Omat hahmot valkokankaalla pt2: Dark Heresy

Minun piti kirjoittaa syyskuun aikana Star Trekistä, mutta heh heh, elokuva ei enää siinä vaiheessa pyörinytkään leffateattereissa kun sitä olisi ollut tarkoitus mennä katsomaan, joten sinne jäi myös arvostelun kirjoittaminen. Sanottakoon, että yritän ryhdistäytyä tulevina kuukausina, esimerkiksi tuleva sci-fi-trilleri Gravity on tämän syksyn must see, ja siksi siitä on kirjoitettava myös arvostelu.

Hypetän Gravityä jo valmiiksi, sillä kaikki, joiden tiedän nähneen sen, ovat kehuneet sitä vuoden parhaaksi elokuvaksi

Noin ylipäänsä kiirettä pitää: koulussa on meneillään rankka jakso, joka pitää jalat liikkeessä ja mielen jatkuvassa stressissä, puhumattakaan univajeesta. Onneksi vapaa-ajallekin on löytynyt aikaa, lähinnä sarjakuvien piirtämisen sekä roolipelaamisen parissa.

Suureksi yllätyksekseni, olen onnistunut laajentamaan roolipeliharrastustani ja vetänyt muutaman kauhuroolipelin kavereilleni. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen keksinyt ja suunnitellut peliin oman tarinan, siihen tapahtumat, hahmot ja taistelut ja sitten vetänyt pelin joukolle kavereitani noppien heiton, jännittävien tilanteiden ja mättöjen äärellä. Tällä hetkellä suurin obsessioni on oma Dark Heresy -kampanjani. Kaverini Lazzun vetämää Dark Heresy-kampanjaa ja sen hahmoja, olen sivunnut ohimennen muun muassa täällä.

Koska otsikkona on jälleen kerran "omat hahmot valkokankaalla", aion yhdistää tämän suuren ajanhaaskaajan, Dark Heresy -roolipelin, leffablogiini ja käydä läpi muutamia asioita ja ideoita, joita minulle on viime kuukausina tullut mieleen. Omaa hahmo-shittiä on siis jälleen kerran luvassa, joten tämä saattaa ulkopuolisille käydä vähän tylsäksi, mutta yritän kirjoittaa ihan aikuisten oikeasti seuraavan pitkän setin mahdollisimman mielenkiintoisesti ja oikein itsepiirtämiäni kuvia käyttäen.

Tämä ei sentään ole itseväsäämä kuva. Niitä alempana.

40 000 vuoden päästä ihmiskunnan tulevaisuus näyttää synkältä: Imperiumia, ihmiskunnan viimeistä yhtenäistä valtakuntaa ja sen kansalaisia, raiskaavat mutaatiot, köyhyys ja korruptio. Huteraa yhtenäisyyttä repivät erilleen maailmojen keskinäiset sodat, Keisarin uskoa vastaan sotiva harhaoppi sekä ulkoavaruuden vihamieliset muukalaiset. Ajan ja tilan toisessa ulottuvuudessa, avaruushelvetti Warpissa, ihmiskuntaa väijyvät kauhistuttavat hirviöt ja Kaaos.

Elämä Imperiumissa on tavalliselle ihmiselle usein kylmä, väkivaltainen ja lyhyt.

Pelkkää sotaa ja kuolemaa.

Kaiken tämän keskellä rauhaa ja järjestystä yrittää pitää mysteerinen organisaatio, Inkvisitio, jota kunnioitetaan ja pelätään koko Imperiumissa. Inkvisition tehtävänä on sysätä ihmiskuntaa vaanivaa lopullista tuhoa ja pimeyttä vielä yhden päivän taemmas, kitkien irti kansakuntaa sisältäpäin syövää heresiaa ja tuhoamalla Suuren Imperiumin ja Jumalkeisarin viholliset. Inkvisition agenttien elämä on näin samaa kuin tavallisenkin ihmisen, täynnä sotaa ja kuolemaa, mutta näillä on mahdollisuus myös kunniaan, sovitukseen ja totuuteen.

Hilpeä asetelma siis.

Dark Heresy TV-sarja (tai sitten jäätävän pitkä elokuva-saaga) keskittyisi näin Inkvisition akolyyttien taisteluun elämästä ja kuolemasta, oikeudesta ja totuudesta. Pitemmittä puheitta, esitellään nämä hahmot lyhyesti ja ytimekkäästi.

Rayne

näyttelijä: Olivia Thirlby
fyysisiä huomioita: lyhyt, hoikka, viiltoarpi vasemmassa käsivarressa, 29-vuotias.
psyykkisiä huomioita: itsemurhayritys 16-vuotiaana, seksuaalista hyväksikäyttöä, suuri epäonnistumisen ja hylkäyksen pelko. Menettänyt vanhempansa hyvin nuorena, kasvatti-isänsä 16-vuotiaana.

lyhyesti: sisällissodan runtelemasta maailmasta kotoisin oleva teknisesti taitava ja viileä salamurhaaja, jota vaivaa lapsuudessa kohdanneet menetykset. Pohdiskeleva luonne, kiihkeä taistelija, omistautuva ja lojaali.

Remus Havelock
näyttelijä: ??? (Adrien Brodyn, John Krasinskin, Hugh Jackmanin ja Ewan McGregorin rakkauslapsi)
fyysisiä huomioita: pitkä ja jäntevä, vasen nimetön leikattu irti, vitivalkeat hiukset, 36-vuotias.
psyykkisiä huomioita: voimakkaasti sisäänpäinkääntyvä, melankolinen ja pessimistinen. Syvää itseinhoa itseään ja psyykkisiä voimiaan kohtaan. Pelko itsestä ja siitä että päätyy voimiensa kautta satuttamaan toisia.

lyhyesti: vaatimattomista oloista tuleva psyykkisiä voimia omaava mies (kykenee hallitsemaan tulta), joka osoittaa toistuvasti syvää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, hyviä ja pahoja. Raskauttavia traumoja lapsuudessa. Ikuinen idealisti.

Wrax Dekko
näyttelijä: mukiloitu Chris Pine
fyysisiä huomioita: buffi, tautointeja käsivarressa, 26-vuotias.
psyykkisiä huomioita: vaarallisen itsevarma ja täten uhkarohkea. Auktoriteettipelkoinen.
lyhyesti: alkukantaiselta planeetalta kotoisin tuleva lurjus, joka ei pelkää käyttää väkivaltaa. Ajattelee vatsallaan, on lojaalein sille, joka maksaa eniten.

Drake Victus
näyttelijä: ???
fyysisiä huomioita: ihmisen ja koneen sekoitus, raskas respiraattori kasvoilla, punaiset lamppumaiset tekosilmät. 27-vuotias.
psyykkisiä huomioita: jäätävän laskelmoiva, jäykkä ja paikoin julma. Joutuu usein hankaluuksiin ihmisten kanssa.
lyhyesti: hylätyn avaruusaluksen kasvatti Victus on täsmällisen viileä ja asiallinen, joskin hyvin ahne nuori mies. Konekultin pappi, joka on hyvin kiihkeä uskomaan omaan jumalaansa Omnissiaan.

Trix A. Davien
näyttelijä: Christopher Waltz
fyysisiä huomioita: tyylikkäästi/siististi pukeutuva, viisikymppinen herra.
psyykkisiä huomioita: teennäisen ystävällinen ja näennäisen sosiaalinen tietopakkaus, joka toimii kuitenkin pelottavan rationaalisesti ja jopa julmasti taistelutilanteissa. Ryhmänjohtaja.
lyhyesti: paljon nähnyt ja kokenut Trix taitaa hyvin kevyen rupattelun, seurapiiri pulinat siinä missä terävän kuulustelemisen ja revolverillaan ampumisen.

Lisäksi: ylläolevan agenttiryhmän suurin pääjehu/johtaja Inkvisiittori Morgan, tämän avustaja Sand, arvostettu akolyytti herra Säilä sekä (ainakin tähän mennessä suurin) antagonisti paroni Magnitius.

Kaarniksen kanssa tuli näin siis pohdiskeltua Lazzun meille vetämää kampanjaa, ja sitä, kuinka hemmetin upeasti se toimisi, todennäköisesti live-action, TV-sarjana. Koska originaalin roolipelin juoni alkaa jo hiljalleen selvitä, puhumattakaan siinä esiintyvistä hahmoista (jossa tärkeimmät yllä), olen (tai me olemme) melko huoletta suunnitelleet kyseiselle sarjalle kolme tuotantokautta, joissa kussakin olisi 12-15 about tunnin pituista jaksoa.

Ensimmäinen tuotantokausi esittelisi päähenkilöt, ja antaisi jokaiselle näistä ainakin yhden oman origin-jakson, joka syventäisi kunkin hahmon tarinaa nykyhetkessä. Pääpaino on pääosin kuitenkin Raynen ja Remuksen hahmokehityksellä, menneisyyden puimisella sekä näiden kahden hahmon välisessä draamassa (koska kyllä, romanssi on tottakai oltava jokaisessa TV-sarjassa/leffassa), sillä nämä hahmot ovat, yllätys yllätys, muita hahmoja monisyisempiä ja pidemmälle mietittyjä. Tästä voisin vaahdota vaikka kuinka pitkään.

Oheessa hieman otteita DH-sarjakuvastani (kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla).

Ensimmäisessä jaksossa hahmot haastatellaan läpi ja heidän ensimmäinen tehtävänsä Inkvisitiossa käynnistyy.

Muutamaa jaksoa myöhemmin hahmot pääsevät vuorovaikuttamaan keskenään.

Kukin hahmo saa omat origin/menneisyys/flashback jaksonsa.

Ja sitten on sitä draamaa, tietenkin.

Onko meillä elämää, no ei, mutta minkäs teet kun molempien visuaalinen mielikuvitus osaa olla niin perkeleen vilkas ja monisyinen.

Jatkaen vielä, toinen tuotantokausi sijoittuu muutamaa vuotta eteenpäin päähenkilöiden ensimmäisen tehtävän suorittamisesta. Kukin on saanut omat fyysiset ja henkiset arpensa, joiden kanssa joutuvat painiskelemaan, eikä tilannetta juurikaan helpota se, että tulevat tehtävät muuttuvat toinen toistaan vaikeimmiksi ja raskaimmiksi. Raynen ja Remuksen suhde syvenee, siinä missä muidenkin hahmojen väliseen vuorovaikutukseen ynnäytyy kunnioitusta, välittämistä ja huumoria. Tuotantokausi päättyy maailman itkettävimpään kuolinkohtaukseen ja suurimpaan cliffhängeriin ikinä.

Katsojan hämmennykseksi, DH-sarjan kolmas tuotantokausi sijoittuu 40 vuoden päähän siitä, mihin edellinen osa päättyi. Kuvaan astuvat uudet akolyytit, uusi juoni ja uudet viholliset mutkikkaine juonineen (toisinsanoen tässä kohden oma Dark Heresy-kampanjani pääsee kuvaputkeen). Tässä lyhyet esittelyt heistäkin.

Minerva Antares
näyttelijä: Florence Welch??
fyysisiä huomioita: menettänyt kaikki karvansa, käyttää peruukkia. Pitkä. Ikää 28-vuotta.
psyykkisiä huomioita: raskauttavat kokemukset psyykkisten voimien kanssa ajaa itse-epäilykseen, jäykkä ja tahditon sosiaalisissa tilanteissa, mutta sisimmässään lempeä ja halukas auttamaan toisia.
lyhyesti: karuista oloista tuleva telekinetiaan erikoistuva psyykkeri, joka on etevä taistelija, mutta kömpelö ihmisten kanssa. Lojaali ja itsepintainen.

Lucius Vergil
näyttelijä: (joku joka näyttäisi samalta kuin kuvassa vasemmalla)
fyysisiä huomioita: pitkä ja lihaksikas, käsivarret täynnä tatuointeja. Hyvä lauluääni. 22-vuotias.
psyykkisiä huomioita: kylmän rauhallinen ja teennäisen ystävällinen persoona, jolla yrittää peittää musta-valkoisen ajattelutapansa ja raa'an ehdottomuutensa.
lyhyesti: asiallinen ja jäyhä nuori pappi, joka ei pelkää pistää vihollisia jauhelihaksi nuijallaan.

Severus

näyttelijä: ??
fyysisiä huomioita: lyhyt ja jäntevä, näyttää nuorelta ikäisekseen. Nelikymppinen.
psyykkisiä huomioita: sisäänpäinkääntynyt, eikä pahemmin puhu itsestään. Luottamus muihin vähäinen, nuoruudessa kokemansa menetyksen takia.
lyhyesti: elämänsä näennäisen kevyesti ottava salamurhaaja, joka on suurisuisesta ja flirttailevasta persoonastaan huolimatta yllättävän terävä.

Neir Bautista
näyttelijä: ?? (joku hot silverfox, joka näyttäisi abouttia samantyyliseltä kuin kuvassa alla)
fyysisiä huomioita: pitkä ja jäntevä, hopeanharmaat hiukset, hämmentävän hot ikäisekseen. 42-vuotias.
psyykkisiä huomioita: sodan ja psyykkerivoimiensa kautta syntyneitä menetysten aiheuttamia traumoja, sokea usko Keisariin ja kohtaloon, pidättyväinen, tapana väistellä henkilökohtaisia kysymyksiä.
lyhyesti: jopa epäilyttävän ystävällinen ja helposti lähestyttävä mies, joka on erinomainen ampuja. Omaa historiaa Inkvisition kanssa, ja myöhemmin käykin ilmi, että hänet on karkotettu koko organisaatiosta. Miksihän?

Lisäksi: piraattialuksen jämerä naiskapteeni Blue, kaksoisagentti Garr, ryhmän sairas ja mysteerinen Inkvisiittori Bautista (ei sukua Neirille), pääantagonisti Regis sekä paroni Hextus.

juoni: akolyytti-ryhmän ensimmäinen tehtävä menee pahasti pieleen, kun Inkvisitiolle korvaamattoman arvokas vanki onnistuu pakenemaan alukselta. Ryhmä lähetetään karkurin perään ja sotkeutuvat osaksi suurta tapahtumasarjaa, jonka keskiössä ovat psyykkerit, Kaaoksen voimat ja kaikkea kehystävä, raskauttavan kiero juoni.
Mitä pitemmälle sarja etenee, sitä enemmän katsoja huomaa kuinka syvästi tuotantokauden tapahtumat linkittyvät aiempiin tuotantokausiin, lähinnä hahmojen ja näiden kohtaloiden kautta.

Huh huh. Ehkäpä tuo riittää toistaiseksi.

Näin omiin hahmoihin liittyen, on lähes naurettavaa kuinka tarkasti kykenen visuaalisesti näkemään ja kuulemaan omia (ja muiden) hahmoja toiminnassa. Kuulen selkeästi esimerkiksi Remuksen äänen (se on käynyt jopa unessani kerran) ja muun muassa tämän kappaleen soidessa näen kuinka Neir nousee hitaasti rakennuksen katolta piilosta tarkkuuskiväärin kanssa, auringon porottaessa tämän niskaan ja estäen katsojalta suoran näkymän hänen kasvoihinsa. Kykenen ajattelemaan Raynen järkyttyneet kasvot, kuulemaan Wraxin hurjistuneen naurun, näkemään kuinka nopeasti Victuksen sormet kulkevat pitkin holonäppäimistöä... Se kaikki on samaan aikaan todella upeaa, mutta myös niin sanoinkuvaamattoman kiduttavaa:

En saa mitään näistä visuaalisista kuvista ulos samanlaisena kuin se on päässäni.

Se on aina pysähtyneenä, korkeintaan piirroksen tai sarjakuvan muodossa, ei dynaamisessa tai sulavassa liikkeessä puhumattakaan äänitehosteista ja musiikista. Ties kuinka moneen kertaan olen toivonut että maailmassa olisi olemassa johto, jonka voisin kytkeä aivoihini ja näitä lukuisia kohtauksia ajattelemalla saisin tietokoneen ruudulle musiikkivideota, yksittäisiä kohtauksia, ääntä tai elokuvaa juuri sellaisena kuin sen näen.

Perkele, jos ikinä saan 10 miljoonaa euroa niin käytän sen kaiken Dark Heresy -elokuvan/TV-sarjan tekemiseen, sillä en yksinkertaisesti näe yhtäkään syytä (paitsi ne taloudelliset) miksi näinkin potentiaalisesta loresta ja juonesta ei ole vieläkään tehty ainuttakaan oikeata elokuvaa. Warhammer 40K-maailmaan on tehty  kyllä useita strategia-, miniatyyri- ja roolipelejä, PC-sovituksia ja fanielokuvia, mutta ei vielä yhtäkään oikeaa, kokopitkää Hollywood-mättöä. Olisi siis upeaa olla ensimmäinen, joka sellaisen tekisi.

Keisarin nimeen, minähän sellaisen luon. Heti kun siis saan sen 10 miljoonaa euroa.
Ehkä joskus vielä perehdyn Warhammer/Dark Heresy -elokuvan teknisen toteutuksen mahdollisuuksiin ja ongelmiin, mutta siitä en aio vaahdota nyt.

Ensi kerralla toivottavasti arvostelu Gravitystä!
Sitä odotellessa, tsemppiä syksyyn ja Keisarin suojelusta!

Jos Rayne ja Remus istahtaisivat tuopposille...