Pehmojen poukkoilua

Viimeisen parin-kolmen viikon aikana olen ehtinyt katsoa monta minulle ennestään tuntematonta elokuvaa. Niiden genret ovat ehtineet poukkoilla laidasta laitaan aina romantiikka-draamasta (Ylpeys & Ennakkoluulo) huumoriin (Naken). Nyt on syysloma, enkä ole tähän mennessä ehtinyt katsoa vielä ainuttakaan uutta elokuvaa. Hävettääkö? Hieman. Onneksi nyt viikonloppuna on kohtalaista elokuvatarjontaa televisiossa.

Hieman ennen syysloman alkua kävin sitten katsomassa tämän erittäin odotetun ja kehutun elokuvan hyvän toverini Neon kanssa. Pääsimme elokuviin ilmaislipuilla, köyhän opiskelijan budjetti kun tuppaamaan olemaan muutoin aika nihkeä. Elokuvahan siis oli Toy Story 3.

Mikä voisi olla ihastuttavampaa kuin tavata liki 10 vuoden tauon jälkeen nämä tutut rakastettavat hahmot uusissa metkuissa? No tietenkin se, että seikkailu on onnistunut ja saa mukavan päätöksen. Sen nimittäin Toy Story 3 todella toi, ja olin todella helpottunut poistuessani salista. Elokuva yksinkertaisesti vastasi, ellei jopa ylittänyt odotuksiani.

Myönnettäköön: en ole mikään suuren suuri Toy Story -fani. Kakkososa on videolla hyllyssä, ykkösen olen nähnyt ehkä kaksi kertaa kokonaan. En siis voi sanoa olevani mikään Lelu Tarina -elitisti, jonka mielipide on ehdottoman oikea ja aukoton. Tämä on vain mielipiteeni.

3D:stä en ole niinkään välittänyt siitä saakka, kun koko juttu keksittiin ottaa elokuvateattereiden tarjontaan, joten jätän sen arvostelemisen väliin tällä kertaa. Kuitenkin yleisesti Toy Story 3:ssa oli paljon annettavaa jo audio-visuaalisesti. Musiikit olivat ihanan nostalgisia ja loivat hyvän aasinsillan kakkosen ja kolmosen välille. Hahmot olivat yksityiskohtaisia ja kauniisti mallinnettuja, unohtamatta kuitenkaan Toy Storyn uniikkia tyyliä. Kohtaukset olivat kaikenkaikkiaan upeita, antoisia ja elokuvan leikkaustakin ystyi hyvin vanhempikin silmä seuraamaan (ei siis ollut mitään kohellusta, mitä lastenelokuvat nyttemmin ovat).

Hahmoista ei voi sanoa juuri mitään muuta kuin hyvää. Jokaisella on oma paikkansa tarinassa ja hahmot reagoivat asioihin juuri kuin kuuluukin. Woody epäilee, Buzz suhtautuu kaikkeen optimistisen arvokkaasti, Jessy innokkaasti ja niin edelleen. Ääninäyttely toimii hienosti suomeksi, plussat siis siitä. Mitään uutta ja hohdokasta hahmojen luonteeseen ei kuitenkaan lisätä, lukuunottamatta tietenkin paria tiettyä kohtausta ja hahmojen välistä kipinää (ks. linkki videoon, spoileri!).

http://www.youtube.com/watch?v=qyXQo98Qlz0

Elokuva on sopivan pituinen, etenee jouhevasti ja tarjoaa sekä vanhoille faneille, että tämän ajan pikkulapsille ulottuvuuksia ja loistavaa viihdettä. Jos jokin lastenelokuva vuodelta 2010 ansaitsee viisi tähteä, se on ehdottomasti Toy Story 3. Sen parissa herkistyy sekä aikuinen, että lapsi. Että helkkari, ottakaa lapsenne mukaan ja menkää katsomaan koko perheen voimin oikeasti loistavaa elokuvaa!