My name is Craig. Daniel Craig.

Ennen kuin siirryn arvostelemaan taas yhtä pientä elokuvan-pahaista (otsikostahan ei saa mitään infoa siitä, mikä elokuva on kyseessä), on kerrottava hieman pienestä projektistani, jota väännän parhaillaan tietokoneellani.

Kyseessä on siis tälläinen musiikkivideo, jossa käytän materiaalina suosikkielokuvieni pätkiä. Tälläiset tribuutti-videothan ovat aika suosittuja eteenkin youtubessa erilaisten luovien ihmisten kesken, joten en todellakaan väitä, että olisin tämän editointialan uusi keksijä tai luoja. Ihan perusharrastelijahan minä noiden suhteen olen, ei minulla ole edes kunnollisia editointivälineitäkään (damn you, movie maker)!

Mutta helkkari miten kivaa noita videoita on tehdä! Olen saanut pari videota väsättyä ja julkaistua juutuubin ihmeellisessä maailmassa, ja olen niihin yllättävän tyytyväinen. En tiedä, mutta jotenkin yleisesti elokuvamaailma noin ammattinakin on todella kiinnostava. Rakastan videoiden kuvausta ja editointia, ja se onkin yksi luova tapa ilmaista itseäni. En niinkään välitä näyttelemisestä oman ujon persoonani takia, mutta kaikki muu elokuvantuottamisessa on kyllä todella kiinnostavaa.

Linkkien takaa löytyy videoita editoimiini elokuvamusiikkivideotribuutteihini, eli jos tälläinen taiteenala kiinnostaa, niin katsokaahan. Kommenttia saa jättää. Tämä voisi olla verrattavissa animepuolen AMV:hin, joita myös löytyy minulta, ikävä kyllä.

Yleinen Mah favourite movies-tribute:
http://www.youtube.com/watch?v=ahr3Dk-KpvA

V for Vendetta -tribute:
http://www.youtube.com/watch?v=EIxQgmn5iDE

Uusi projekti tulee koskemaan taas tuollaista yleistä "jeejeelempielokuvaniovattässäkatsokaakaikki" -settiä. Biisinä on Engiman Return to Innocence.

Nyt siis asiaan!
Katsottiin tuossa muutama viikko takaperin perheen kesken tuo vuoden 2000 bondi, eli 007: Casino Royale. Suhtauduin koko toimintapakkaukseen melko skeptisesti, vaikken mikään Bond-asiantuntija olekaan (mitä nyt muutamista elokuvista nähnyt pätkiä, ja naureskellut hilpeänä). Kuitenkin mieleni ehti muuttua elokuvan aikana.

En erityisemmin perusta toimintaelokuvista, vaikka osat ovatkin hyviä. Suurin osa action-leffoista kuitenkin sortuu turhaan väkivallalla mässäilyyn, sekä niihin yleisiin kliseisiin eli kauniisiin autoihin ja naisiin, sekä valtaviin räjähdyksiin ja yli-inhimillisiin fyysisiin temppuihin. Toki tiedän, että se on nimenomaan actionin idea, tuottaa paljon visuaalista ja adrenaliinia pursuavaa toimintaa, mutta ehkä juuri siksi en välitäkään niin paljoa toiminnasta.

Tämä Daniel Craigin tähdittämä Bond ei sinällään eroa muista rämistelyistä. Minua kuitenkin kiehtoi tarinan sijoitus muihin Bondeihin nähden, sekä uusi näkökulma koko salaisen agentin persoonaan. Lisäksi elokuva oli paikoin niin hemmetin humoristinen ja naseva, etten voinut muuta kuin nauttia, ja kyllä ne takaa-ajo -, peli- ja muut jännittävät toimintakohtaukset oli hyviä. Ylimmäksi nostan kuitenkin sen kidutus-kohtauksen. Se oli loistava! Kyllä Bondilla on munaa, vaikka värkit puuttuisivatkin. Katsokaa nyt. Yeah.










































Bondiin liittyy myös minun ja veljeni tekemä loistava analyysi Bondin psyykkeestä, jota tulimme pohdinneeksi, kun katsoimme jotakin vanhempaa Bondia telkkarista. Sehän on yksinkertaisesti niin, että Bond käyttäytyy väkivaltaisesti ja meni agentti-alalle, koska haluaa kostaa lapsena kokeneensa fyysisen väkivallan. Eroottinen suhde jokaikiseen naiseen, joka kadulla putkahtaa esiin, pohjautuu myös tähän, sekä epäonnistuneeseen äiti-suhteeseen (ei siis varman läpäissyt oidipaalikompleksia oikein). Bond siis purkaa lapsuuden turhautumiaan naisiin, puhumattakaan patoutuneista tunteista, jotka hän tyhjentää luotien välityksellä vihollisiin.

Isällämmekin on Bondista oma teoriansa, hiukan yksinkertaisempi. Bond käyttäytyy kuten käyttäytyy siksi, koska hän on jatkuvassa nousuhumalassa. Tiedä sitten kumpi noista teorioista on se "oikea" ;DD