Ostoslistaa vuodelle 2013

Pitikin lähteä veljen kanssa pyörähtämään Prisman viihde-osastolla, kun silmään osui niin monta hyvää ja ennen kaikkea halpaa DVD:tä, että ihan itketti jättää mokomat kaupan hyllylle pölyttymään (ei sattunut olemaan kukkaroa mukana, niin en pystynyt ostamaan). Onneksi veli oli kiva, ja osti (velkoja tasoittaakseen) minulle Antzin. Enivei, tästä shoppailureissusta motivoituneena, alla hieman ostoslistaa tulevalle vuodelle. Jos jollakulla siis sattuu näitä rainoja olemaan, niin olen kyllä kiinnostunut ne ostamaan, luonnollisesti edulliseen hintaan.

Uudehkot elokuvat:
- The Dark Knight Rises
- Looper
- Rise of the Guardians (tulee 03.04)

Muut:
- American Beauty
- American Psyko
- Blade Runner
- Detatchment
- The Fifth Element
- Full Metal Jacket
- Star Wreck
- Sunshine

Viimeaikoina on tullut nähtyä leffateattereiden syövereissä muun muassa Unelmien Pelipäiväkirja sekä ennakkonäytöksessä uusin Die Hard. Sanottakoon lyhyesti niin, että molemmat elokuvat olivat omalla tavallaan viihdyttäviä, tosin toisessa oli hieman enemmän syvällisempää sisältöä sekä uudelleenkatsomisarvoa. Kaksi arvausta kummassa. Tarkoituksena olisi myöhemmin mennä katsomaan O:n kanssa uusin Ewan McGregor -leffa (Selviytyminen), veljen kanssa Wreck-It Ralph sekä uuden koulukaverin kanssa Django. Eiköhän sitä tässä talviloman tiimellyksessä ehdikin, mikäli vain terveenä pysyy.

Elokuvanautinnoissa on kuitenkin huonotkin puolensa, ensimmäisenä nimittäin tämän salaperäisen objektin kuin rahan mystinen katoaminen. Tapauksesta tekee merkittävämpää se, että elän köyhää ja pummista opiskelijanelämää olemattomilla tuilla, eikä tällä koulutuksella ja asennevammalla kesätöitä heru ei niin mistään.

Noin töistä puheenollen, pari kaveria on vuosien kuluessa eksynyt Finnkinolle töihin. Nyt kassan takana on hyvä toverini Neo, ja kuulemani mukaan hän on ihan kohtalaisesti viihtynytkin työssään. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen hänelle. Rankkaa työtä tai ei, juuri Finnkinossa voisin kuvitella itseni asiaspalvelutöihin. Ja se on paljon se, sillä en todellakaan näe itseäni minkään muun kassan, myyntipöydän tai varaston laatikoiden takana.

Syvä huokaus.
Taas ollaan siinä pisteessä, että on niin paljon kaikkea ostettavaa ja koettavaa, mutta niin vähän rahaa ja aikaa. Miksi keskinkertainen kultalusikka perseessä -elämäni on niin raskasta?

Paljon elokuvia, mutta liian vähän aikaa tai rahaa

Pyöriskelin Finnkinon sivuilla ja listasin elokuvia, jotka tulisi tässä lähiaikoina nähdä. Tässä tulos:

- Hangover 2 (koska ykkösosa oli niin hyvä, ja veljeni kehui tätä kakkosta)
- Herra Popper ja Pingviinit (Jim Carrey!)
- Kaameat pomot (sillä tämä on kuulemma ihan onnistunut musta komedia)
- Pridemaids (koska joskus pitää irrotella höpönlöpön parissa)
- Rise of the Planet of the Apes (koska scifi ja alkuperäinen versio kiinnostavat)
- The Tree of Life (Pitt!)

Osan noista pääseekin katsomaan suhteellisen edullisesti, kun vielä syyskuun ajan on voimassa tuo lähinnä nuorille tarkoitettu "leffa buffetti", millä pääsee katsomaan leffoja kuuden tai kahdeksan euron hintaan. Sääli sikäli, että raha alkaa olla tiukilla, sillä muutin hiljattaen omilleni, ja opiskelijan budjetti kun nyt on mitä on. Vähällä ei kuitenkaan päästä, sillä tässä on sitten elokuvat, jotka haluan nähdä, jahka ne tulevat teattereihin:

- The Avengers (supersankareita!)
- Cowboys & Aliens (Harrison Ford! Daniel Graig!)
- Johnny English Reborn (koska ykkönenkin on nähty, niin pitäähän se kakkonenkin katsoa)
- Sherlock Holmes 2

Edellisistä eteenkin tuo The Avengers on sellainen, joka on ehdottomasti nähtävä, sillä rakastan supersankarieokuvia. Lisäksi ajatus siitä, että yhdessä elokuvassa on kerrankin useampi supersankari, on todella mielenkiintoinen ja odotan innolla kuinka se tulee toteutumaan. Ja mikä parasta, Samuel L. Jackson on mukana.

Viimeaikoina on tullut katsottua paljon elokuvia ihan laidasta laitaan. Eilen televisiosta tuli Babel ja American Beauty, josta eteenkin jälkimmäinen oli erittäin koskettava ja kaikinpuolin loistava elokuva. Veljeni kanssa katsastin muutama päivä takaperin I love you, Philipp Morris, Lazzun kanssa Terminatorin ja hengasin myös pitkästä aikaa ala-asteaikaisen kaverini Kein kanssa. Katsottiin meille molemmille erittäin nostlaginen elokuva, eli Ace Ventura 2: Luonto Kutsuu. Nyt suuri halu olisi katsastaa esimerkiksi Splice sekä Black Swan, jonka katseluhalu senkun yltyi, kun noin viikko sitten katsoin Portmanilta Other Boleyn Girlin.

Tsekkasin myös listaa muistivihossani, jossa luki elokuvia, jotka pitäisi hommata DVD:lle. Se näytti tälläiseltä:

- Cube
- Bruce - taivaanlahja
- Full Metal jacket
- Harry Potter 1-5
- Kellopeliappelsiini
- Pan's Labyrinth
- Platoon
- Prinsessa Mononoke
- Pulp Fiction
- Saw 1
- Splice 
- Spider-man 2 ja 3
- Star Wars 2, 3
- Uhrilampaat
- X-men 3 ja First Class

Vahtaan budjettiani tästä eteenpäin tällä ilmeellä.

Tässä kohden on vain pakko tuumata, että meikäläisella on liian paljon elokuviin liittyviä mielihaluja, mutta aivan liian vähän aikaa, eteenkin nyt, kun pääsen aloittamaan työt kulttuuriassistentti-/graafikkoharjoittelijana. Töistä saa rahaa, mutta eipä siitä paljon jää jäljelle yhtiövastikkeen, tv-lupamaksujen, sähkön/veden maksamisen sekä ruoan ostamisen jälkeen. Syvä huokaus, ei voi muuta sanoa.

Töihin elokuva-alalle?

Luen parhaillani isosiskoltani yo-lahjaksi saamaa kirjaa. Kyseessä on kahden nuoren toimittajan tekemä opas, nimeltään Nuoren toimittajan eloonjäämisopas. Se kertoo varsin kattavasti journalistin työstä, kuinka toimittajapiireihin pääsee sisään, millaiset koulutusmahdollisuudet alalla on ja niin pois päin.

Olen lukenut kirjasta vasta neljäsosan, kun alan jo epäillä kykyjäni journalismin parissa. Alalle koulutetaan liikaa porukkaa, työnsaanti on vaikeaa, työt stressaavia ja sinun on oltava törkeän hyvä kirjoittaja menestyäksesi. Näiden tosiasioiden valossa moraalini on siis murentunut, ja nyt eteenkin tulevaisuus ja jatkokoulutus mietityttää, enemmän kuin koskaan.

Koska olen taiteellinen ihminen, pidin aluksi taidetta potentiaalisena uravaihtoehtona. Kun kuitenkin kävimme vakavan keskustelun isäni kanssa taidealasta työnä, tulin siihen tulokseen, ettei kannata edes yrittää: sillä työllä hädintuskin elätät edes itsesi. Aloin pohtia seuraavana journalistin uraa, sillä kirjoittaminen oli minulle toinen asia mistä kovasti pidän. Nyt kun tämäkin työ vaikuttaa kuitenkin melko hankalalta saada, rupesin miettimään, voiko elokuvien parissa tehdä töitä.

Listaa riittää sillä saralla. Voit olla elokuvaohjaaja, -kuvaaja, -käsikirjoittaja, -tuottaja tai vaikka osana puvusteiden tai lavasteiden tekemistä. Löytyy lippukassan pitäjää, popkornin myyjää, yksityisyrittäjän uraa vaikka DVD:en maahantuonnin osalta, kääntäjää/tekstittäjää, elokuva-arvostelijaa ja niin edelleen. Kun syssyyn lisätään vielä radio- ja TV -työ, lista paisuu valtaviin mittoihin.

Olisi siistiä ohjata elokuvia tai käsikirjoittaa niitä. Suomessa niillä tosin vain muutama ihminen elättää itseään, ja taas on ongelmana koulutukseen pääseminen. Hanttihommia, kuten tiskin takana istumista ja rahastamista löytyy, mutta tuskin sitä haluaa loppuelämäänsä tehdä. Oma kielitaitoni ei riitä kääntäjäksi, radiotyöhön ääneni tuskin on kovin persoonallinen ja TV-työssä on pitkälti samat ongelmat kuin elokuvienkin tekemisessä: liikaa koulutettua porukkaa, liian vähän töitä. Nyt listalle jäävät siis yrittäjän ura sekä elokuva-arvostelija.

"Mä voin niin kuvitella sut seuraavana Tapani Maskulana," kiusoitteli eräs kaverini minua lempeästi. Olin tästä samaan aikaan otettu että leikkimielisen ärsyyntynyt. Itse kun satun pitämään Maskulaa tajuttoman ärsyttävänä, elitistisenä elokuva-arvostelijana. Tästä minulle kuitenkin heräsikin ajatus: kuinka siistiä olisikaan arvostella elokuvia työkseen sekä mahdollisesti kirjoittaa asiantuntevaa info- tai henkilökuva-tekstiä elokuvista, ohjaajista, näyttelijöistä ja niin edelleen. Se olisi melko lailla unelma-jobini. Kun myös luin yllä mainitsemastani käsikirjasta ns. asiantuntija-toimittajista, huomasin, että niille on itseasiassa aika paljonkin kysyntää (lähinnä kuitenkin tiede- ja talous-puolella). Kirjassa oli Kalle Kinnusen vinkit elokuvatoimittajaksi haluavalle:

- kriikikko voi toimia isenäisesti , mutta erikoistoimittajaksi tähtäävän on tärkeä päästä piireihin.
- kirjoita nettiin.

Toinen osa on tehty (luet sitä juuri), enää siis tulisi hankkia verkostoitumista esimerkiksi netin tai vaikkapa festareiden kautta elokuva-alan kihoihin Suomessa ja muualla maailmassa. Plussana tässä työssä olisi juuri erikoistumisen tuoma tietous sekä todellinen intohimo omaan harrastukseen. Miinuksena kuitenkin palkkaus (kulttuurialalla kun nyt rahaa ei paljoa heru) sekä mahdollisesti taas pyrkijöiden suuri määrä. Itseäni kuitenkin auttavat nuori ikäni (vielä ehtii oppia uutta), tästä johtuen tekniikkatietouteni sekä edes keskinkertaiset kirjoittajakykyni. Niin, ei sitä tiedä.

Joskus koulussa sanottiin, että vanhempien yrittäjyys rohkaisee usein lapsiakin ryhtymään yrittäjäksi. Isäni on ollut automaatioalalla yksityisyrittäjänä liki 20 vuotta, joten on ihan luonnollista, että pidän yrittäjyyttä melko luontevana ja toimivana. Tosissaan en ole kuitenkaan ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä kuin vain ajatustasolla.

Taas on kuitenkin sellainen fiilis, että esimerkiksi jonkin pienen leffakaupan ylläpitäjänä voisi olla ihan nastaa olla. Toisin maahan vähän harvinaisempia elokuvia, animaatioita ja animea, sekä myisin tietenkin myös tuttuja ja turvallisia elokuvia esimerkiksi kätevissä paketeissa. Kutkuttava ajatus, vaikkakin haastava, kun ottaa huomioon, että yrittäjän täytyy handlata myös talous-ja byrokratiahommat. Ideahan leffapuodista ei ole sinällään uusi, ei Suomessa (Pieni leffakauppa) eikä muuallakaan maailmassa (Fnack), mutta eivätkös nämäkin markkinat tarvitse kilpailuttajia? Tulevaisuus kuitenkin vasta näyttää, vievätkö tietoni ja taitoni eteenpäin. Motivaatiosta se nimittäin ei ole kiinni.