Viime viikolla alkoi 80-luvun animepiirretty Peukaloisen retket (Nirusu no yuugi na tabi) pyöriä uudelleen Ylellä. Ironisesti olin juuri eilen saanut katsottua kaikki videokaseteille nauhoitetut jaksot, kun sain tietää, että nyt tämä iki-ihana klassikko pyörii taas 52 viikon ajan televisiossa. Hieman kismitti, mutta toisaalta riemastuin: nyt saisin katsottua sarjan ne jaksot, joita en ollut aikaisemmin nähnyt tai olin jo unohtanut.
Peukaloisen retket oli tärkeä osa omaa lapsuuttani vaikken vielä 80-luvulla syntynytkään. Isosiskoni kautta sain kuitenkin töllöteltäväksi vanhoja nauhotettuja jaksoja, ja siitähän se fanitus sitten lähti. Rakastuin oitis sarjan hahmoihin, musiikkiin ja tarinan mukaansatempaavuuteen ja sopivaan jännittävyyteen. Vielä nyttemminkin täytyy vain ihailla sarjan, ja miksei alkuperäisen kirjankin teematiikkaa ja kasvutarinaa: vähemmästäkin herkistyy.
Meillä oli luonnollisesti tosiaan tuo Selma Lagerlöfin kirjakin hyllyssä, sekä kasoittain tähän animeen pohjautuvaa sarjakuvaa, joiden kautta sitten sai vähän paikkailla ja täydennellä tätä eeppistä Ruotsin matkaa hanhien kanssa. Olin hirmu pitkän ajan innostunut Peukaloisen retkistä, niin innostunut, etten tiettynä aikana juuri muuta piirtänytkään kuin villihanhia!
Myönnettäköön, että suhteeni sarjaan on vähintäänkin kuin tytön suhde ensi-ihastukseensa. Yksinkertaisesti minulla ei ole tästä sarjasta mitään pahaa sanottavaa, sillä kaikki pelaa loistavasti yhteen. Ihan harmittaa, kun nykyään lastenohjelmat ja -elokuvat ovat lähinnä pelkkää mäiskettä ja tiivistä leikkausta, ja pahoin pelkään, etteivät Peukaloisen kaltaiset sarjat enää viihdytä lapsia niin paljon kuin 20 vuotta aikaisemmin.
Nyt kun katsoin sarjan uudelleen läpi, naureskelin paikoin sen jutuille ja löysin siihen uusia ulottuvuuksia, en voinut taas olla innostumatta sarjan hahmoista. Fiksu Nils, höppänä hamsteri, rohkea Martti, äksy Guster, laiska Lasse ja niin edelleen. Nyt eteenkin mieleeni kihosi Gorgo-kotkan tarina, joka tällä katselukerralla kosketti todella. Sain kyseisestä avuttomasta ja ehkä vähän synkeästäkin hahmosta inspiraatiota piirtämiseen.
Selailin nettiä myöhemmin läpi, ja ai helkkari, Villihanhi-reissut saa nykyään jo DVD:lle! Nyt tekee todella mieli ostaa nuo kaksi DVD-boxia, joissa on kaikki Peukaloisen jaksot tällä nostalgisella 80-luvun dubbauksella. Pitänee toivoa niitä vaikka joululahjaksi.
Pitäisiköhän itsekin heittäytyä ilkeäksi vintiöksi kuin Nils, ja toivoa, että kotihaltia muuttaisi minut peukalon mittaiseksi. Pääsisi itsekin matkustamaan edullisesti läpi Ruotsin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttia, risuja/ruusuja, vastaväitteitä, pohdintoja? Antaa tulla vain!