Kahden ilmeen mies?

Katsoin ensimmäisen tunnin eilisestä Indiana Jones -elokuvasta (häpeäkseni on myönnettävä, etten ole nähnyt vieläkään yhtään Indy-leffaa kokonaan). Se jäi harmittavan hauskaan/jännään paikkaan, joten oli hieman sääli laittaa televisio kiinni ja ruveta nukkumaan. Ainoa harmitus ei ollut ainoastaan elokuvan jättäminen kesken, vaan erään mielenkiintoisimman näyttelijän työn, tai no, lähinnä eleiden, ilmeiden ja ruumiinkielen seuraaminen keskenjättö. Puhun tietenkin Harrison Fordista.

Oma suhteeni Fordiin on käytännössä kokonaan peräisin Star Warsseista. Vaikka saagasta ensimmäisenä tutustuinkin Episode I:een, ehdin katsoa hyvin pienenä myös vanhat elokuvat. Han Solon hahmon itsepäisyys, ylimielisyys ja tietty röyhkeä elekieli sekä tietenkin yleinen ego, tekivät minuun vaikutuksen noin hahmotasolla, ja täytyy myöntää, että olin melko ihastunut tähän avaruus-cowboyhin (vaikkei hän tosiaankaan ollut poikkeus, sillä olen ollut ihastunut varmaan kaikkiin sarjan miespäähenkilöihin).

Star Warssien myötä muita Harrison Ford -leffoja alkoi tulla vastaan hyvin hitaasti. Isäpuoleni osti kyperpunk-kalssikko Blade Runnerin, johon tykästyin paljon, en kuitenkaan tällä kertaa Fordin takia, vaan tarinan. Television kautta katselin myös muita Ford-leffoja (mm. Airforce One), mutta harmillisesti nekin jäivät lähinnä naurettavaksi hömpäksi. Silti ajatuksissani kummitteli edelleen kuva hurmaavan röyhkeästä Han Solosta, joka kaataa kaikenlaiset miehet ja naiset. Eri merkityksessä tietenkin. Aina jotakin Ford-leffaa katsellessani pääsee susta rakastunut huokaus, ja ajatus: "kyllä Harrison Ford saisi ottaa minut koska tahansa". Ihme juttu, häiskä kun sattuu olemaan nykyään melkein 70-vuotias.

Meidän äitimme ei puolestaan voi sietää Harrison Fordia. Hänen mielestään ainoastaan Tom Cruise voittaa Harrison Fordin ällöttävyydellään. Ensimmäisen kerran kun katsoimme yhdessä Blade Runneria, hän lopetti elokuvan kesken ja sanoi Fordin olevan vain kahden ilmeen mies: suu auki ja suu kiinni. Siitä sitten oli lähellä alkaa kiivaskin väittely, sillä minun ja veljeni suhde Han Soloon, ja siten Harrison Fordiin, on niin konstailematon, nostalginen ja huumorintäytteinen, että loukkauskin Fordia tai hänen esittämään hahmoa kohtaan, on kuin joku loukkaisi koko elokuvaa.

Jaa, vai kahden ilmeen mies? Katsokaapas tätä koostamaani kuvasarjaa, joka todistaa paatuneimmallekin Harrison Ford -vihaajalle, että tämä mies osaa näytellä tunteella ja ennenkaikkea ilmeellä! May I interduce you: many faces of Harrison Ford!

Ja meikäläisellä on taas helvetin hauskaa.

Joulun lähestyessä on hyvä ilmaista myös täällä blogissa, millaisia lahjoja toivoisin pukin tuovan. Näin elokuviin liittyen odotan saavani yhden tai useamman lahjakortin esimerkiksi Top Teniin, jonka kautta saisin myöhemmin ostella DVD:tä. Muun muassa Kill Billit minulta puuttuvat edelleen, ja "uusista" elokuvista I Love You, Philip Morris ja Inception olisi mukava saada hyllyyn komeilemaan. Listaa voisi jatkaa pitemmällekin, mutta jääköön nyt mokoma toistaiseksi.
Lisäksi kuulin jo parilta kaveriltani Helsingin pienestä leffapuodista, vai mikähän se nyt oli, jossa saattaisi hyvinkin olla vähän harvinaisempia elokuvia, jotka olisi todella ihanaa saada omaksi. Muun muassa anime-elokuva Rebuild of Evangelion 1.0 olisi saatava. Myös Finnkinon elokuvaliput olisivat mukava plussa!

Mutta nyt menen syömään torttua! :p