PrLXleMcIBw_XwxnajFSPNGEbFZsZlzv1cSAWv6O7u3csBn4YLWU2l6dAR6DpeSdhhbXGrBNRrKspWtYvYRIOkqvSAB-glEX8jOclmOxEj171jLrWFdv/s1600/eng.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPHncYk5_0ZjIvKUjT82GXeeD1PrLXleMcIBw_XwxnajFSPNGEbFZsZlzv1cSAWv6O7u3csBn4YLWU2l6dAR6DpeSdhhbXGrBNRrKspWtYvYRIOkqvSAB-glEX8jOclmOxEj171jLrWFdv/s320/eng.jpg" width="220" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja sitten on sitä draamaa, tietenkin.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvtOBpHt4csOQKSk-r06ELV6PsNLH9he-csUdgcHUafnd8ink7lN5-ba4QcXN6iMsGoQtOTjsq9gLJE1sh6dX44smOwpIEX6VMeBx1qI046zKeNRh4QIr64s0sEabXyuHizUz7SkDUmtvz/s1600/minervaface_kalju.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a>Onko meillä elämää, no ei, mutta minkäs teet kun molempien visuaalinen mielikuvitus osaa olla niin perkeleen vilkas ja monisyinen.<br />
<br />
Jatkaen vielä, <b>toinen tuotantokausi</b> sijoittuu muutamaa vuotta eteenpäin päähenkilöiden ensimmäisen tehtävän suorittamisesta. Kukin on saanut omat fyysiset ja henkiset arpensa, joiden kanssa joutuvat painiskelemaan, eikä tilannetta juurikaan helpota se, että tulevat tehtävät muuttuvat toinen toistaan vaikeimmiksi ja raskaimmiksi. Raynen ja Remuksen suhde syvenee, siinä missä muidenkin hahmojen väliseen vuorovaikutukseen ynnäytyy kunnioitusta, välittämistä ja huumoria. Tuotantokausi päättyy maailman itkettävimpään kuolinkohtaukseen ja suurimpaan cliffhängeriin ikinä.<br />
<br />
Katsojan hämmennykseksi, DH-sarjan <b>kolmas tuotantokausi</b> sijoittuu 40 vuoden päähän siitä, mihin edellinen osa päättyi. Kuvaan astuvat uudet akolyytit, uusi juoni ja uudet viholliset mutkikkaine juonineen (toisinsanoen tässä kohden oma Dark Heresy-kampanjani pääsee kuvaputkeen). Tässä lyhyet esittelyt heistäkin.</div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_znGcJdf5Eqwuk-e8GAhr4UsY4kUbNgywB1tb_sSTIicpYPmVEUYaFlq3ceXv60-aRv3LI3d3cpPsbqJz73bbnsQbyfrGA0YRc14MGC8uiITCyRlfl4K98ICZluSrjN7dGaXstwvjDPrA/s1600/minervaface_kalju.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_znGcJdf5Eqwuk-e8GAhr4UsY4kUbNgywB1tb_sSTIicpYPmVEUYaFlq3ceXv60-aRv3LI3d3cpPsbqJz73bbnsQbyfrGA0YRc14MGC8uiITCyRlfl4K98ICZluSrjN7dGaXstwvjDPrA/s320/minervaface_kalju.jpg" width="221" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b><span style="color: #3d85c6;">Minerva Antares</span><br />
näyttelijä: <span style="color: #0b5394;">Florence Welch</span>??<br />
fyysisiä huomioita: menettänyt kaikki karvansa, käyttää peruukkia. Pitkä. Ikää 28-vuotta.<br />
psyykkisiä huomioita: raskauttavat kokemukset psyykkisten voimien kanssa ajaa itse-epäilykseen, jäykkä ja tahditon sosiaalisissa tilanteissa, mutta sisimmässään lempeä ja halukas auttamaan toisia.<br />
<b>lyhyesti: karuista oloista tuleva telekinetiaan erikoistuva psyykkeri, joka on etevä taistelija, mutta kömpelö ihmisten kanssa. Lojaali ja itsepintainen.</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBakqdBbfHFsqriGNQBwFeFkokW2IAo39TUOUJCoKE6ZPGSkeyP5y6mYGg4fPotlqvtbARMKIBSysBELA29PjnhVAgwpEILVfVTEyAuHKzThJlr_6fCsvK7lkfzuVpGNvKQ64ispIw7pkY/s1600/lussukkamussukka+copy.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBakqdBbfHFsqriGNQBwFeFkokW2IAo39TUOUJCoKE6ZPGSkeyP5y6mYGg4fPotlqvtbARMKIBSysBELA29PjnhVAgwpEILVfVTEyAuHKzThJlr_6fCsvK7lkfzuVpGNvKQ64ispIw7pkY/s400/lussukkamussukka+copy.jpg" width="246" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b><span style="color: #3d85c6;">Lucius Vergil</span><br />
näyttelijä: (joku joka näyttäisi samalta kuin kuvassa vasemmalla)<br />
fyysisiä huomioita: pitkä ja lihaksikas, käsivarret täynnä tatuointeja. Hyvä lauluääni. 22-vuotias.<br />
psyykkisiä huomioita: kylmän rauhallinen ja teennäisen ystävällinen persoona, jolla yrittää peittää musta-valkoisen ajattelutapansa ja raa'an ehdottomuutensa.<br />
<b>lyhyesti: asiallinen ja jäyhä nuori pappi, joka ei pelkää pistää vihollisia jauhelihaksi nuijallaan.</b><br />
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;">Severus</span></div>
<div style="text-align: left;">
näyttelijä: ??<br />
fyysisiä huomioita: lyhyt ja jäntevä, näyttää nuorelta ikäisekseen. Nelikymppinen.<br />
psyykkisiä huomioita: sisäänpäinkääntynyt, eikä pahemmin puhu itsestään. Luottamus muihin vähäinen, nuoruudessa kokemansa menetyksen takia.<br />
l<b>yhyesti: elämänsä näennäisen kevyesti ottava salamurhaaja, joka on suurisuisesta ja flirttailevasta persoonastaan huolimatta yllättävän terävä.</b></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: #3d85c6;">Neir Bautista</span><br />
näyttelijä: ?? (joku hot silverfox, joka näyttäisi abouttia samantyyliseltä kuin kuvassa alla)<br />
fyysisiä huomioita: pitkä ja jäntevä, hopeanharmaat hiukset, hämmentävän hot ikäisekseen. 42-vuotias.<br />
psyykkisiä huomioita: sodan ja psyykkerivoimiensa kautta syntyneitä menetysten aiheuttamia traumoja, sokea usko Keisariin ja kohtaloon, pidättyväinen, tapana väistellä henkilökohtaisia kysymyksiä.<br />
<b>lyhyesti: jopa epäilyttävän ystävällinen ja helposti lähestyttävä mies, joka on erinomainen ampuja. Omaa historiaa Inkvisition kanssa, ja myöhemmin käykin ilmi, että hänet on karkotettu koko organisaatiosta. Miksihän?</b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT3oMHACVwvPSIjfZDJdDb3_5PLQ3jO2ThBxM4TDKNYV1ANwiqkfWxF6gGM9JaHEAC_3F9_xmGTwPc5NOM7s6ob5KTu8uSqR6P06BumMy5hMpb9i-EC2B6N6QiV3JpIBamTuxncmrll4Eh/s1600/neir+-+dies+irae+dies+illa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT3oMHACVwvPSIjfZDJdDb3_5PLQ3jO2ThBxM4TDKNYV1ANwiqkfWxF6gGM9JaHEAC_3F9_xmGTwPc5NOM7s6ob5KTu8uSqR6P06BumMy5hMpb9i-EC2B6N6QiV3JpIBamTuxncmrll4Eh/s640/neir+-+dies+irae+dies+illa.jpg" width="452" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br />Lisäksi: piraattialuksen jämerä naiskapteeni Blue, kaksoisagentti Garr, ryhmän sairas ja mysteerinen Inkvisiittori Bautista (ei sukua Neirille), pääantagonisti Regis sekä paroni Hextus.</b><br />
<br />
<b>juoni: </b>akolyytti-ryhmän ensimmäinen tehtävä menee pahasti pieleen, kun Inkvisitiolle korvaamattoman arvokas vanki onnistuu pakenemaan alukselta. Ryhmä lähetetään karkurin perään ja sotkeutuvat osaksi suurta tapahtumasarjaa, jonka keskiössä ovat psyykkerit, Kaaoksen voimat ja kaikkea kehystävä, raskauttavan kiero juoni.<br />
Mitä pitemmälle sarja etenee, sitä enemmän katsoja huomaa kuinka syvästi tuotantokauden tapahtumat linkittyvät aiempiin tuotantokausiin, lähinnä hahmojen ja näiden kohtaloiden kautta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Huh huh. Ehkäpä tuo riittää toistaiseksi.<br />
<br />
Näin omiin hahmoihin liittyen, on lähes naurettavaa kuinka tarkasti kykenen visuaalisesti näkemään ja kuulemaan omia (ja muiden) hahmoja toiminnassa. Kuulen selkeästi esimerkiksi Remuksen äänen (se on käynyt jopa unessani kerran) ja muun muassa <a href="http://www.youtube.com/watch?v=w8CeLY-2z9U">tämän</a> kappaleen soidessa näen kuinka Neir nousee hitaasti rakennuksen katolta piilosta tarkkuuskiväärin kanssa, auringon porottaessa tämän niskaan ja estäen katsojalta suoran näkymän hänen kasvoihinsa. Kykenen ajattelemaan Raynen järkyttyneet kasvot, kuulemaan Wraxin hurjistuneen naurun, näkemään kuinka nopeasti Victuksen sormet kulkevat pitkin holonäppäimistöä... Se kaikki on samaan aikaan todella upeaa, mutta myös niin sanoinkuvaamattoman kiduttavaa:<br />
<br />
En saa mitään näistä visuaalisista kuvista ulos samanlaisena kuin se on päässäni.<br />
<br />
Se on aina pysähtyneenä, korkeintaan piirroksen tai sarjakuvan muodossa, ei dynaamisessa tai sulavassa liikkeessä puhumattakaan äänitehosteista ja musiikista. Ties kuinka moneen kertaan olen toivonut että maailmassa olisi olemassa johto, jonka voisin kytkeä aivoihini ja näitä lukuisia kohtauksia ajattelemalla saisin tietokoneen ruudulle musiikkivideota, yksittäisiä kohtauksia, ääntä tai elokuvaa juuri sellaisena kuin sen näen.</div>
<div style="text-align: left;">
<i>Perkele</i>, jos ikinä saan 10 miljoonaa euroa niin käytän sen kaiken Dark Heresy -elokuvan/TV-sarjan tekemiseen, sillä en yksinkertaisesti näe yhtäkään syytä (paitsi ne taloudelliset) miksi näinkin potentiaalisesta loresta ja juonesta ei ole vieläkään tehty ainuttakaan oikeata elokuvaa. <span style="color: #3d85c6;">Warhammer 40K-maailmaan</span> on tehty kyllä useita strategia-, miniatyyri- ja roolipelejä, PC-sovituksia ja fanielokuvia, mutta ei vielä yhtäkään oikeaa, kokopitkää Hollywood-mättöä. Olisi siis upeaa olla ensimmäinen, joka sellaisen tekisi.<br />
<br />
Keisarin nimeen, minähän sellaisen luon. Heti kun siis saan sen 10 miljoonaa euroa.<br />
Ehkä joskus vielä perehdyn Warhammer/Dark Heresy -elokuvan teknisen toteutuksen mahdollisuuksiin ja ongelmiin, mutta siitä en aio vaahdota nyt.<br />
<br />
Ensi kerralla toivottavasti arvostelu Gravitystä!<br />
Sitä odotellessa, tsemppiä syksyyn ja Keisarin suojelusta!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1oCrXXNIxVafetDurQGc71SGO0JUW_mdOA0TCX9FmB2e_j5bIsqCPolIPrrcgAp9Yzia6awwVDPWtpOOk0C19_CejMbpJc5m_YbfuAUu2LoqqiCeLEJ9QC4kqvgPXqBmQ5cujM6npy189/s1600/drunkrayne+and+remus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1oCrXXNIxVafetDurQGc71SGO0JUW_mdOA0TCX9FmB2e_j5bIsqCPolIPrrcgAp9Yzia6awwVDPWtpOOk0C19_CejMbpJc5m_YbfuAUu2LoqqiCeLEJ9QC4kqvgPXqBmQ5cujM6npy189/s400/drunkrayne+and+remus.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos Rayne ja Remus istahtaisivat tuopposille...</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-7094513570886604142013-08-13T20:36:00.000+03:002013-10-10T16:58:41.558+03:00KesätoimintaaKesä tuli ja meni hujahtaen, samaten rahat ja elokuvat. Tämän kesäloman aikana ehdin katsastaa lähes kaikki ne toimintamätöt, jotka halusinkin nähdä, osa tuottaen pettymyksiä, toiset taas suuresti yllättäen. Joitakin tuli odotettua enemmän, erään lähdin katsomaan täysin spontaanisti. Tehdäänpä siis tästä postauksesta yhtä tiivis kuin leffakesästäni, joten aloitetaan ensin supersankareilla.<br />
<br />
<span style="color: #3d85c6;">Man of Steel</span><br />
Tämä oli yksi niistä leffoista joita odotin tappi pystyssä ja hymy huulilla. Henkilökohtaisesti olen aina rakastanut supersankareita, ja pitänyt lähes poikkeuksetta <span style="color: #0b5394;">Zack Snyderin</span> sarjakuvamaisesta ohjaustavasta, joka on samaan aikaan tyylikkään raskas ja rosoinen, mutta myös komea ja kiiltävä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://24.media.tumblr.com/b1ff16baaa0f5f9910e874b5794a44dd/tumblr_mgbgb14G5E1rdh5j2o1_500.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://24.media.tumblr.com/b1ff16baaa0f5f9910e874b5794a44dd/tumblr_mgbgb14G5E1rdh5j2o1_500.png" width="430" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Man of Steelissä rebootataan jälleen kerran <span style="color: #3d85c6;">Supermanin</span> tarina, tällä kertaa kuitenkin alkaen suoraan Kryptonilta näyttävin visuaalisin tehostein ja koskettavin musiikein, mikä on toimiva ja uudenlainen lähtökohta teräsmiehen tarinaan. Kokonaisuudessaan elokuva on graafisesti ja musiikillisesti messevän tyylikästä katsottavaa ihan kuvaustyöstä tietokonegrafiikkaan. Mitään suuren suurta visuaalista yllätystä tai pärinää lokuvassa ei kuitenkaan ole, ei edes kolmedeenä. Palaan tähän visuaalisuus-aiheeseen alempana...<br />
<br />
Näyttelijät hoitavat homman purkkiin täsmällisesti, joskaan ei taaskaan mitenkään yllättävästi. <span style="color: #3d85c6;">Henry Cavill</span> on tasaisen hyvä valinta, joskaan miehen kyvyt eivät pääse kunnolla esiin näinkin tunnetasolla siloiteltua hahmoa esittäessä. Mitään sinänsä moitittavaa Cavillin näyttelemisessä ei ole, vika on lähinnä ollut vain hahmojen ja näiden välisen vuoropuhelun kirjoittajassa.<br />
Lois Lanea esittänyt <span style="color: #3d85c6;">Amy Adams</span> oli kuitenkin rankka pettymys, sillä hahmossa ei (kaiken mainostamisen ja alleviivaamisen jälkeenkään) ollut mitään syvyyttä, eikä sitä "voimakkuutta" ja "älykkyyttä", josta oli ollut puhetta ennen elokuvan ilmestymistä. Minulle Adamsin Lane oli elokuvan juonelle täysin turha, keskeneräinen ja heikosti näytelty hahmo, jolla ei ollut niin minkäänlaista yhteyttä Cavilliin. Ihan teki pahaa katsella näiden näyttelijöiden vääntämää siirappista dialogia, kun jännite oli pakkasen puolella. Jopa elokuvan viimeisellä minuutilla näytetyssä sotilastytyssä oli enemmän karaktääriä kuin Lois Lanessa!<br />
Toisaalta, näin kun hahmoihin päästiin, niin elokuvassa parhaimmistoa tämän puolesta ovat juuri sivuhahmot: pääantagonisti, Clark Kentin ottoisä ja -äiti, Lanen lehden pomo, se kryptonialainen hottisnainen, joka pisti Supermania pataan, siis herranjumala katsokaa nyt tätä<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://s7.postimg.org/5620pas8b/CN6_Rxuv.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="260" src="http://s7.postimg.org/5620pas8b/CN6_Rxuv.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">what a babe, voi herranjumala</td></tr>
</tbody></table>
Vaikka kuitenkin paikoin hahmollisesti ja pääosin myös visuaalisesti Man of Steel on ihan onnistunut elokuvasovitus, se ei luo mitään uutta: ei Teräsmieheen, ei elokuvateknilliseen puoleen, ei mihinkään. Yllätyksiä siis ei ole luvassa: Teräsmies auttaa, on kiva ja hymyilee kaikille, pelastaa Manhattanin ja saa lopulta tytön. Cliffhangeriin jäävä lopetus, joka jää huutamaan jatko-osaa. Lopputekstit.<br />
Siinä kaikki. Tässä näkee, että Snyder on nimenomaan visuaalinen elokuvaohjaaja. Ei tarinallinen, hahmollinen eikä dialoginen ohjaaja.<br />
<br />
Toinen todella suuri kompastuskivi on juuri tuo alussa mainitsemani visuaalisuus, joka ihan oikeasti vuotaa yli äyräittensä pitkin elokuvaa. Bang, upea avauskohtaus, bang, upea pelastuskohtaus, bang, upea taistelukohtaus, bang, toinen upea taistelukohtaus, bangbangbangbang: visuaalista ilotulitetta, silmänkarkkia ja lavastuspornoa joka puolella. Silmä ei pääse levähtämään, mieli ei pääse levähtämään, katsoja ei pääse levähtämään. Snyder heittää katsojan eteen niin paljon nähtävää, kuultavaa ja koettavaa, että katsoja hukkaa itsensä räjähdyksien, tuhoutuvien rakennusten, valopylväiden ja liehuvien viittojen sekaan. Näin loppua kohden elokuva tuntuu siis todella raskaalta, ja kohtaukset, joiden näennäisesti kuuluisi olla tunteikkaita, ratkaisevia ja näyttäviä, tuntuvatkin perusnitkutukselta, joka ei suoraan sanoen tunnu juuri veden juontia kummallisemmalta. Tämä on suuri sääli. Toivottavasti siis jatko-osassa (jossa myös <span style="color: #3d85c6;">Batman</span> on nähtävissä) Snyder osaa hillitä visaalisen mielensä.<br />
<br />
<b>Lyhyesti:</b><br />
+ Henry Cavill<br />
+ tarinaa tukevat sivuhenkilöt<br />
+ visuaalisuus<br />
- visuaalisuus, tehostemättö alkaa pahasti puuduttamaan<br />
- Lois Lane<br />
- ei yllätyksiä<br />
<br />
= hieman ponneton ja puuduttava superman reboot, jolla on kuitenkin hetkensä, kolme tähtöstä.<br />
Plus paidaton Henry Cavill juoksemassa takapihalla ja pöllimässä vaatteita:<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://31.media.tumblr.com/423f7ca655b4c1bc193304de91e348a5/tumblr_mq5vr70HNT1r2x5hgo1_250.gif" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://31.media.tumblr.com/423f7ca655b4c1bc193304de91e348a5/tumblr_mq5vr70HNT1r2x5hgo1_250.gif" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Fun fact: tämä hottis pelaa WoW:ia ja Borderlandsia</td></tr>
</tbody></table>
<span style="color: #3d85c6;">World War Z</span><br />
Muutama viikko myöhemmin Man of Steel-pettymyksen jälkeen veljeni pääsi lomille armeijasta ja houkutteli minut mukaansa katsomaan World War Z:ta, jonka oli lukenut aiemmin myös kirjana. Suostuin pitkin hampain ja sillä ehdolla, että veljeni maksaisi sekä leffalippuni, että popkornit, sillä pelkäsin WWZ:n olevan tavallista Hollywood-draamaa, joka ei seuraisi alkuperäistä kirjaa kuin vain konseptiltaan.<br />
<br />
Hyppäsimme sitten elokuvan 3D-ensi-iltaan, ja katsopas ihmettä, tämähän olikin ihan kelpo raina.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.rideoffame.com/files/2013/07/world-war-z-poster031.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://www.rideoffame.com/files/2013/07/world-war-z-poster031.jpg" width="408" /></a></div>
<br />
Tarina keskittyy näennäisesti tavalliseen amerikkalaiseen perheeseen, jonka isä toimi aikoinaan YK:n niin sanottuna "tiukan paikan lähettiläänä". Tilanteiden pakosta hän kuitenkin joutuu jättämään perheensä taakseen ja hyppäämään taas vaarallisiin tilanteisiin jahdatessaan parannuskeinoa alkuperältään tuntemattomaan raivotautiin, joka saa ihmiset hyökkäämään toisiaan vastaan puremalla ja tappamalla. Toisin sanoen zombiutumaan. Matkatessaan ympäri maailmaa hän kohtaa paitsi erilaisia ihmisiä, kulttuureja ja pelastuskeinoja, myös kiperiä tilanteita, odottamattomia kuolemia sekä tietenkin ikävää ja huolta perheestään.<br />
<br />
Dramaturgisesti WWZ on ihan kelvollista tavaraa ja vie sopivan jouhevasti eteenpäin välillä kiihdyttäen ja välillä hidastaen tarinaa. Dialogille ja hahmoille annetaan tilaa, samaten kuin massiivisille joukkokohtauksille ja ammuskelulle. Vaikka eteenkin toimintakohtaukset vilisevät silmissä (kuten melkein nykyään kaikki toimintakohtaukset), ne luovat vahvaa vuoropuhelua valtaville lavasteille, ympäristökuvauksille ja maailmanlopun skenaarioille, jotka ovat visuaalisesti elokuvan parasta antia. Eteenkin se muuri.<br />
<br />
Näyttely on perushyvää. Musiikki on perushyvää. Tarina on perushyvä. Teknillisesti elokuva on perushyvä. Mutta siihen se juuri jääkin: perushyväksi.<br />
<br />
Monia zombi-elokuvia nähneenä ja lukeneena, olisi ollut kiva, jos WWZ olisi tosiaan luonut jotakin uutta tähän lajityyppiin, esimerkiksi ottanut samanlaisen raporttimaisen tai dokumentaarisen näkökulman kuin alkuperäisessä kirjassakin. Odotin WWZ:lta hieman jotain <span style="color: #3d85c6;">Contagionin</span> tyylistä kerrontaa, joten jouduinkin sitten hieman pettymään, kun kyseessä oli enemmänkin draama/katastrofi-elokuva kuin dokumentaarinen filmi.<br />
<br />
<b>Lyhyesti:</b><br />
+ peruskiinnostavat hahmot ja näyttelijät<br />
+ kirjan lore on sama, ja se näkyy paikoin<br />
+ sopivan jännä...<br />
- muttei yllättävä, eikä luo mitään uutta ja omaa<br />
- suuri pettymys jos odottaa dokumentaarista elokuvakerrontaa<br />
- nyt saatana loppui se astman tramatisoiminen<br />
<br />
= perushyvä zombi-apocalypsemättö ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä. Kolme tähteä, plussaa siitä että Brad Pitt on yhä vedossa.<br />
<br />
<span style="color: #3d85c6;">Pacific Rim</span><br />
Odotin ihan järjettömän paljon Pacific Rimiä, sillä<br />
1) rakastan scifiä ja cyberpunkkia<br />
2) rakastan robotteja<br />
3) rakastan toiminta-draamaa ja maailmanlopun uhkaa.<br />
<br />
Kädet tärisivät kun hyppäsin heti elokuvan ilmestymispäivänä (ikävä kyllä) 2D-näytökseen. Kädet tärisivät kun pääsin pois teatterista ja olisi tehnyt mieli repiä paita (tai oikeastaan mekko) pois päältä. Sen verran kovat adrenaliinipärinät elokuvasta jäi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://collider.com/wp-content/uploads/pacific-rim-poster-image.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://collider.com/wp-content/uploads/pacific-rim-poster-image.jpg" width="432" /></a></div>
<br />
Lukijoille tiedoksi: tämä ei ole kuin <span style="color: #3d85c6;">Transformers.</span> <i>Tämä<b> EI</b> ole kuin Transformers.</i> Transformers oli tunnotonta efektipornoa, jonka toimintakohtauksien vilinässä, hahmojen tyhjyydessä ja mechojen kiillotetussa panssarissa ei ollut mitään tarinaa tahi mieltä.<br />
Pacific Rim on on paljon Transformerssia kuluneempi. Pacific Rim on on Transformerssia tarinallisesti syvempi ja uskottavampi. Pacific Rim on synkempi. Ja Pacific Rim on myös hauskempi.<br />
<br />
Toisin kuin muut tämän kesän toimintamätöt, PR on puhtaasti originaali tarina, joka ei perustu kirjaan, animeen eikä videopeliin. Vaikka pieneltä imelyydeltä ei tässäkään vältytä, Pacific Rim on todella positiivinen yllätys valtavirran Hollywood-elokuvista.<br />
<br />
Rainassa on useampi Hollywood-valtavirrasta erottuva ominaisuus.<br />
Ensinnäkin elokuvassa on useampi tärkeä hahmo, jotka ovat kansalaisuudeltaan jotain muutakin kuin perushotteja amerikkalaisia. Niin paljon erilaisia kansalaisuuksia! Niin paljon erilaisia kulturaalisia värejä! Päähenkilöt toimivat loistavasti, mutta eivät todellakaan vie tilaa vähän karikatyyrisyyteen lankeavilta, mutta kuitenkin hauskoilta ja mielenkiintoisilta sivuhahmoilta, jotka saavat melkein yhtä paljon screentimea kuin päähenkilökaksikkokin. Ylipäänsä tarinan hahmot olivat monella tavalla hyvinkin moniuloitteisia, yllättäviä, samastuttavia ja suloisia, mutta ei päälleliimatun dramaattisesti, vaan juuri sopivalla tavalla, joka jättää tilaa myös katsojan tulkinnalle.<br />
<br />
Toisekseen, kaiken tämän apocalypse-synkkyyden keskellä Pacific Rim on raskaasta asetelmastaan huolimatta todella rempseä, mukaansa tempaava ja itsensä kevyesti, jopa hieman ironisestikin ottava elokuva. Cyberpunkin sadetta, ruostetta, hajoavaa tekniikkaa ja epätoivoisia tilanteita pursuaa joka nurkasta, mutta visuaalisesti elokuvaa pehmittää iskevä musiikki, räväkät sivuhahmot sekä hauska dialogi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://31.media.tumblr.com/c191352ea5189dfadc8473fc6c1b3af5/tumblr_mpd9sckcNo1qzwfnbo1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://31.media.tumblr.com/c191352ea5189dfadc8473fc6c1b3af5/tumblr_mpd9sckcNo1qzwfnbo1_500.jpg" width="295" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Referensseiltä ei voi välttyä. Ylhäällä EVA-00 Neon Genesis Evangelion animesta vuodelta -95.</td></tr>
</tbody></table>
Yllättävää myös, että draamaa ja toimintaa on ripoteltu tasapuolisesti ympäri elokuvaa ja tarina vie sopivalla vauhdilla eteenpäin, ei junnaa, eikä ryntää eteenpäin. Juonenkääntöjä, vastoinkäymisiä ja vaarallisia tilanteita riittää, samaten kuin mies-ja naiskauneutta, hahmojen välistä kanssakäymistä, draamaa ja dialogia.<br />
<br />
Tätä olisi voinut toisaalta olla enemmänkin, hahmojen välistä dramaa siis, sillä olen aina ollut dialogi- ja draamaihmisiä ja tulen aina olemaankin. Mielestäni myös elokuvan huippukohtia olivat juuri päähenkilöiden yhteenotot toistensa ja sivuhahmojen kanssa, puhumattakaan siitä, mitä Jäger-robotin sisällä tapahtuu näitä ohjattaessa. Onkin harmillista, miten vähän Jäger-robottien taustaan sekä hahmojen ajatuksiin syvennyttiin, mutta toisaalta, jostakin elokuvan pituutta täytyy nipsiä pois, sillä muuten tämä parin tunnin näpsäkkä toimintaelokuva olisi venynyt liian puuduttavaksi.<br />
<br />
Ehkä sitten jatko-osassa.<br />
<br />
Kaikkea siis löytyy jokaiselle katsojalle: jos haluat toimintaa, sitä löytyy. Jos tykkäät enemmän hahmoista, niitä riittää. Kiinnostaako visuaalinen mättö tai musiikki? Ole hyvä. Haetko suoraviivaista tarinaa? Selvä. Haluatko siihen kuitenkin jotain syvällisempää sanomaa? Hoidettu on.<br />
Tälläinen sekä miesten että naisten, eri ikäryhmien ja erilaisten elokuvamieltymysten huomioiminen on Hollywoodissa sen verran harvinaista, että sille on nostettava hattua, eteenkin kun se on tehty näin törkeän hyvin. Reaktioni:<br />
<br />
<a href="http://media.tumblr.com/ba7f8ce5aa159011b5c4bf2f37e8518b/tumblr_inline_mqwxw7vIAU1qz4rgp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="316" src="http://media.tumblr.com/ba7f8ce5aa159011b5c4bf2f37e8518b/tumblr_inline_mqwxw7vIAU1qz4rgp.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
<b>Lyhyesti:</b><br />
+ ihanan kieli poskella tehty robotti-apocalypse-mättö<br />
+ taistelut pursuavat maskuliinisuutta ja adrenaliinia...<br />
+ mutta KOHTUUDELLA<br />
+ originaali tarina ja söpöt hahmot<br />
+ mieleenpainuva ja naseva soundtrack<br />
- loppu olisi voinut olla räjähtävämpi<br />
- hahmojen välistä dialogia enemmän, kiitos<br />
<br />
= kesän suurin yllättäjä ja ehdottomasti paras länsimainen robottimättö <b>ikinä</b>. Neljä tähteä! En malta odottaa jatko-osaa!<br />
<br />
Ensi kerralla on vuorossa toivottavasti settiä uusimmasta <span style="color: #3d85c6;">Star Trekistä</span> sekä juuri ilmestyneestä <span style="color: #3d85c6;">Elysiumista</span>, jonka menen katsomaan ensiviikon alussa. ja toivottavasti myös R&A-uutisia...Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-73586621714917241562013-06-27T18:37:00.000+03:002013-06-27T18:37:00.542+03:00Animesarja-arvosteluita pt 4: Ouran high school host clubJossain vaiheessa tapahtuu anime-regressio. Minulle se tapahtui muutama kuukausi takaperin, kun innostuttiin kavereiden kanssa puhumaan lounaan aikana animesta. Itse en ole ollut nuoruudessani mikään suuren suuri anime/manga-kuluttajana, mutta niin kuin kuka tahansa animelapsi, myös minäkin sain siitä teinivuosillani osuuteni. Olenkin tässä nyt muutamien viikkojen aikana istunut tietokoneen ääressä ja katsellut läpi muutamia itselleni rakkaita ja tärkeitä animeita, näihin kuuluen muun muassa shojo-söpöily <span style="color: #3d85c6;">Fruits Basket</span>, toiminta-komedia <span style="color: #3d85c6;">Full Metal Panic</span> sekä synkeä verimättö<span style="color: #3d85c6;"> Elfen Lied</span>.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="color: #0b5394;">Kaarnis</span> myös pakotti minua katsomaan kanssaan <span style="color: #3d85c6;">Ouran High School Host Clubin</span>, johon en pahimpana animekautena ehtinyt tutustua muuten kuin silmäillen. Ilokseni sarja osoittautuikin kuitenkin ihan passeliksi kokonaisuudeksi.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://images2.wikia.nocookie.net/__cb20120430194217/ouran/images/3/3b/Ouran_high_school_host_club1995.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://images2.wikia.nocookie.net/__cb20120430194217/ouran/images/3/3b/Ouran_high_school_host_club1995.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br />Ouranin asetelma on hävyttömän simppeli: enemmän tai vähemmän ujo ja sisäänpäin kääntynyt Haruhi löytää itsensä super rikkaiden nuorten lukiosta, ja onnistuu siellä vieraillessaan rikkomaan törkykalliin vaasin. Näin Haruhi pakotetaan maksamaan velkansa takaisin osallistumalla lukion erikoiseen kerhoon, jossa tämän miespuoliset jäsenet hurmaavat naispuolisia asiakkaitaan omalaatuisella karismallaan.<br />Tarinassa on tosin yksi asioita mutkistava seikka: Haruhi on tyttö, ja se on pidettävä salassa.<br /><br />Aivan kuin Haruhin sukupuolen salaamisessa ei olisi jo tarpeeksi vaivaa, myös clubin jäsenet tuppaavat olemaan enemmän tai vähemmän hankalia persoonia. Luonnollisesti rauhallinen ja tasapainoinen Haruhi joutuu sitten ratkomaan näiden ongelmia, ja luomaan kutakin kohtaan tärkeän ja syvällisen toveruuden, ellei jopa enemmänkin.<br /><br />Mitä hahmoihin itsessään tulee, niitä on paljon ja kukin on värikäs omalla tavallaan. Karikatyyrisesti jokainen hahmo esittää tyypillistä anime-arkkityyppiä, täysin jopa hahmojen itsensä tiedostamana. Löytyy kaunista nuortamiestä, viileää älykköä kuin myös rasavilliä kaksostakin.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://fc00.deviantart.net/fs70/f/2012/101/9/6/ouran_highschool_host_club_by_annalaurenjuliasarah-d4vtdqe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="246" src="http://fc00.deviantart.net/fs70/f/2012/101/9/6/ouran_highschool_host_club_by_annalaurenjuliasarah-d4vtdqe.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br />
Arkkityypit jäävät kuitenkin aina arkkityypeiksi. Vaikka kuhunkin hahmoon tuodaan jakso jaksolta vähän muutakin kontekstia, se ei ainakaan itselle jäänyt juurikaan muuksi kuin no, sivutuotteeksi. Syvällistä settiä toki haetaan, mutta siihen se juuri jääkin: hakemiseksi.<br /><br />Mitä siihen oikeaan syvällisyyteen tulee, niin sekin toki löytyy Ouranissa, mutta sitä ei suinkaan alleviivata, korosteta tai luoda väkisin. Se juuri onkin yksi Ouranin parhaimpia puolia.<br />Esimerkiksi Haruhin poikatyttömäisyys ei saa sarjassa juuri ollenkaan huomiota, mutta se kuitenkin on läsnä ja täysin hyväksyttynä asiana. Kun sarjassa päästään eteenpäin, ja katsoja pääsee kohtaamaan Haruhin perheen, huomataan taas, miten yleisesti erikoisena pidetty asia niin ikään sivuutetaan ja annetaan vain olla. Asia on läsnä, mutta siihen ei kajota eikä puututa.<br /><br />Koska eteenkin naisellisuuteen liittyvät normit ovat mitä ovat, on hienoa että Ouran on rempseän huumorin kautta lähtenyt, ei nyt suoranaisesti käsittelemään, mutta ainakin kohtaamaan näiden normien rajoja. Siksi tälläisia animeita, ja miksei ihan länsimaisia elokuviakin, saisi olla paljon enemmänkin: aiheita, jotka käsittelevät naisellisuutta ja naiseutta, niihin liittyvia stereotypioita, käsityksiä ja sanomattomia sääntöjä. Sanottakoon, että tälläinen elokuva (tai sarja) pitäisi luoda vielä siten, ettei näitä teemoja sörkittäisi liikaa, tai että ne ainakin olisivat sen verran taustalla, ettei niihin kiinnitetä huomiota, aivan kuten Ouranissakin.<br />Siten ainakin tämä animesarja on hyvin onnistunut: se puhuttelee ja kyseenalaistaa, joskaan ei syyllistä tai tuomitse. Ja se tekee sen hyvin.<br /><br />Näin kokonaisuutena Ouran on yleisesti siis hyvin passeli tapaus. Itse yleinen animaatio on 2000-luvun alun puolellevälille tyypillistä, ei silmäänpistävää muttei rumaakaan. Näin animen tarina, pääsee enemmän oikeuksiinsa, tai oikeastaan sen ennakkoluuloton huumori, täysin kieli poskella väännetty audiovisuaalinen ilme, sekä se tosiasia, miten tarkkaan hahmot itsessään ovat tietoisia omasta ja toisten karikatyyrisyydestä.<br />Jos kokonaisuutena hauska ja rempseä kokoperheen animu kiinnostaa, suosittelen kyllä Ourania lempeästi.<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://m.mhcdn.net/store/spoiler/20121120/1353389939.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://m.mhcdn.net/store/spoiler/20121120/1353389939.jpg" width="450" /></a></div>
<br />Huhtikuun puolessa välissä myös yli kaksi vuotta odottamani<span style="color: #3d85c6;"> Evangelion</span>-elokuva, <span style="color: #3d85c6;">Rebuild of Evangelion 3.33: You can [not] Redo</span>, sai ensi-iltansa Japanissa. Koska olin ehtinyt spoilaantua elokuvasta, ja lisäksi aivan liian malttamaton odottaakseni elokuvaa <span style="color: #0b5394;">Rakkautta & Anarkiaa -festareille</span>, latasin elokuvan netistä ja katsoin läpi. Lievästi sanottuna olin elokuvan jälkeen hengästynyt ja voimaton, monestakin syystä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suurena Evangelion-fanina odotin uutta leffaa kiihkeästi kaksi ja puoli vuotta. Kun viimein sain rainan ladattua koneelle, hyvänlaatuisena ja vieläpä englannin kielisten tekstien kanssa, sanoin kaverille: "mua jännittää niin paljon... Toivottavasti tää on hyvä." Varasin eteeni kokista ja sushia, ja varauduin tajuntaa räjäyttävälle matkalle, jonka olin aina ja poikkeuksetta kokenut Evangelionin parissa. Yllättäen, jouduinkin pettymään.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ensinnäkin elokuva oli aivan tajuttoman lyhyt, ja siihen oli isketty aivan liian paljon tavaraa yhteen menoon. Kaikki tuntui vilisevän silmissä, ei vain juoni ja tapahtumat, vaan myös se visuaalinenkin puoli: taistelukohtaukset olivat aivan liian tiiviisti leikattuja että tälläinen verkkainen silmä pysyisi siinä perässä, puhumattakaan siitä miten paljon ja nopeasti ehti tapahtua muutamassa sekunnissa. Tämä teki muuten potenttiaalisista taistelukohtauksista suorastaan vedottomia ja tylsiä. Visuaalisesti Rebuild 3 ei yllätä vaan päin vastoin, jatkuva tietokonegrafiikka jopa puuduttaa.<br />
<br />
Lisäksi minua harmitti kuinka alkuperäisen sarjan suurimmat plot twistit (totuus Shinjin äidistä, Rein alkuperä) esiteltiin katsojalle melko laimealla tavalla. Mangassa tämä oli toteutettu mielettömän hyvin, ja kohtaukset kuuluvatkin suurimpiin suosikkeihini, mutta RoE 3:ssa tämä oli melkoinen pettymys. Miten näin suuri asia, voitiin sivuuttaa näinkin kevyesti?</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://24.media.tumblr.com/7043803f8286235f3a5e200fcafa8aa5/tumblr_mlqsbesR5e1qhgijho3_500.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="136" src="http://24.media.tumblr.com/7043803f8286235f3a5e200fcafa8aa5/tumblr_mlqsbesR5e1qhgijho3_500.png" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/802b83a67d0702355f5d141a10cd733d/tumblr_mluhw5RpRT1qfbpvro1_500.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="http://25.media.tumblr.com/802b83a67d0702355f5d141a10cd733d/tumblr_mluhw5RpRT1qfbpvro1_500.png" width="320" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://24.media.tumblr.com/83387f5271dcc33f7176a37b0ceb23e2/tumblr_mlvgijHPvG1ro4g2go3_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="140" src="http://24.media.tumblr.com/83387f5271dcc33f7176a37b0ceb23e2/tumblr_mlvgijHPvG1ro4g2go3_500.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä RoE 3:lla on tosin hetkensäkin.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Toisaalta, mitään huonoa ei ole ilman myös jotain hyvääkin. Tarina nimittäin lähtee liikkeelle hyvin mielenkiintoisista lähtökohdista, joka osoittautuu ennen pitkää mukavaksi juonenkäänteeksi. Shinjin kapinamielisyys jatkuu, ja elokuva jatkaa tuttuun tapaan hänen näkökulmastaan, aivan kuten muutkin Rebuildit. Ääninäyttely on mielettömän hyvää, musiikki riipivää ja dialogi koskettavaa. Suuria kysymyksiä ja mystiikkaa löytyy, sekä sitä nge:mäistä psykomättöä. Lopulta katsoja kysyykin itseltään, että mitä hittoa minä katson. Ja juuri siitä Evangelionissa on kysymys.<br />
<br />
Kaikkein suurimmaksi käänteeksi omalla kohdallani osoittautui kuitenkin tämä naama:</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://24.media.tumblr.com/f689a69b509fc15bb4e7c871328b35d5/tumblr_mm4zm1TK9O1rrewxbo1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="237" src="http://24.media.tumblr.com/f689a69b509fc15bb4e7c871328b35d5/tumblr_mm4zm1TK9O1rrewxbo1_500.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perkele</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Olen tähän asti vihannut henkeen ja vereen Kaworu Nagisan hahmoa. Alkuperäisessä sarjassa hän vaikuttaakin melko sattumanvaraiselta tekeleeltä, jonka tarkoitus oli tuoda Shinjille lähinnä homopaniikkia ja konfliktia itsensä ja tekojensa kanssa. Se tuntui lievästi sanottuna väärältä ja inhottavalta. Mangassa hahmoon ei juuri muita piirteitä tuotu, paitsi se tosiasia, ettei hänellä ollut elämässään valtaa muuhuin kuin sen päättymistapaan: taas kerran päänvaivaa jo muutenkin henkisesti epävakaalle Shinjille. Rebuild of Evangelionin Kaworu eroaa kuitenkin alkuperäisestä hahmosta paljonkin, mikä sai minut... sietämään hahmoa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos alkuperäinen Kaworu on jatkuvasti kierolla tapaa iloinen ja suorasukainen, RoE:n Kaworu on heti ensimmäisenä melankolinen. Hän aavistaa, mitä tuleman pitää, muttei ole siitä iloinen, päin vastoin, häntä pelottaa ja säälittää Shinjin tilanne. Lisäksi Kaworu tuntuu olevan hieman epävarma tulevaisuuden ja oman kohtalonsa suhteen, eikä ole niin itsevarma ja tietäväinen Gendon suunnitelmista, kuten alkuperäisessä animessa/mangassa. Tämä tuo Kaworun hahmoon tiettyä inhimillisyyttä ja mahdollisuutta samastua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Myös Kaworun ja Shinjin, kyllä, eroottinen suhde, on tuotu esiin RoE:ssa paljon herkemmin, ja siten uskottavammin ja paremmin. Toisin kuten mangassa, sitä ei survota katsojan eteen väkisin, vaan tuodaan esiin pienillä eleillä, ilmeillä... ystävyydellä. Fyysistä kontaktia on vähän, mutta se ei tee hahmojen henkistä kontaktia yhtään vähäisemmäksi. Juuri tässä versiossa Shinjin ja Kaworun suhde on kaikista aidoin, kaikista koskettavin ja siten kaikista surullisin. Siksi itselleni tuli melko kaihoisa olo, kun seurasin elokuvan lopputekstejä ja kuuntelin <span style="color: #0b5394;">Utada Hikarun</span> laulamaa päätöskappaletta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><b>"Everybody finds love in the end..."</b></i></div>
<br />
Taisi siinä yksi kyynelekin tirahtaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Rebuild of Evangelion 3.33:ssa on paljon rasittavia puutteita, ja jättää katsojalle huomattavan paljon kysymyksiä. Itseäni jäivät askarruttamaan edellisissä elokuvissa pyörineiden hahmojen kohtalot, jotka olivat alkuperäisessä sarjassa tärkeissä rooleissa (Toji, Kaji...) sekä sarjaan tuotu uusi EVA-pilotti, jolle ei ole annettu vielä suurta roolia. Siksi odotankin RoE-sarjan viimeistä osaa, joka toivottavasti nähdään vielä ennen vuotta 2015. Itse toivon, että sarjan viimeinen osa täyttää aikaisempien osien juoniaukkoja sekä antaa elokuville näyttävän ja omanlaisensa lopetuksen.<br />
<br />
Päädyin myös tekemään Rebuild trilogialle myös AMV:n, jonka lähetin alkukesästä järjestettyn Desuconin animemusiikkivideo -kisaan. Finaaliin pääsin, mutta palkintoja ei tällä kertaa lohjennut. <b>Tällä kertaa.</b><br />
Video itse löytyy<a href="http://www.youtube.com/watch?v=D28WdGeBTRQ&feature=c4-overview&list=UUeao1_34ho3xM_qh8B6QD2A"> tästä</a>.<br /><br />Pahoittelen muuten blogini laiskaa päivitystahtia. Koetan parantaa tapani. Jatkossa on luvassa ainakin setitystä uudesta <span style="color: #3d85c6;">Star Trekistä</span> sekä <span style="color: #3d85c6;">Man of Steelistä</span>, ja toivottavasti syssymmällä R&A -festareista.<br />Siihen asti, kuulemiin ja hyvää kesää!</div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-86316793975255440902013-05-05T02:41:00.000+03:002013-05-12T23:21:53.773+03:00Tuomioni on...<div>
Pyöräytettiin sitten Kaarniksen kanssa leffailtamat ja katsottiin <span style="color: #3d85c6;">Dredd</span>, viime vuonna väsätty toimintapläjäys, jonka pohjana toimii 70-luvun sci-fi-sarjis <span style="color: #3d85c6;">2000 AD</span> ja sen päähenkilö Judge Dredd. Odotin elokuvalta sin citymäistä verimössöä ja sarjakuvamaista kuvaustyyliä, mutta jännä kyllä, jouduin jälleen kerran erehtymään, omaksi onnekseni.<br />
<br /></div>
<div>
Dreddin pääjuoni on hyvin simppeli: kovimmista kovin sci-fi kyttä Dredd nappaa mukaansa juuri poliisivoimiin pestatun Anderson-tyttösen ja lähtee vetämään tämän kanssa murhakeikkaa, joka osoittautuukin arvioitua hankalammaksi: pilvenpiirtäjän kattohuoneistossa muhii huumediileri Ma-ma, joka täytyy tuomita kuolemaan rikoksistaan. Tuomio-Dreddin ja tämän välissä on kuitenkin 200 kerrosta ja satoja kostonhimoisia kätyreitä aseet tanassa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ei siis ihme, että ajattelin elokuvan sisältävän tyypillistä brain-offia eli aseen laulantaa, vakavia ilmeitä, kornia dialogia sekä tietenkin näyttäviä räjähdyksiä. Näitäkään ei Dreddissä toisaalta pihdata, mutta elokuva sisältää paljon muutakin kuin mättöä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ensinnäkin raina on kaunis kuin pieni porsas. Visuaalisesti kamera-ajo on sulavaa ja tyylikästä, leikkaus poikkeuksellisen rauhallista toiminta-elokuvalle ja herranjumala ne slow motionit! Kaikki jotka vähänkin tuntevat minua elokuvankatsojana, tietävät miten paljon rakastan äärimmäisiksi hidastettuja (taistelu)kohtauksia, ja jumanviude, että ne näyttävät tässä elokuvassa hyviltä. Kaarnikseltakin pääsi suusta lyhyt, mutta sitäkin todempi kommentti: "tää elokuva näyttää kyllä niin hyvältä."</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnJAGcLgAzWDeM1A6ndRTtYaS5ylAqw98K8zKuZjTKRWs17XxLpTJq5_WYnAkJgBrMioSTerINtJwDLKubCdGYAGE4gEiWCargZdHQBFGELoESy1T4F2QqcwDjss4I14M70SKsNgzGrH0/s1600/Ma-ma+slomo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnJAGcLgAzWDeM1A6ndRTtYaS5ylAqw98K8zKuZjTKRWs17XxLpTJq5_WYnAkJgBrMioSTerINtJwDLKubCdGYAGE4gEiWCargZdHQBFGELoESy1T4F2QqcwDjss4I14M70SKsNgzGrH0/s400/Ma-ma+slomo.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.scifinow.co.uk/wp-content/uploads/2012/07/Screen-shot-2012-07-13-at-14.30.09.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="165" src="http://www.scifinow.co.uk/wp-content/uploads/2012/07/Screen-shot-2012-07-13-at-14.30.09.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://25.media.tumblr.com/d7cd646e86f09ad609ae8b98932355a5/tumblr_mhv750I41U1r3ivzao2_500.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="383" src="http://25.media.tumblr.com/d7cd646e86f09ad609ae8b98932355a5/tumblr_mhv750I41U1r3ivzao2_500.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://oyster.ignimgs.com/wordpress/stg.ign.com/2012/08/Slomo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="161" src="http://oyster.ignimgs.com/wordpress/stg.ign.com/2012/08/Slomo.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGxFU4GittWmyo8w2VzDNVLfR4iP-ey8Ta1ye6ho6nIWoYbTPb0JjTvQNQ9JPC9NjJiKUmiiQ7hH1ZSBHCxEahKVwsVDBrzbmowVrtGZeT-4TOmTpzirC2tJHBdbtgDpqsuyfnTsr9JfGz/s1600/Dredd.2012.720p.BrRip.x264.YIFY%5B21-55-44%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGxFU4GittWmyo8w2VzDNVLfR4iP-ey8Ta1ye6ho6nIWoYbTPb0JjTvQNQ9JPC9NjJiKUmiiQ7hH1ZSBHCxEahKVwsVDBrzbmowVrtGZeT-4TOmTpzirC2tJHBdbtgDpqsuyfnTsr9JfGz/s400/Dredd.2012.720p.BrRip.x264.YIFY%5B21-55-44%5D.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Unf, laukean tälle grafiikkapornolle.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Visuaalisuus ei ole ainoita Dreddin vahvuuksia. Se on nimittäin myös rytmiltään ja tyyliltään ovela. Vaikka kyseessä onkin puhdas toimintaelokuva, se ei todellakaan heitä väkivaltaa katsojan silmille. Päin vastoin, raakaa toimintaa suorastaan vältellään, ja elokuvan suurin jännitys ja dramatiikka syntyy kaikesta muusta kuin aseen paukkeesta. Tämä oli minulle suuri ja iloinen yllätys.<br />
<br />
Vaikka näin lyhyessä elokuvassa ei olekaan aikaa hahmokehitykselle tai syvälle teematiikalle, minusta tuntuu, että sitäkin löytyy. Ehkä sitä joutuu toisaalta hieman etsimään, sillä eteenkin jos teematiikasta puhutaan, Dreddissä ei sitä paljoa alleviivata ja siten sitä voi olla todella vaikeaa huomata. Itse kuitenkin koin, että elokuvassa oli paitsi kyse voimasta ja vallasta, myös tietyllä tapaa inhimillisyydestä ja sen suhteudesta oikeuteen. Tekeekö oikeuden jakaminen toisesta oikeamielistä? Onko oikeuden jakaminen aina oikeutettua?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän kysymyksen eri puolille asettuvat kovanaamainen Dredd, joka jakaa oikeutta poliisina maksoi mitä maksoi, ja sitten metropoliksen poliisityölle uutukainen Rookie Anderson. Näiden kahden hahmon välistä vuorovaikutusta olisin mielelläni katsonut enemmänkin, ja siksi toisaalta toivon, että elokuvalle väsättäisiin jatko-osa, joka syventyisi nimenomaan hahmoihin. Kullakin nimittäin on mielenkiintoinen taustansa, joista mieluusti kuulisin lisää. Sitä paitsi Rookie on niin tavattoman sievä, että kyllähän tytyä sietäisi katsoa jo pelkästään yksinään.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://24.media.tumblr.com/5fe4e3b198554450fe2c60cdbb7d71c5/tumblr_mkk7jyKbKb1rqeevno2_250.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://24.media.tumblr.com/5fe4e3b198554450fe2c60cdbb7d71c5/tumblr_mkk7jyKbKb1rqeevno2_250.gif" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://25.media.tumblr.com/f3e53851c32424ada36b8593e6b7f6bf/tumblr_mkk7jyKbKb1rqeevno4_250.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://25.media.tumblr.com/f3e53851c32424ada36b8593e6b7f6bf/tumblr_mkk7jyKbKb1rqeevno4_250.gif" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olet, söpö, oletolet uguu.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Lyhyesti: Dredd on mielenkiintoinen toimintatapaus, joka ikävä kyllä ei päässyt Suomeen saakka teatterilevitykseen. Siitä huolimatta suosittelen rainaa niille, jotka haluavat paitsi nauttia visuaalisesti nätistä elokuvasta ja nasevista hahmoista, myös hieman erilaisesta toimintamätöstä.<br />
Tuomioni Dreddin suhteen siis on...</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://pics.kinokadr.ru/photoes/_f/d/dredd/gallery/26.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://pics.kinokadr.ru/photoes/_f/d/dredd/gallery/26.jpg" width="426" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hyvä elokuva.</div>
<div>
<br /></div>
Nyt kun on arvostelut heitetty, pääsen itkemään teille sitä, kuina hidas ja saamaton olen päivittämään blogiani. Koetan petrata asian suhteen. Pysykää kuitenkin kanavalla (tai oikeastaan sivulla), sillä tulossa on pariki animesarja-arvostelua, sekä myöhemmin kesällä analysointia tulevista R&A -festareista.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ps. tahdon ihan sikana tehdä videon Dreddiin, luultavasti <a href="http://www.youtube.com/watch?v=vtz5YMmB2Kc">tähän</a> biisiin. Saa nähdä mitä inspiroidun väsäämään...<br />
<div>
<br /></div>
</div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-64264860390076172572013-04-04T18:14:00.004+03:002013-10-10T18:08:08.914+03:00Olen syntynyt uudelleenNyt jotenkin tuntuu siltä, että kevät on tulossa.<br />
Lumet vuoroin pakastuu, vuoroin sulaa, ja odotukset paisuvat paisumistaan uusinta <span style="color: #3d85c6;">Star Trekkiä</span> ja muita meheviä rainoja, muun muassa <span style="color: #3d85c6;">Man of Steeliä</span> odotellessa. DVD-hyllyssä muhii juuri-ilmestynyt <span style="color: #3d85c6;">Rise of the Guardians</span>. Menoa on ollut paljon, myös elokuvien osalta, mutta en ole kiireiltäni sitten ehtinyt mitään kirjoitella. Korjaan siis asian.<br />
<br />
<span style="color: #0b5394;">Kaarniksen</span> kanssa on tullut taas katseltua paljon leffoja. Viimeviikolla tutustuttiin <span style="color: #3d85c6;">Old Boyhin</span>, korealaiseen trilleri-klassikkoon, joka viimehetken juonenkäänteellään vei lopulta jalat alta. Ennen baari-rillutteluja pakotin porukan katsastamaan <span style="color: #3d85c6;">Star Wreckin</span> ja viikonloppuna silmäiltiin läpi lisäksi <span style="color: #3d85c6;">Maailmojen sota</span>. Leffateattereiden puolella tuli nähtyä<span style="color: #0b5394;"> Mimasin</span> kanssa odotettu <span style="color: #3d85c6;">Wreck-It Ralph (sekä ihanaihana Paperman)</span>.<br />
<br />
Nyt kuitenkin päällimmäisenä kummittelee <span style="color: #3d85c6;">Matrix</span> ja samaisen ohjaajakaksikon luoma <span style="color: #3d85c6;">Cloud Atlas</span> (suom. Pilvikartasto).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfFwUmmNTf6uM5_jK2nw22pa6FCPld9vOcxY3JRE9pPohgf6wYJVOPlC_GWbtjstgE6a3qXJlvb0hV50G-pUvLzYTv2HQ6Kqeuj3LQIV6rQlbKL4_9DU34DR7AJlNF4KfSpD0TDgrktoU/s1600/matrix.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="163" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfFwUmmNTf6uM5_jK2nw22pa6FCPld9vOcxY3JRE9pPohgf6wYJVOPlC_GWbtjstgE6a3qXJlvb0hV50G-pUvLzYTv2HQ6Kqeuj3LQIV6rQlbKL4_9DU34DR7AJlNF4KfSpD0TDgrktoU/s400/matrix.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kevättähän pidetään symbolisesti uudelleensyntymisen, ylösnousemisen tai vain yleisen heräämisen aikana. Ehkäpä juuri siksi Matrix pyörii meikäläisen mielessä niin vahvana, sillä siinäpä jos missä, on kyse oman kehon ja mielen herättämisestä todellisuuteen, herättämisestä elämään. Koko trilogiahan on lisäksi täynnä elämän ja kuoleman symboliikkaa, aina Matrixiin kytkeytymisestä Nebukadnessarin sini-punaisiin johtoihin, ja siitä Neon yli-inhimillisyyteen ja uudelleensyntymiseen. Vaikka yleensä jeesustelu ja sokeaan uskoon liittyvät kehäpäätelmät usein kiehuttavatkin meikäläistä, en voi kiistää etteikö Matrixin syvästi fatalistinen filosofia olisi jotakin todella kiehtovaa.<br />
<br />
Kiehtova oli myös Cloud Atlas, jota olin ehtinyt jo puolisen vuotta odottaa Suomeen ilmestyväksi. Odotin pätkältä luonnollisesti melko paljon, sillä olin aikoinani ollut niin vaikuttunut Matrixistä, että toivoin kokevani samantyylisiä aivonystyröitä hyväileviä tuntemuksia myös Pilvikartaston parissa.<br />
<br />
En sano, että olisin elokuvaan pettynyt, mutta siinä oli jokin se pieni, tärkeä asia, joka puuttui. Paha sanoa mikä. Tarinassa nimittäin on selkeä, kuitenkin monisyinen punainen lanka, ja elokuvan hahmojen tarinat moninpaikoin kiinnostavia. Visuaalinen kokonaisuus, aina erikoistehosteista kuvaukseen, on mukiinmenevä ja soundtrack osuva. Näyttelijät vetävät luonnollisesti mieletöntä jälkeä, ja ihmekös tuo, elokuvahan on täynnä tähtinäyttelijöitä. Maskeerauksesta olisi kuulunut lähteä oscari juurikin tähän osoitteeseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://24.media.tumblr.com/tumblr_m87x21fpok1qzc84bo1_r1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://24.media.tumblr.com/tumblr_m87x21fpok1qzc84bo1_r1_500.jpg" width="312" /></a></div>
<br />
Kaikki tuntuu olevan ookoo, mutta sitten on se Jokin, joka puuttuu. Ehkä ainoa asia, mistä en Cloud Atlaksessa saanut otetta, olivat juurikin päähenkilöt/-protagonistit, joiden persoona ei samastumismerkityksessä oikein osunut. Päin vastoin, ne pienemmät ja merkityksettömämmät hahmot lopulta veivät voiton eeppisistä taisteluista ja menneisyyden mysteereistä. Tämä on sikäli todella sääli, sillä kussakin tarinassa on todella suuri potentiaali olla koskettava ja pidetty. Loppujen lopuksi mitään syvää hahmokehitystä ei kuitenkaan nähdä, ja monet hahmot jäävätkin melko karikatyyrisiksi ja latteiksi. Sellaista toisaalta sattuu: kun elokuva on näinkin suurissa mitoissa, on mahdotonta mahduttaa tarinaan aivan kaikkea mahdollista.<br />
<br />
Aivan kuten Matrixissakin, Cloud Atlaksen pääteemoihin kuuluu muun muassa yksilön henkinen ja ruumiillinen vapaus. Kukin aikakausi ja tarina käsittelee sitä eritavoin, kuvaa sitä eri näkökulmista. Kyse on myös hyvän ja pahan välisestä kamppailusta, tietenkin rakkaudesta sekä ajatuksesta siitä, että kaikki on yhteydessä kaikkeen: ihmiset, valinnat, toiveet, elämät. Ajatuksena tämä on tavattoman kaunis, ja ehdinkin päristellä elokuvan herättelemiä ajatuksia vielä pitkään rainan jälkeenkin.<br />
<br />
Vaikken hengellinen ihminen olekaan, tahdon tietyllä tapaa uskoa Cloud Atlaksessa kuvattuun ajatukseen, että nimenomaan ihmiset ovat jollakin syvemmällä tavalla yhteydessä toisiinsa. En puhu nyt sielunvaelluksesta tai reinkarnaatiosta, vaan ylipäätään sellaisesta voimakkaasta tunteesta, jota on edes mahdoton lähteä määrittelemään. Ehkäpä asiaa on helpompi lähestyä kysymyksen kautta:<br />
Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, missä hädintuskin tunnet ketään ihmistä, mutta sinulla on sisäinen, vahva intuitiivinen tunne, että tämä henkilö on hyvä tyyppi ja tuletkin hänen kanssaan yllättävän hyvin juttuun, vaikka olisittekin ihmistyypeiltänne aivan erilaisia?<br />
Entäpä toisinpäin? Oletko tavannut ihmistä, joka ensikättelyssä vaikutti pinnalliselta ja sietämättömältä, ja tuntuu olevan sitä vieläkin?<br />
Sitähän minäkin.<br />
<br />
Kaikilla meillä on ollut tuollaisia tuntemuksia, enemmän tai vähemmän. Kyse ei toisaalta ole siitä, onko havainnoitsija jotenkin sosiaalisesti pätevämpi kuin toiset. Kyse on vain voimakkaasta tuntemuksesta. Tälläisiä kokemuksia olen saanut onnekseni ja myös epäonnekseni kokea useat kerrat. Nyttemmin olen tottunut myös luottamaan tähän vaistoon.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://img.thesun.co.uk/multimedia/archive/01677/SNF22FILMA---_1677949a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="268" src="http://img.thesun.co.uk/multimedia/archive/01677/SNF22FILMA---_1677949a.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: sans-serif; line-height: 19.1875px; text-align: left;"><i style="background-color: white;">"Yesterday, my life was headed in one direction. Today, it is headed in another. Yesterday, I believe I would never have done what I did today."</i></span></td></tr>
</tbody></table>
Täytin vuosia pari viikkoa sitten. Syntymäpäivä on aina ollut minulle tiukka paikka, sillä se muistuttaa minua paitsi omasta kuolevaisuudestani, myös isoveljeni kuolemasta, joka sattui osumaan samalle päivälle syntymäpäiväni kanssa (eroa on onneksi muutamia vuosia, mutta sattuma on silti melko... pysäyttävä). Syntympäiväni on näin myös kuoleman päivä.<br />
Kaikesta huolimatta, tunsin juuri tällä kertaa itseni jotakin tavattoman eläväksi ja läsnäolevaksi. Tuntui myös siltä, että ihmiset ympärilläni olivat sitä myös, ja osoittivat sen suoraan minulle. Tunsin olevani pidetty ja rakastettu, sidoksissa toisiin ja maailmaan. Voisi jopa sanoa, että olin onnellinen. Ja olen yhä.<br />
<br />
Tietyllä tapaa tuntuukin, että sitä olisi syntynyt hitaasti uudelleen, alkaen viimevuoden keväästä, jatkuen yhä tähän päivään ja varmasti vielä eteenpäin. Luulen, että tämä johtuu siitä, että olen parantumassa vakavasta masennuksesta, ja pääsen vihdoin elämään elämääni sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa voin todella nauttia lyhyestä olemassaolostani.<br />
<br />
Juurikin nyt päässäni soi Cloud Atlaksen trailerissa pyörinyt<a href="http://www.youtube.com/watch?v=sJAJ_OzJR3w&list=PLaMbuxitCn6Jteyj7PM3j4gJRNk4IdK3J&index=41"> tämä</a> upea kappale.<strike> Se sattuu olemaan myös Redbullin mainoksessa. Heh heh.</strike> Jotenkin tämä kipale antaa minulle toivoa ja voimia jatkaa eteenpäin. Ehkä sitä voisikin kutsua jonkin sortin voimaantumisbiisiksi.<br />
<br />
Tämä on yksi niitä suuria syitä, miksi rakastan elokuvia niin paljon. Ne todella antavat eväitä, kokemuksia ja syitä jatkaa eteenpäin. Elää.Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-59559738175481688312013-03-11T19:26:00.001+02:002013-03-11T19:26:10.895+02:00Ja sitten ihmetellään kun leffoja ladataan laittomasti netistäEn tiedä teistä muista elokuvien harrastajista, mutta omasta
mielestäni leffafriikkeily on välillä todellisen työn ja tuskan takana. Puhun
nyt nimenomaan siitä, kuinka rasittavaa ja vaikeaa on löytää hiemankin
harvinaisempia tai vanhempia elokuvia kohtuuhintaan, miten ärsyttävää on
odottaa jotakin tiettyä elokuvaa puoli vuotta ennen kuin se rantautuu Suomeen,
ja miten turhauttavaa on maksaa tuhottomia summia parin tunnin
elokuvakokemuksesta.<o:p></o:p><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suurimmaksi osaksi vikana on se, että asumme Euroopan, ei,
koko maailman takapajulassa. Kaikki tulee tänne myöhässä: muoti, musiikki,
kirjallisuus ja luonnollisesti myös elokuvat. Tätä kautta me leffafriikit
joudumme siis kärsimään mitä moninaisimmin tavoin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ensinnäkin on juuri tuo tosiasia, että monet elokuvat
tulevat tänne viikkoja tai jopa kuukausia myöhässä. Tämä on tajuttoman
turhauttavaa eteenkin silloin, kun kyseessä on jokin paljolti odotettu,
maailmalla yleisesti hypetetty elokuva. Pahinta on se, jos olet odottanut sitä
jo useamman vuoden! No, koeta nyt sitten pysyä poissa internetistä,
ulkomaalaisten kavereiden hehkutuksesta ja tietenkin juonipaljastuksista se
kuusi kuukautta ennen kuin se pitkään odottamasi elokuva viimein raahautuu
Suomenkin teattereihin.<br />
<br />
Toinen asia mikä rasittaa, on Suomeen rantautuvien elokuvien
yksipuolisuus. Lähes kaikki suurissa elokuvateattereissa näytettävät elokuvat
ovat amerikkalaisia Hollywood-mättöjä, joissa harvemmin on mitään tavallista
kummallisempaa sisältöä. Lastenelokuvat noudattavat harmillisen usein samaa kaavaa,
koska ne on kaikki tuotu samoilta tuotantoyhtiöiltä. Bollywoodia en ole nähnyt
Suomessa kuin yhden ainoan kerran, senkin Rakkautta ja Anarkiaa –festivaaleilla.
Missä on pohjoismaalainen elokuvakulttuuri? Missä ovat ranskalaiset,
saksalaiset, puolalaiset ja venäläiset elokuvat? Entäpä kauko-idän kulttuuri,
jolle on jo anime/manga-puolelta aivan tajuttomasti kysyntää?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Näistä murheenkryyneistä onkin hyvä siirtyä seuraavaan,
nimittäin <span style="color: #0b5394;">Finnkinoon</span>, tuohon suomalaisen elokuvateollisuuden suureen Saatanaan.
Monopoli on aina pahasta, onhan se nähty jo VR:n kohdalla. Monopoli, eli
taloudellinen yksinvaltius ilman kilpailua, tarkoittaa sitä, että yhtiö saa
tehdä tuomalleen tavaralle mitä huvittaa ja myydä sitä mihin hintaan vain
haluaa, sillä muuta ei ole, eikä tule. Ota tai jätä. Finnkinon kohdalla tämä
tarkoittaa sitä, että elokuvat ovat törkykalliita. Vielä parikymmentävuotta
sitten elokuvateattereihin meno nelihenkisen perheen kanssa ei ollut tavattoman
kallista. Nyt vastaava lysti maksaa melkein 60 euroa. Ennen leffaliput
maksoivat muutaman kymmenen markan, euroissa sellaiset 5-6 rahaa. Nyt lippujen
hinnat ovat kaksinkertaistuneet, ja tämä johtuu puhtaasti siitä, että pienet
elokuvateatterit on suljettu ja Finnkino on ottanut vallan. Vie siis lapsesi ja
vaimosi syömään Raxiin koko päiväksi, sillä se on huomattavasti halvempaa kuin
parintunnin leffakeikka.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nostalgiateatterit, leffafestivaalit ja teemalliset elokuvaistunnot
tai faninäytökset ovat vain yksi tapa tienata rahaa, ei muuta. Erikoisuudet
ovat kummallinen poikkeama, ei iloinen piriste arkeen. Elokuvien
vuokrauskulttuuri on köyhtynyt ja vähentynyt, muuttunut kalliimmaksi ja
epäkäytännölliseksi. DVD:t ovat kallistuneet ja harvinaisuudet on tilattava
Atlantin takaa.<br />
Vähemmästäkin alkaa itkettää.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kaiken tämän jälkeen viranomaiset jaksavat siltikin
ihmetellä, miksi meillä ladataan netistä laittomasti niin paljon elokuvia (ja
miksei myös musiikkiakin). Itse kuluttajana haluan vain sanoa, ettei meille ole
annettu juurikaan muita vaihtoehtoja. Tiedän toki, missä menee raja
kärsivällisyyden ja kohtuuden kanssa. Se menee nimittäin juuri tässä.<o:p></o:p></div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-56460451938872987192013-02-15T23:49:00.002+02:002013-02-16T15:38:01.993+02:00Ostoslistaa vuodelle 2013Pitikin lähteä veljen kanssa pyörähtämään Prisman viihde-osastolla, kun silmään osui niin monta hyvää ja ennen kaikkea<b> halpaa</b> DVD:tä, että ihan itketti jättää mokomat kaupan hyllylle pölyttymään (ei sattunut olemaan kukkaroa mukana, niin en pystynyt ostamaan). Onneksi veli oli kiva, ja osti (velkoja tasoittaakseen) minulle <span style="color: #3d85c6;">Antzin</span>. Enivei, tästä shoppailureissusta motivoituneena, alla hieman ostoslistaa tulevalle vuodelle. Jos jollakulla siis sattuu näitä rainoja olemaan, niin olen kyllä kiinnostunut ne ostamaan, luonnollisesti edulliseen hintaan.<br />
<br />
Uudehkot elokuvat:<br />
<span style="color: #3d85c6;">- The Dark Knight Rises </span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Looper</span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Rise of the Guardians (tulee 03.04)</span><br />
<br />
Muut:<br />
<span style="color: #3d85c6;">- American Beauty<br />- American Psyko</span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Blade Runner</span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Detatchment</span><br />
<b><span style="color: #3d85c6;">- The Fifth Element</span></b><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Full Metal Jacket</span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Star Wreck</span><br />
<span style="color: #3d85c6;">- Sunshine</span><br />
<br />
Viimeaikoina on tullut nähtyä leffateattereiden syövereissä muun muassa <span style="color: #3d85c6;">Unelmien Pelipäiväkirja </span>sekä ennakkonäytöksessä uusin <span style="color: #3d85c6;">Die Hard</span>. Sanottakoon lyhyesti niin, että molemmat elokuvat olivat omalla tavallaan viihdyttäviä, tosin toisessa oli hieman enemmän syvällisempää sisältöä sekä uudelleenkatsomisarvoa. Kaksi arvausta kummassa. Tarkoituksena olisi myöhemmin mennä katsomaan <span style="color: #0b5394;">O:n </span>kanssa uusin <span style="color: #0b5394;">Ewan McGregor -leffa</span> (<span style="color: #3d85c6;">Selviytyminen</span>), veljen kanssa <span style="color: #3d85c6;">Wreck-It Ralph</span> sekä uuden koulukaverin kanssa <span style="color: #3d85c6;">Django</span>. Eiköhän sitä tässä talviloman tiimellyksessä ehdikin, mikäli vain terveenä pysyy.<br />
<br />
Elokuvanautinnoissa on kuitenkin huonotkin puolensa, ensimmäisenä nimittäin tämän salaperäisen objektin kuin rahan mystinen katoaminen. Tapauksesta tekee merkittävämpää se, että elän köyhää ja pummista opiskelijanelämää olemattomilla tuilla, eikä tällä koulutuksella ja asennevammalla kesätöitä heru ei niin mistään. <br />
<br />
Noin töistä puheenollen, pari kaveria on vuosien kuluessa eksynyt <span style="color: #0b5394;">Finnkinolle</span> töihin. Nyt kassan takana on hyvä toverini<span style="color: #0b5394;"> Neo</span>, ja kuulemani mukaan hän on ihan kohtalaisesti viihtynytkin työssään. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen hänelle. Rankkaa työtä tai ei, juuri Finnkinossa voisin kuvitella itseni asiaspalvelutöihin. Ja se on paljon se, sillä en todellakaan näe itseäni minkään muun kassan, myyntipöydän tai varaston laatikoiden takana.<br />
<br />
Syvä huokaus.<br />
Taas ollaan siinä pisteessä, että on niin paljon kaikkea ostettavaa ja koettavaa, mutta niin vähän rahaa ja aikaa. Miksi keskinkertainen kultalusikka perseessä -elämäni on niin raskasta?Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-51635044913447444642013-02-11T19:13:00.001+02:002013-02-11T19:13:02.915+02:00Onko elokuvien katsominen sosiaalista?Jokunen aika sitten väittelin kaverini Tupen kanssa siitä,
onko elokuvien katsominen sosiaalinen harrastus vai ei. Hänen mielestään
elokuvat eivät ole oikea paikka sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja jos on, niin
silloin itse elokuvan katsominen kärsii. Se oli hänen mielestään joko-tai:
elokuvan seuraaminen tai kaverin kanssa seurustelu.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Itse yritin epätoivoisesti selittää hänelle, ettei asia ole läheskään niin
yksinkertainen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vain hölmö kieltäisi elokuvien liittyvän ihmisiin,
kaupungilla käymiseen, kassoilla jonottamiseen ja ihmisten kanssa keskusteluun.
Elokuvien kautta saadaan uusia tuttavuuksia, saadaan vanhoihin kavereihin uusia
näkökulmia, vaihdetaan mielipiteitä, kokemuksia ja kuulumisia. Näin jo ilman
itse konkreettista alas istumista ja kuvaputken tuijottelua, elokuviin liittyy
aivan mielettömästi sosiaalisia vivahteita.<br />
Kun tilanteeseen liitetään vielä vaikka yhteiseksi ostetut leffamätöt ja
elokuvan aikana käyty arvosteleva, kuiskauksena käyty dialogi, voisi olla
varma, että tässä on sosiaalinen harrastus kyseessä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tietenkään elokuviin meneminen, DVD:n metsästys tai vaikkapa
elokuvablogin pitäminen ei ole samanlainen sosiaalinen harrastus kuin vaikkapa
jalkapallo. Se onkin vuorovaikutussuhteiltaan aivan erilaista: siinä missä
jalkapallopelissä konkreettisesti ollaan, liikutaan, kannustetaan muita ja
huudetaan ohjaavia käskyjä, elokuvien sosiaalinen puoli on paljon epäsuorempaa
ja arkisempaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Silti Tupe oli sitä mieltä, ettei elokuvien harrastaminen
ole suoraan sosiaalista. Kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti elokuva, jota
ollaan menossa katsomaan, yksin tai kaverin kanssa. Hän painotti sitä, miten
elokuvaan ei voi keskittyä jos vieressä on kaveri hönkimässä niskaan.
Prioriteetiksi voi siis asettaa vain yhden asian: sen, että menee katsomaan
elokuvaa ja keskittyy siihen sataprosenttisesti, tai kaverin tapaaminen
yhteisen mielenkiinnonkohteen merkeissä.<br />
Itse kuittasin tämän sanomalla, ettei maailma ole niin mustavalkoinen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ehkä miellän sosiaalisuuden eritavalla kuin hän. Minulle
sosiaalisuus ei välttämättä ole suoraa puhetta, kosketusta tai edes
katsekontaktia. Se on läsnäoloa, tiettyä ajatusten yhdentymistä ja samassa
hetkessä olemista. Riittää että samassa tilanteessa on kaksi ihmistä, jotka ovat
molemmat halukkaita kanssakäymiseen. Näin elokuviin voi mennä jopa yksin, ja
pitää sitä sosiaalisena tilanteena, sillä kaikki ovat leffateatterissa paikalla
saman asian takia, yhdessä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://l.yimg.com/bt/api/res/1.2/m_5RI4nB44IILQrljNu2bA--/YXBwaWQ9eW5ld3M7Y2g9MzYwO2NyPTE7Y3c9NjQwO2R4PTA7ZHk9MDtmaT11bGNyb3A7aD0zNTU7cT04NTt3PTYzMA--/http://media.zenfs.com/en_us/gma/us.abcnews.go.com/gty_movie_theater_fear_lpl_120725_wmain.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="http://l.yimg.com/bt/api/res/1.2/m_5RI4nB44IILQrljNu2bA--/YXBwaWQ9eW5ld3M7Y2g9MzYwO2NyPTE7Y3c9NjQwO2R4PTA7ZHk9MDtmaT11bGNyb3A7aD0zNTU7cT04NTt3PTYzMA--/http://media.zenfs.com/en_us/gma/us.abcnews.go.com/gty_movie_theater_fear_lpl_120725_wmain.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: #3d85c6;">Oheessa vielä lyhyt lista asioista, jotka miellän elokuvissa
sosiaalisiksi nyansseiksi:</span><br />
<span style="font-size: 7pt; text-indent: -18pt;">- </span><span style="text-indent: -18pt;">itse elokuvan katsominen ja sen samanaikainen
kommentointi</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-indent: -18pt;">- mielipiteiden ja kuulumisten vaihto ennen/jälkeen elokuvaa</span></div>
<div class="MsoNormal">
- uudet tuttavuudet ja uudet näkökulmat<span style="text-indent: -18pt;"><br />-ostokset<span style="font-size: x-small;"> (</span></span><span style="font-size: x-small;"><i>ensi-iltojen/faninäytösten tapahtumat ja
jonotukset, harvinaisemman elokuvan etsiminen ja kyseleminen eri kaupoista</i>)</span><span style="text-indent: -18pt;">- rahankäyttö<span style="font-size: x-small;"> (</span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="text-indent: -18pt;"><i>leffaeväät ja leffali<span style="font-size: x-small;">ppujen ostaminen yhdessä<span style="font-size: x-small;">)</span></span></i></span></span></div>
<br />
Ei siinä, voivat elokuvat olla yksinäinen/itsenäinenkin harrastus, sekä
hyvässä että pahassa. En siis sikäli kiellä etteivätkö elokuvat olisi omalla
tapaansa toisista ihmisistä vieraannuttavia kokemuksia. Elokuvat, siinä missä
kaikki fiktio, on suurissa määrin nautittuna vahingollisia. Vaarana voi olla mieliphalujen
ja puheenaiheiden yksipuolistuminen, vetäytyminen omaan fiktiiviseen
maailmaansa sekä pahimmillaan todellisuudentajun hämärtyminen. Sitä ei voi
kuitenkaan kieltää, etteikö elokuvien kanssa näin kävisi hieman hitaammin, kuin
esimerkiksi kirjojen tai pelien kanssa. Elokuviin kun niin vahvasti mielletään
ulosmeneminen elokuvateatteriin tai keskellä olohuonetta telkkarin
tuijottamiseen, joka pakottaa henkilön edes hetkeksi muiden ihmisten ilmoille.<o:p></o:p><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Itse kuitenkin pidän elokuvia kohtalaisen sosiaalisena
harrastuksena, vaikkei kyseessä olekaan samanlaista joukkuehenkeä kuin vaikkapa
jalkapallossa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nyt kuitenkin asiasta kukkaruukkuun, nimittäin tähän väliin
on hyvä sivuta <a href="http://leffamaanantai.blogspot.fi/2012/09/movie-monday-58-olosuhteet.html">Movie Mondayn</a> haastetta elokuvien katsomisen ihanneolosuhteista.
Aihe liittyy edelliseen siten, että olen ehdottomasti niitä ihmisiä, jotka
haluavat katsoa elokuvia yhdessä jonkun kanssa. Koska olen omistautuvaa
ihmistyyppiä, pidän rainojen katsomisesta nimenomaan kahden kesken.</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="color: #3d85c6;">
Alla lisää ihanneolosuhteista:</span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpFirst" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]-->-<span style="font-size: 7pt;">
</span><!--[endif]-->ei ole kiire mihinkään: elokuvalle (tai parille)
on annettu koko päivä aikaa<o:p></o:p></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]-->-<span style="font-size: 7pt;">
</span><!--[endif]-->mukava istuin, mieluiten sohva, johon mahtuu
kaveri viereen<o:p></o:p></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]-->-<span style="font-size: 7pt;">
</span><!--[endif]-->kaveri itse on jo ennalta tuttu: mitä
läheisempi, sen parempi<o:p></o:p></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]-->-<span style="font-size: 7pt;">
</span><!--[endif]-->pientä naposteltavaa ja juotavaa<o:p></o:p></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpLast" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]-->-<span style="font-size: 7pt;">
</span><!--[endif]-->iso näyttö ja hyvä äänentoisto, himmennettävät
valot<o:p></o:p></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpLast" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Voisi sanoa, että uusien elokuvien katsominen olisi
nautinnollisempaa, sillä tuolloin on valmis kokonaan uusille kokemuksille,
mielipiteille ja uusille keskustelunaiheille. Itse asiassa pidän kyllä kaikista
eniten sellaisten elokuvien katsomisesta, jotka minä (ja myös mukana oleva
kaveri) on nähnyt useampaan kertaan. Näin esimerkiksi<span style="color: #3d85c6;"> Star Wars-, Evangelion-
tai LotR-maratonit</span> ovat jääneet kaikkein rakkaimpina mieleen, sillä kyseessä ei
ole paitsi elokuvan katsominen ja kaverin kanssa yhdessäolo, vaan myös paluu
jonnekin sellaiseen, jota ei enää ole: vanhoihin muistoihin ja nostalgiaan.
Näin myös kaverin kanssa saa luotua uusia siteitä. Kaikista upeimpia ovatkin
tunteet, kun molemmille tärkeä elokuva on joskus aikoinaan kannatellut itseään
silloin kun on vielä ollut yksin. Kun sitten yhdessä, ensimmäistä kertaa,
istutaan sen yhteisen elokuvan ääreen ja uppoudutaan vanhoihin muistoihin ja
jopa yksinäisyyteen, huomaakin, että sitä ei ole enää niin yksin. Tämän tunteen
ei välttämättä tarvitse olla niin konkreettinen kuin juuri yksinolo.
Riittää, että molemmilla on tunne, että jokin rakas asia menneisyydessä yhdistää
nyt nykyisyydessä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Tämän takia elokuvat eivät ole niin yksinkertainen asia.
Kyse ei ole pelkästään leffamätöistä, rahankäytöstä tai elokuvan katsomisesta
ja arvostelusta. Kyse on niin paljon jostakin syvemmästä: tunteista,
muistoista, erilaisista lähtökohdista ja taustoista. Se juuri tekee elokuvien
katsomisesta toisen ihmisen kanssa niin ihmeellistä: kaikki kokevat asiat
eritavoilla, mutta kuitenkin jokin yksi asia voi yhdistää lujasti toisiinsa.<br />
Niin tavattoman ihanan ja kieroutuneen lujasti.<o:p></o:p></div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-86817279733596416882013-02-04T11:33:00.000+02:002013-02-04T11:34:42.606+02:00Tähtiä ja paperiaToissaviikon kuumimpia puheenaiheita elokuvamaailmassa oli
ehkä tulevien <span style="color: #3d85c6;">Star Wars –elokuvien</span> ohjaajan julkistaminen. Useiden luotettavien
lähteiden mukaan uuden sukupolven Star Wars –trilogian ohjaajaksi on määrätty
<span style="color: #0b5394;">JJ Abrams</span>, parhaiten tunnettu TV-sarja<span style="color: #3d85c6;"> LOSTin</span> ja uusimpien<span style="color: #3d85c6;"> Star Trek –elokuvien</span>
ohjaajana.<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Omasta mielestäni valinta on erittäin hyvä, ei täydellinen,
mutta asiaan kuuluva ja kelvollinen. Ensinnäkin olen tähän asti pitänyt
Abramsin elokuvia kokonaisuudessaan messevinä. JJ on ollut mukana
kirjoittamassa Armageddonia, mistä olen pitänyt tavattomasti ja ensimmäinen
Star Trek –elokuva löi minut ilmestyessään ällikällä. Olen siis näennäisen
tyytyväinen, että JJ, joka noin yleisesti on osoittanut kykynsä paitsi
kirjoittajana, tuottajana vaan myös hyvänä ohjaajana, on valittu tekaisemaan
uudet Star Warssit.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Abrams sopii uuden sukupolven avaruusoopperan ohjaajaksi mm.
seuraavista syistä:<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-indent: -18pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: #3d85c6;"><span style="text-indent: -18pt;">1)<span style="font-size: 9px;"> </span></span></span><span style="text-indent: -18pt;"><span style="color: #3d85c6;">hänelle scifi on jo ennalta tuttua</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-indent: -18pt;"><span style="color: #3d85c6;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
Aloittaessaan ensimmäisen Star Trek –elokuvan ohjaamista, Abrams ei tietänyt sen maailmasta, tekniikasta ja hahmoista käytännössä mitään. Siitä huolimatta hän loi kokonaan uudet mutta uskottavat puitteet huimalle trilogialle. Uskon, että Star Warssin kanssa on samoin. Vaikka kyseessä onkin huomattavasti kulttuurisesti tunnetumpi ilmiö, uskon että Abrams kykenee luomaan jotain uutta tähänkin saagaan, juuri ennakkoluulottomuutensa ja lennokkaan mielikuvituksensa ansiosta.</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-indent: -18pt;"><span style="color: #3d85c6;"><br /></span></span><span style="text-indent: -18pt;"><span style="color: #3d85c6;">2) </span></span><span style="text-indent: -18pt;"><span style="color: #3d85c6;">hän soveltuu hyvin hahmojen välisen dynaamiikan ja
dialogin ohjaajaksi</span></span><br />
Ei käy kieltäminen etteikö uuden
Spockin ja Kirkin välinen kränä ja intensiteetti olisi välittynyt
valkokankaalta, Bonesin äkäisyydestä nyt puhumattakaan. Koska Star Warssissa
tärkeää ei ole niinkään klassinen (ja tylsä) hyvän ja pahan taistelu, vaan
nimenomaan hahmot ja niiden suhtautuminen tähän taisteluun, on upeaa, että
ohjaajaksi valitaan henkilö, joka tajuaa jotain hahmodynamiikan päälle. <span style="color: #0b5394;">Lucas</span>
sitä ei tajunnut, mikä näkyy prequelien vedottomuudessa juuri hahmojen
välisissä suhteissa, oli kyse sitten Padmen ja Anakinin romanssista, tai
Obi-wanin ja Anakinin välisestä jännitteestä.</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-indent: -18pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="text-indent: -18pt;"><span style="color: #3d85c6;">3) hän tajuaa erikoistehdosteiden päälle</span></span><br />
Star Trek oli sekä
audiovisuaalisesti, että noin visuaalisestikin törkeän upeaa katseltavaa. Samaa
on siis oletettavissa myös uusien Star Warssienkin kanssa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Oikeastaan keksin vain yhden ja ainoan huonon puolen JJ Abramsin ohjaustyössä: kaikkien niiden lense flarejen määrä. Nauroinkin nettikaverini Seresponin kanssa itseni tärviölle kun mietimme miltä valosapelitappelut mahdollisesti näyttäisivät:</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-left: 36pt;">
<br />
<span style="background-color: #fdfdfd; color: #444444; font-family: Courier; font-size: 24px; line-height: 27px;">”</span><span style="background-color: #fdfdfd; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #444444; font-family: Courier; font-size: 18pt; line-height: 27px;">Yeah. </span><span lang="EN-US" style="background-color: #fdfdfd; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; color: #444444; font-family: Courier; font-size: 18pt; line-height: 27px;">My one problem. The flares. Imagine the lightsaber battles: nobody knows what the hell just happened because they’re all blinded.”</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWNmZ7f-8jnZFOmPh3XqsAFBhwmZ5-UccPbQiRg8-i0OBcN33RsTmp463haszyQ-IJ69CLCWjF_QqtqMkW-MmyQsESFIryYLEDFRVVgr5eWrgEh7SWIPkfyPUTgx_8_LCQM9vmq2aecJ58/s400/tumblr_mdifdd0wkz1qg36bn%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="249" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWNmZ7f-8jnZFOmPh3XqsAFBhwmZ5-UccPbQiRg8-i0OBcN33RsTmp463haszyQ-IJ69CLCWjF_QqtqMkW-MmyQsESFIryYLEDFRVVgr5eWrgEh7SWIPkfyPUTgx_8_LCQM9vmq2aecJ58/s320/tumblr_mdifdd0wkz1qg36bn%255B1%255D.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgifAjXtelfVuTl0Ya4W0UZ9aPVZF95_912-G63Z86LP5AfDccENDLX98YX11uVKLNVzH4iuXZVYX8W0BFxcUUEQVw8DcRxefPEK5_AOPS0niXZbumYeOVNk9bRgLmu7V3L7OeF5L61lfZZ/s400/starwarslensflarelogo%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgifAjXtelfVuTl0Ya4W0UZ9aPVZF95_912-G63Z86LP5AfDccENDLX98YX11uVKLNVzH4iuXZVYX8W0BFxcUUEQVw8DcRxefPEK5_AOPS0niXZbumYeOVNk9bRgLmu7V3L7OeF5L61lfZZ/s320/starwarslensflarelogo%255B1%255D.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Näin odotankin uudelta Star Warssilta paljon (tai trilogialta, sillä huhujen mukaan leffoja on tulossa useampi kuin yksi): haluan visuaalista näyttävyyttä, haluan kiihkeää hahmodynamiikkaa, haluan toimintaa ja haluan draamaa. Haluan nähdä synkkää Star Warssia, haluan nähdä aikuisten Star Warssia. Ja sitten kuitenkin, haluan nähdä myös klassisen humoristista ja viatonta Star Warssia.<br />
<br />
Aika näyttää, mitä tulemme saamaan.<br />
Sitä siis odotellessa…<br />
<br />
Sitten viimeviikon elokuvauutisiin!<br />
Disney julkaisi vihdoin ja viimein Youtubessa kokonaisuudessaan uuden lyhytelokuvan, nostalgisen suloisen <span style="color: #3d85c6;">Papermanin</span>. Olin tuolloin yli 38 asteen kuumeessa, kun hoksasin leffan kaverini Martsan Facebook-seinällä, ja innosta puhkuen ryhdyin 6-minuuttista rainaa katsomaan.<br />
<br />
Voi ihanuutta.<br />
Ei ole yhtäkään asiaa, mistä en Papermanissa pitäisi. Hahmot ovat tavattoman suloisia, musiikki kohdallaan, miljöö nostalgisen vetävä, musta-valkoisuus ihastuttava erikoisefekti sekä tietenkin tarina niin disneymäisen valloittava ja lämpöinen, ettei lyhytleffasta yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Ennen kaikkea animaation jälki on todella huolellista sekä tyrmäävän kaunista. Olikin uskomattoman ihanaa nähdä kuinka hyvin tietokoneanimaatio sekä käsinpiirretty kuva sulautui yhteen niin saumattomasti, niin sileästi ja niin täydellisesti.</div>
<div class="MsoNormal">
Voi ihanuutta.<br />
<br />
Innostuin sitten kuumeen ja ikävän korvatulehduksen myötä ediotimaan papermanista pienen videonkin, joskaan se ei pääty yhtä onnellisesti kuin elokuva itse.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://1.gvt0.com/vi/L9Lvix5_Dbk/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/L9Lvix5_Dbk&fs=1&source=uds" /><param name="bgcolor" value="#FFFFFF" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/L9Lvix5_Dbk&fs=1&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Noin editoinnista puheenollen, itseäni kutkuttaisi tehdä video nyt teemasta valo & aurinko. Ideoita siis, millaisia elokuvia tähän teemaan voisi sisällyttää?</div>
<div class="MsoNormal">
Olen ollut editointipuolella melkoisen laiska viimeiset puolivuotta, mutta nyt, viimeisen kahden uuden videon myötä, olen saamassa uudenlaista intoa ja motivaatiota ediotimiseen. Ah, on niin monta kipaletta, mihin haluaisin tehdä videon, mutta toisaalta itse elokuvien/sarjojen/pelien kohdalla vähän tökkii. Apuja saa siis antaa, samaten ideoita, ja miksei vaikkapa toiveitakin! Olisi hauskaa esitoida jollekulle video vaikkapa synttäri- tai nimipäivälahjaksi!<br />
<br />
Alla kipaleita sekalaisessa järjestyksessä, joihin kutkuttaisi editoida...<br />
<br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=Vi35XQjFV_A">M83 - Outro</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=mdJDPepGOAM">30 Seconds to Mars - Hurricane</a><br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=u6RAuOKXv9Y">Armin Van Buuren - In and Out of Love</a><br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=7ejsM0VF-Os">A Perfect Circle - Counting Bodies like Sheep to the Rythm of the Wardrums</a><br />
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=1uKPFBr_Nqc">James Blunt - Cry</a><br />
Thomas Bergsen -<a href="http://www.youtube.com/watch?v=VbdTeKo14Jw"> Hurt</a> / <a href="http://www.youtube.com/watch?v=NtaSEjfm36k">Homecoming</a> / <a href="http://www.youtube.com/watch?v=xT_lO7CYWnA">Starvation</a><br />
Two Steps from Hell - <a href="http://www.youtube.com/watch?v=VmvE7_H_h-A">Disappear</a> / <a href="http://www.youtube.com/watch?v=dJ-QLl5qjLg">Archangel</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=u8C-ZTQJIkU">Massive Attack - Paradise Circus (Zeds Dead remix)</a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoListParagraph" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<o:p></o:p></div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-42915960898442401312013-01-21T13:21:00.001+02:002013-01-21T13:21:24.106+02:00Django vapautuu kahleistaanVai vapautuuko sittenkään?<br />
<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Perjantaina leffateattereihin rysähti Tarantinon uusin
raina, <span style="color: #3d85c6;">Django – Unchained</span>. Paremman tekemisen puutteessa lähdin sitten
Kaarniksen kanssa katsastamaan sen sunnuntai-iltana, hyvän mielen ja
leffaeväiden kera.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Totta puhuen olin Djangon suhteen melko skeptinen. Vaikka
rakastankin Tarantinon leffoja, eteenkin<span style="color: #3d85c6;"> Kill Billiä ja Pulp Fictionia</span> (jotka
ovat myäs yksiä lempparielokuviani), en voinut olla ajattelematta herran
viimeisintä rainaa,<span style="color: #3d85c6;"> Inglorious Basterdsia</span>, joka jätti minulle sanan
perimmäisessä merkityksessä kolkon ja petetyn olon. Pelkäsin, että myös Django
olisi osoittautunut vastaavaksi ponnettomaksi mätöksi, ja suhtaudun rainaan
aluksi siis melko kriittisin mielin. Onneksi kuitenkin yllätyin positiivisesti.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jo heti elokuvan ensiminuuteista lähtien olin melko lailla myyty.
<span style="color: #0b5394;">Christoph Waltzin</span> esittämä saksalainen tohtori oli sanan jokaisessa
merkityksessä tavattoman miellyttävä ja ihastuttava hahmo, joka kyllä vei
sydämen saman tien. Huonoksi ei jäänyt myöskään itse Django (<span style="color: #0b5394;">Jamie Foxx</span>),
kovanaamainen orja, jonka ystävällinen saksalaistohtori vapauttaa
palkkionmetsästäjän hommiin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimEZVuk5AP6e1ZTWqDrJXVB7JNubcIgIHVWeARZW0aJCQGCJ0YpJs-pnAibwAJ6Wuk-EvmDIgViapzSb7EXRbRokGGrXWbfzJqYW6SWYHayA-oaBALJ7OBzo16AqkouI7Wp9uEf2XsVhM/s1600/django-unchained02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimEZVuk5AP6e1ZTWqDrJXVB7JNubcIgIHVWeARZW0aJCQGCJ0YpJs-pnAibwAJ6Wuk-EvmDIgViapzSb7EXRbRokGGrXWbfzJqYW6SWYHayA-oaBALJ7OBzo16AqkouI7Wp9uEf2XsVhM/s400/django-unchained02.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puvustus on pirun hieno. Katsokaa nyt Schultzin takkia (vas.) HNNGH.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Juoni etenee kohtalaisen jouhevasti tarantinomaiseen
tyyliin. On hahmojen välisen siteen luomista, yhdessä oleskelua, tiettyä
onnistumisten iloa ja adrenaliinihuuruisten tapahtumien sarjaa. Sitten kuvioon
astuu klassinen Tarantino-teema, kosto. Ja silloin onnistumisten sarja
kääntyykin laskuun.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Juoni sinällään ei ole siis mitenkään ihmeellinen, mutta
toisaalta se ei mitään maailmaa mullistavaa haluakaan olla. Tarina on juuri
niin värikäs ja messevä kuin se on, ja tarjoaa hyvät puitteet paitsi
toiminnalle, draamalle niin myös hahmokehitykselle. Juoni ei koskaan ole
ollutkaan Tarantinon elokuvien punainen lanka, vaan nimenomaan tarinan sisemmät
osat sekä sen hahmot.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://25.media.tumblr.com/547b613043f775e3bc57aa1aff5e37e2/tumblr_mgyy7jMR2v1rjo691o1_500.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="400" src="http://25.media.tumblr.com/547b613043f775e3bc57aa1aff5e37e2/tumblr_mgyy7jMR2v1rjo691o1_500.jpg" width="302" /></a>Djangossa meinaan kiinnostavia hahmoja kyllä riittää. Vaikka
kyseessä onkin melko karikatyyrisiä ihmisiä, se ei tarkoita, etteikö heissä
olisi syvyyttäkin. Yleisesti miellyttävä saksalaistohtori Fritzistä löytyy
tavattomasti itsepäistä ylpeyttä ja jopa viileyttä, kun taas ulospäin viileässä
Djangossa taas piilee paljon herkkyyttä. Pahiksetkaan eivät ole läpeensä
pahoja, vaan heistäkin löytyy harmaasävyjä. Näin ohimennen sanoen,<span style="color: #0b5394;"> Leon</span>
tulkinta plantaasiherra monsieur Candiesta oli kierolla tavalla mieletön, eikä
tietenkään pidä unohtaa kärttyistä neekeripalvelijaa (<span style="color: #0b5394;">Samuel L. Jackson</span>), jolla
asemastaan huolimatta tuntuu olevan useampikin kuin yksi lanka kädessään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kuvaus on pitkin elokuvaa tasaisen onnistunutta ja ilmeikästä,
värimaailmat rikkaita ja leikkaus kutakuinkin toimivaa. Musiikit ovat jälleen
juuri sitä Tarantinoa itseään, klassista western-tyylistä rämpytystä,
höystettynä klassisella musiikilla ja mahtipontisella räpillä. Jes.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kokonaisuus toimii siis hämmentävän hyvin, joskin koko
rainalla oli pituutta sen verran että pakarat ehtivät puutua. Aivan sataprosenttisesti
en myöskään allekirjoittaisi välittäväni elokuvan räjähtelevistä
toimintakohtauksista ja verimätöstä. Ehkäpä olen vain kasvanut sen ylitse, kuka
tietää.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Django oli kuitenkin ilo katsoa: dialogi (josta henkilökohtaisesti
nautin elokuvissa/kirjoissa/peleissä juuri eniten) oli monin paikoin todella
nasevaa, hauskaa ja toimivaa. Koko ääriään myöten myyty leffateatteri sai näin
moneen kertaan makeat naurut. Toimintakohtaukset olivat kirjaimellisesti
räjähtäviä, rauhalliset ja tunnelmapohjaiset kanssakäymiset taas sopivan
herkkiä. Kaikkea löytyy, myös sitä syvempääkin sanomaa ja teematiikkaa. Ylös
voisi nostaa paitsi kannanoton vapauteen ja orjuuteen, myös rajan niiden
välillä. Kun teemoihin lisätään vielä kosto, voidaan pohtia, miten paljon
näinkin voimakas tunne kahlitsee ja supistaa ajatusmaailmaa. Vapautuuko Django
konkreettisista kahleistaan ja orjuudestaan, vain joutuakseen voimakkaiden
tunteiden sitomaksi?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kolme ja puoli tähteä. Koska kyseessä on kuitenkin elokuva,
jonka toisesta katselukerrasta ei ehkä saa kovinkaan paljoa irti, ei Django
pääse neljän tähtösen piiriin. Ei ainakaan vielä. Sen näemme vasta toisella
katselukerralla. Yleisesti elokuva on kyllä katsomisen arvoinen, mikäli naseva
dialogi, musta huumori ja toiminta vetävät puoleensa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sekä tietenkin
räjähtelevät päät.<o:p></o:p></div>
Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-74592376094754072292013-01-17T16:51:00.004+02:002013-01-17T16:52:40.135+02:00Kolmedeestä<br />
<div class="MsoNormal">
En olekaan ehtinyt avautua 3D-tekniikasta, joten annetaanpa
äänen kuulua tässäkin asiassa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.itbusiness.ca/images/articles/2010/Jan20/clip_image001_0288.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="http://www.itbusiness.ca/images/articles/2010/Jan20/clip_image001_0288.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Yleisesti olen kuullut 3D-elokuvista pelkkää negatiivista
palautetta. Elokuvat ovat kalliita, lasit rumia, painavia ja kömpelöitä, ja
eteenkin silmälaseilla kirottuja henkilöitä 3D-lasit tuntuvat kismittävän
kaikista eniten. Eikä se tekniikka itsessäkään ole hääppöistä katseltavaa:
tuntuu vain, että tähänkö minä pistin ne ylimääräiset 4 euroa.<br />
<br />
Suurimmaksi osaksi olen samaa mieltä. 3D-tekniikka oli ja on yhä lapsen
kengissä, ja vaatisi vielä roimasti kehittelyä ennen kuin sitä kannattaisi
tuoda tavallisten pulliaisten eteen. Näin esimerkkinä voi sanoa, etteivät
3D-elokuvissa saamani kokemukset ole eronneet ollenkaan tavallisista: ei ole
tullut ahaa-elämyksiä, ei kohteiden reaktionomaisia väistämisiä, eikä halua
tavoitella kohdetta ruudulta. Paremmat kolmedeekokemukset olen saanut
Linnanmäen 4D-Lintsikinosta.<br />
Loppujen lopuksi 3D-tekniikka ei ole siis niin ihmeellistä, että edes
kiinnittäisin siihen kummempaa huomiota (muita kuin selkeästi 3D:hen
tarkoitetuissa yksittäisissä kohtauksissa, jotka kestävät korkeintaan pari
sekuntia).<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tämä on tosi harmillinen juttu.<br />
Olen todellinen tekniikka- ja sci-fi –friikki, ja olen usein aikalailla
täpinöissäni kun kauppojen hyllyille ilmestyy jotakin hieman tavallista
futuristisempaa tavaraa. Kun siis 3D alun perin rantautui tänne Suomeen, olin
todella innoissani. Kun kuitenkin pääsin 3D-leffaa katsomaan ensimmäisen kerran
(kyseessä taisi olla kai Coraline) olin enemmän tai vähemmän pettynyt. Tästäkö
minä maksoin?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.avatar.matthewclose.co.uk/Media/Pandora3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="222" src="http://www.avatar.matthewclose.co.uk/Media/Pandora3.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Avatar oli, ja on yhä edelleen, tyrmäävännäköinen.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Ei siinä, onhan niitä hyviäkin 3D-kokemuksia ollut, joskin
ne ovat jääneet vain yksittäisten elokuvien yksittäisten kohtausten tasolle.
Coraline oli kokonaisuutena ihan messevä: kolmiuloitteinen nukketekniikka sopii
3D:hen hyvin. Viimekesänä tsekkailtu Spider-man oli rainan viimeisessä
kohtauksessa häikäisevän kaunis, kun taivaalta tippuvat sinertävät lääkehippuset
satoivat lumimaisesti alas, ja koristivat koko valkokankaan kolmiuloitteisella
hehkulla. Myös viimeisin Potter oli hauska 3D:nä, ainakin siinä kohtaa, kun
kamera ujuttautuu Harry Potter-teematekstin lävitse. Myös vuodenvaihteessa
katsottu Hobitti oli HFR-3D:nä huikeaa nähtävää (jos nyt niitä nopeutetun
oloisia toimintakohtauksia ei oteta lukuun). <br />
Mutta kuten edellä sanoinkin, nämä ovat jääneet vain yksittäisiksi tapauksiksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ajatuksena 3D ei ole mikään uusi keksintö. Tekniikka
keksittiin alun perin elokuvatekniikan kehittyessä, mutta se yleistyi
konkreettiseen käyttöön 60-luvulla. Tuolloin teattereissa oli sen ajan ”3D-elokuvia”,
joista nautittiin pistämällä kömpelöt viher-puna –lasit silmille. Tekniikka oli
kuitenkin kallista eikä lisäksi saavuttanut suuren yleisön suosiota, joten
3D-tekniikka jäi uinumaan näihin päivään asti.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cache.gizmodo.com/assets/images/4/2011/04/3dglasses1951.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="http://cache.gizmodo.com/assets/images/4/2011/04/3dglasses1951.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos siis verrataan aikaisempiin 3D-villityksiin, tämä on
ollut niistä kaikista pisin ja myös kehityskelpoisin. Lasit kevenevät,
3D-kuvaaminen yleistyy ja halventuu ja näin yleinen grafiikkakin paranee.
Kysymys kuuluu, syrjäyttääkö 3D-lopulta klassisen 2D-elokuvan?</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikka olenkin kehityksen, tekniikan ja futurismin ystävä,
olen myös todella vahva nostalgikko. Ahdistuin aikoinani piirrettyjen
vaihtumisesta tietokonegrafiikkaan, ja nyttemmin huolena on juuri 2D:n
vaihtuminen kokonaan 3D:hen. Syitä tähän on kolme:</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0px;">
<span style="text-indent: -18pt;">1) niin kallista, niin jumalattoman kallista (ei
vain kuluttajalle, vaan myös elokuvien tekijöille)</span><span style="text-indent: -18pt;">2) </span><span style="font-size: 7pt; text-indent: -18pt;"> </span><span style="text-indent: -18pt;">tekniikka ei ole monopoliselle 3D:lle vielä
valmis, sen tulee kehittyä vielä</span><span style="text-indent: -18pt;">3) luonto saastuu, koska hei, mieti miten paljon
luonnovaroja on mennyt niitten yksien lasien, saati sitten 3D-kameran tekoon<br /><br />Pysyn siis </span><span style="text-indent: -18pt;">3D:n suhteen skeptisenä niin kauan kunnes se on
kehittynyt häikäisevälle tasolleen, josta puhuttiin Merkuria-tiedesarjan
Tulevaisuus-kirjassa. Sitä päivää odotellessa tyydyn tuttuihin ja turvallisiin
(ja halvempiin) 2D-elokuviin. Mitä nyt kerran pari vuodessa voisi alentua
katsastamaan HFR-rainoja.</span></div>
<br />
<div class="MsoListParagraphCxSpLast" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<br />Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7281489568619940986.post-65865219675684551242013-01-12T23:29:00.001+02:002013-01-12T23:29:31.158+02:00"Ehkä se on pora."En ole mikään äidinkieliperfektionisti, mutta voi <b>jumankikkeli</b> jos elokuvateattereissa tai DVD-käännöksessä näkyy kirjoitusvirheitä tai hullunkurisia käännöksiä, niin sitten on kyllä piru irti.<br />
<br />
Tälläisiin tapauksiin törmää onneksi vain harvoin, ja verenpaine pysyy täten useimmiten aisoissa. En opiskele yliopistossa äidinkieltä, enkä kummemmin harrasta vieraita kieliäkään. Käännökset, tekstitykset ja dubbaukset särähtävät meikäläisen korvaan/silmään täten siis vain harvoin, sillä en yksinkertaisesti ole harjaantunut niiden huomaamiseen. Tosi monesti olen kuitenkin kuullut kaverin tuhahtavan vieressä, että "olipas karkea käännös!" tai "tuo vitsi ei kyllä toiminut nyt ollenkaan!" Itse usein totean siihen vain että "aha, en huomannut."<br />
<br />
Elokuvia meillä käännetään suhteessa todella paljon, eniten luonnollisesti englantia, sillä suurin osa teattereittemme elokuvista vyöryy Hollywoodin puolelta. Noin yleisesti pidän tekstitysten ja käännösten tasoa Suomessa ihan hyvänä. Esimerkiksi elokuvateattereissa en ole koskaan törmännyt häiritsevään käännösvirheeseen. Kaipa ne kuuluvatkin enemmän television puolelle, jonka parissa pyörii vähemmän rahaa ja aikaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.juhaterho.fi/proverbiaalinen/pora/pora2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://www.juhaterho.fi/proverbiaalinen/pora/pora2.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Drill". Pora vai harjoitus/sulkeiset? Ehdottomasti pora. Lisää Star Wars -käännöskämmejä<a href="http://www.juhaterho.fi/proverbiaalinen/pora/"> täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
En todellakaan tiedä paljonko elokuvan tai TV-sarjan kääntämiseen menee aikaa tai vaivaa. Minulla ei ole hajuakaan kuinka <a href="http://www.episodi.fi/oletko-ihmetellyt-dvd-tekstitysten-laatua-tassa-syy-21732/">työlästä tai raskasta</a> se voi olla. Mutta joskus, vain joskus herää kysymys, että olisiko tämän sittenkin voinut tehdä paremmin ja huolellisemmin. Tästä erinomaisena esimerkkinä toimii juuri 90-luvun alussa TV:ssä pyörinyt <span style="color: #3d85c6;">Star Wars -käännökset</span>, joita näytetään yliopistossakin luennoilla otsikon alla "ei näin". Hassua kyllä, 10 vuotta myöhemmin tullut SW-käännös on yksiä lemppareistani, joka hakkaa kevyesti nykyiset DVD-käännökset.<br />
<br />
DVD-käännöksistä puheenollen: naurut saa helposti muun muassa animen käännöksistä. Melkein kaikissa anime-DVD:ssäni on aivan uskomattoman röyhkeitä kirjoitusvirheitä, esimerkiksi hakamerkkejä, ylimääräisiä kirjaimia ja numeroita, outoja sananvääntöjä ja puhtaita asiavirheitä: hahmo sanoo lintua söpöksi ("kawaii"), mutta tekstityksissä lukee "hyvää päivää" (konnichiwa). Samaisessa anime-elokuvassa (<span style="color: #3d85c6;">Card Captor Sakura: the Movie</span>) päähenkilö juoksahtaa sievään hotellihuoneeseen ja hihkaisee iloisesti. Alhaalla kuitenkin lukee teksti "onpa iso huone", vaikka hahmo ei tee muuta kuin naura kimakan ärsyttävästi. Onneksi animen subbaus/dubbaus esimerkiksi <span style="color: #3d85c6;">Ghiblin-animaatioissa</span> on sujunut melko mukavasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://i1.kym-cdn.com/entries/icons/original/000/001/593/peopledie.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="230" src="http://i1.kym-cdn.com/entries/icons/original/000/001/593/peopledie.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Oikeastaan kaikista raivostuttavimpiin käännöksiin olen törmännyt vasta hiljattain, ja nekin ovat johtuneet puhaasti siitä, että käännökset eivät ole olleet maksetun ammattilaisen, vaan jonkun tavallisen pulliaisen kirjoittelemia. Pulma on tuttu niille, jotka lataavat elokuvia netistä ja hommaavat samaan syssyyn tekstitykset, usein eri lähteistä ja vaihtelevalla laadulla. Tämän takia harvemmin lataan tekstityksiä suomeksi, sillä 1) niitä on vaikeaa löytää 2) ne ovat usein häiritsevän huonolaatuisia. Eipä tosin helpolla päästä englanninkaan puolella. Esimerkiksi syksyllä pidetty <span style="color: #3d85c6;">Adrien Brody -putki</span> aiheutti minulle ja <span style="color: #0b5394;">Kaarnikselle</span> useita harmaita hiuksia, sillä tekstityksiä elokuviin ei mahtanut löytyä edes englanniksi ja nekin olivat melko laaduttomia. Ratkaisu: katso ilman tekstityksiä.<br />
<br />
Useimmiten tekstitykset siis toimivat, ja tuntuu siltä, että niiden taso on lähes suoraan verrannollinen rahan määrään ja itse elokuvan suosioon. Sama koskee myös elokuvien suomidubbeja: mitä suositumpi elokuva, sen kalliimmat ja paremmat ääninäyttelijät. Tämä on melko harmillista lasten näkökulmasta, joille kuitenkin pitäisi tarjota laadukasta käännöstä ja näyttelijäntyötä elokuvan suosiosta huolimatta.<br />
<br />
Monet valittavat suomessa ääninäyttelijäpiirien pienuudesta. Tuntuukin siltä, että lähes kaikissa hiemankin suositummissa elokuvissa pyörii aina ne samat ja vanhat äänet. Itseäni tämä ei ole koskaan haitannut, joskin tiettyjen mielleyhtymien torjuminen voi olla hankalaa: "Hei, tollon Flik-ääni!" "Tolla on saleen sama ääninäyttelijä ku Monnilla." "Huomasitsä, toi kuulosti äsken ihan Muumimammalta!"<br />
<br />
Ääninäyttelyn taso on toisaalta mystinen käsite. Itsestäni ainakin tuntuu, että sen taso on laskenut sitä mukaa, kun olen itse saanut ikää ja piirretyt elokuvat ovat muuttuneet 3D-animaatioiksi. Isäni sanoo, että se johtuu siitä, että olen oppinut etsimään virheitä ja olemaan kriittinen.<br />"Miksi sitten vanhat Disney-dubit näyttää ja kuulostaa edelleen hyviltä?" <br />Katsot niitä nostalgia-lasien läpi."<br />
Aha.<br />
<br />
Itse toisaalta luulen, että kyse on puhtaasti dubbaamisen vaikeudesta. Animaatio paranee vuosi vuodelta yhä tarkemmaksi, ja huulien liikettä on vaikeampi saada asettumaan samaan synkkaan suomen kielen kanssa. Kuuluisimmat ääninäyttelijät alkavat olla Suomessa myös vanhoja, eikä menee kauaa, kun osa menee jo eläkkeelle. Monet myös pitävät dubbaamista näyttelijäntyölleen alentavana hommana, ja on totta ettei dubbausta arvosteta meillä samalla tavalla kuin esimerkiksi Japanissa. Rahaa ei ole ja aikataulut ovat tiukkoja. Näyttelijöitä ei ole ja laatu kärsii.<br />
<br />Kylläpäs on nyt saakutin pomppivaa tekstiä. No enivei.<br />
Alla muutama elementti, joihin kiinnitän käännöksissä enemmän tai vähemmän huomiota.<br />
<b><span style="color: #3d85c6;"><br /></span></b>
<b><span style="color: #3d85c6;">Mikä tekee hyvän tekstikäännöksen tai suomidubbauksen?</span></b><br />
- ei kirjoitus- tai asiavirheitä<br />
- hahmojen tai paikkojen nimiä ei muunnella ellei niiden merkitys ole olennainen<br />
- hyvä ja luonnollisen näköinen huulisynkkaus<br />
- vitsit on käännetty toimivasti<br />
- originaalin teoksen kulttuurisuus on otettu huomioon, kaikkea ei
tarvitse kääntää (esim. japanissa arvopäätteet -san, -kun, -sensei,
saisivat pysyä kääntämättöminä) <br />
- lauluista on tehty sujuvat ja ääninäyttelijä osaa myös laulaa ne<br />
- dubbauksessa äänet kuulostavat samalta kuin originaalissakin<br />
<br />
<b>Esimerkkejä hyvistä tekstityksistä ja dubbauksista:</b><br />
- Disneyn <span style="color: #3d85c6;">Aladdin</span><br />
- Star Wars 4-6, TV-käännös vuodelta 2005<br />
- <span style="color: #3d85c6;">Matrixin</span> saksa-dubbaus<br />
- <span style="color: #3d85c6;">Scott Pilgrim vs. the World</span> (Blu-Ray -versio v. 2011)<br />
<br />
<b><span style="color: #3d85c6;">Mikä tekee huonon tekstikäännöksen tai suomidubbauksen?</span></b><br />
- törkeät kirjoitus- ja asiavirheet, finglish, suora kääntäminen esimerkiksi sanonnoissa ja synonyymeissä<br />
- hahmojen/paikkojen/termien nimiä on muunneltu niin, että se häiritsee kokonaisuuden ymmärtämistä<br />
- karsea huulisynkkaus (meiningillä: ääninäyttelijä on lopettanut repliikkinsä, mutta hahmon suu liikkuu yhä) tai muuten vain huonolaatuinen päälleäänitys (ääni on vaimea tai originaali ääniraita kuuluu taustalta)<br />
- ääninäyttelijällä on ärsyttävä ääni, hänellä on puhevika, tämä puhuu monotonisesti/innottomasti tai ei osaa eläytyä<br />
- live-action -elokuvien dubbaukset (en pitänyt niistä edes kersana)<br />
<br />
<b>Esimerkkejä huonoista teksityksistä ja dubbauksista:</b><br />
- ylläoleva Star Warssin TV-käännös<br />
- 80-luvun <span style="color: #3d85c6;">Karhuherra Baddington</span> TV-sarja/video<br />
- Card Captor Sakura: the movie <br />
- Disneyn <span style="color: #3d85c6;">Robin Hood</span><br />
- lukemattomat lasten piirrossarjat, mm. <span style="color: #3d85c6;">Digimon, Flipper & Lopaka, My Little Pony</span>...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.gadgets-reviews.com/uimg_new/19/sm58-1228244611.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://www.gadgets-reviews.com/uimg_new/19/sm58-1228244611.jpg" width="200" /></a></div>
Henkilökohtaisesti haluaisin joskus kokeilla dubbaamista. Mittaskaalalla ei ole niinkään väliä, kunhan se menisi edes jotakin kautta jakoon, esimerkiksi nyt vaikka internetin kautta. Muistankin joskus lähettäneeni nimeltä mainitsemattomaan dubbausfirmaan muutaman itseäänitetyn repliikin sekä kiinnostukseni jälkiäänitykseen, vaan vastausta ei ole sen kummemmin kuulunut. Kuka tietää miksi. Ehkä ääneni ei vain ollut tarpeeksi persoonallinen tai sitten "näyttelemäni" pätkät vain kuulostivat tavattoman naurettavilta tai teennäisiltä.<br />
<br />
Ei sikäli, että pitäisin äänestäni, mutta tykkään kovasti laulaa ja kääntää suosikkikipaleitani englannista suomeen ja takaisin. Joskus mietiskelen, miten jokin anime kääntyisi luontevasti suomeksi, tai miten jokin termi tai sanonta kuulostaisi englanniksi. Joskus pohdin, että millaista olisi oikeasti seistä studiossa dubbaamassa animaatiosarjaa ja myöhemmin kuulostella omaa ääntään televisiosta tai elokuvateattereista. Olisihan se aika jännää.Hedgiehttp://www.blogger.com/profile/10636229251896643666noreply@blogger.com2