Kaunis nainen ja muuta kivaa

Viime postauksessa lupailin, että kirjoittelisin lemppari naisnäyttelijästäni. Rakkaat lukijat: en petä teitä tälläkään kertaa, sillä tattada-daa, nyt kuvaan astuu:

Jep, Natalie Portman.

Ensinnäkin valitsin tämän neitokaisen ihan vain fyysisen ulkomuotonsa vuoksi. Tyttö on nykyään nätti kuin mikä (vaikka kohta kolme pyöreää kymppiä jo häämöttää), eikä ollut pienenäkään hullumman näköinen! Minusta Portmanissa on todella mielenkiintoista se, että hän osaa olla ulkonäöltään yhtäaikaa suloisen naapurintyttömäinen, mutta samalla sanalla sanottuna kaunis, flirttaileva ja suorastaan seksikäs. Katsokaa nyt noita silmiä! Katsokaa noita kulmakarvoja, otsaa, pientä nenää, upeita poskipäitä ja viettelevää suuta! Ei todellakaan ole ihme, että tämä neitokainen on julistettu pari vuotta takaperin maailman kauneimmaksi naiseksi. Natalie Portman on "aika kuuma kissa", mikäli nyt saan kaveriani lainata.

Toisekseen, ja ehkäpä myös enimmäkseen, pidän Natalie Portmania suosikki naisnäyttelijäni myös hänen kykyjensä ansiosta. Vaikka en ole koskaan nähnyt Portmanin esittävän kovinkaan keveitä ja humoristisia hahmoja, näen, että hänessä on valtavasti kykyjä, sekä valtavasti tunnetta ja karaktääriä luomaan mitä moniuloitteisimpia hahmoja. Lähes kaikki Portmanin esittämät naishahmot ovat enemmän tai vähemmän muutoksen partaalla tai sitä juuri läpikäyviä naisia, jotka ovat ennen kaikkea hyvin herkkiä, jopa itseensäsulkeutuneita hahmoja. Monet Portmanin näyttelemät roolihahmot, esimerkiksi Léon-elokuvan Mathilda, puhumattakaan Closerin toisesta naispäähenkilöstä, ovat hyvin salaperäisiä, oman tiensä kulkijoita, elämänsä sankareita. Yksinkertaisesti vain rakastan Portmanin näyttelijätyötä, sillä hän on paitsi kaunista, myös hyvin antoisaa katseltavaa. Moar please! Pakko myöntää tähän väliin (kaikista upeista rooleista huolimatta), että suosikki Portman-elokuvani on V niin kuin Verikosto. Ehkä se johtuu Portmanin siististä muodonmuutoksesta. Haloo, tiedättekö toista naista, joka on yhtä vetävä kaljuna kuin Natalie (ks. kuva)?!

Jännä sikäli, että veljeni pitää minua itseäni Natalie Portmanin näköisenä noin ulkonäöltäni. Itse kiistän tämän erittäin jyrkkään, sillä en ensinnäkään ole suinkaan yhtä hoikka kuin Natalie, toisekseen en ole ollenkaan kasvoiltani yhtä suloinen ja sopusuhtainen, eikä minulla ainakaan ole noin upeaa hymyä. Ainoa yhteinen asia, jonka minun ja Natalien välillä näen, on korkeintaan samankaltainen varautuneisuus ja salaperäisyys, joka lähinnä siis esiintyy Portmanin esittämissä hahmoissa. Ja no, okei, meillä molemmilla on luomia kasvoissa.

Alla on muutama pikku fan-art, jotka väsäsin korkeintaan puolessa tunnissa (ks. alla). Lisäksi innostuin väsäämään The Sims 3:ssa Natalie Portmanin tapaisen simin.

Todistan taas, että web-kameralla saa "loistavaa" laatua

Nyt kuitenkin muihin aiheisiin!

Tällä viikolla joululomani päättyi. Sen aikana en oikeastaan ole ehtinyt tehdä mitään sen enempää elokuvaharrastukseni eteen kuin yleensäkään: mitä nyt pari leffaa on tullut ostettua ja katsottua. Lisäksi TV:stä olen ehtinyt katsella pari elokuvaa, muun muassa ihan turhaa hömppää (Hääheila), laatudraamaa (Ylpeys & Ennakkoluulo -sarja) sekä ihan kohtuutonta gorekauhumättöä (Final Destination 3), joka sai minut itseasiassa voimaan jopa pahoin. En siis todellakaan nauti kaikesta väkivallasta, älkää siis käsittäkö minua väärin!

Joululahjaksi sain ihmetyksekseni harmillisen vähän elokuvaan liittyvää tavaraa, mutta eipä tuo minua suuremmin haitannut. Sain elokuvalipun isäpuoleni veljeltä (halukkaita siis elokuviin kanssani?), omalta isältäni lahjakortin TopTeniin, jonka olen armeliaasti käyttänyt (siitä lisää myöhemmin). Lisäksi sain isosiskoltani ihastuttavan Peukaloisen Retket DVD -paketin, joka siis sisältää kaikki sarjan 52 jaksoa.

Jaksoihin liittyen huomasin ikäväkseni, että originaali kertoja-dubbaus, joka esiintyy juuri pyörivässä televisiosarjassa sekä vanhoissa nauhotetuissa VHS:ssä, on ilmeisesti muutettu ja dubattu uudelleen. Kun nimittäin katsoin erään suosikkijaksoni, jonka luonnollisesti osaan ulkoa alusta loppuun, huomasin, että kertoja sepitti kaikki asiat täysin eritavalla. Olin tästä lievästi sanoen ihmeissäni ja suivaantunut, enkä edelleenkään osaa selittää siihen syytä. Miksi vanha dubbaus on muutettu? MIKSI?! Se oli sellaisenaan juuri täydellinen, kun taas nyt tuntuu, että kertoja höpöttää jokaikisen kohdan sanatarkkaan, ja katselunautinto romuttuu visuaalisen ja auditiivisen toiston sekamelskassa. Kysyn toisen kerran, miksi? Ja kolmannenkin kerran, MIKSI!?

TopTenistä ostin kolme elokuvaa: Inceptionin, Kick-Assin ja Disneyn Fantasia: 2000 -DVD:n. Upeita elokuvia olivat kaikki, ja eteenkin kaksi viimeistä (joita en ollut ennalta nähnyt) osoittautuivat rahansa arvoisiksi. Harmitti tosin, sillä kauppaan olisi vielä jäänyt monta elokuvaa, mm. Splice ja edelleen loppuunkatsomista odottava Sherlock Holmes. Lisäksi loman aikana on ehditty pitää myös animemaratonia, joka kesti kiitettävästi noin kello neljään aamuyöllä. Juuri viimekeskiviikkona katsottiin tosiaan myös tuo paljon kiitelty ja puhuttu Inception sekä lisäksi pätkiä suomalaisen sketsi-/kisailu-ohjelma Putouksen ensimmäisestä tuotantokaudesta. Oli lievästi sanoen hysteeristä, ja taas mentiin vasta neljältä nukkumaan.

Ikävä kyllä, kaikessa tässä elokuvien mättämisessä on yksi huono puoli: elokuvia katsoessa, on usein myös leffaeväät. Leffaeväät merkitsevät lähes aina herkkuja ja herkut puolestaan lihottavat. On siis tässä vähän ihraa päässyt vatsalle kertymään, joka pitäisi saada pois. Onneksi on arki, ja arkena on kiire ja stressiä, joka onneksi laihduttaa.

Voisi muuten näin uuden vuoden kunniaksi väsätä tähän blogiini jonkinlaisen uuden taustan upeilla photoshop-skilsseilläni. Otetaan tuo jonkun toisen tekemä avaruus-kuva pois, ja täytetään tausta sen sijaan useiden toisten tekemillä ja copyrighteillä suojatuilla kuvilla! Jes!