Star Trek vs. Star Wars

Sain viimein katsottua veljeni kanssa Star Trek Into Darknessin. Olin odottanut leffaa jo todella pitkään, ja vielä enemmän olin odottanut näkeväni sen elokuvateattereissa tänä kesänä. Toisin kuitenkin kävi, sillä halusin ehdottomasti mennä katsomaan tämän rebootin toisen osan veljeni kanssa, joka oli mukana katsomassa ensimmäistäkin Trekkiä. Intti kuitenkin menee tälläisten hupien edelle, ikävä kyllä.

Istuttiin kuitenkin alas illan ratossa, syötiin tacoja ja nachoja ja seurattiin leffaa. Itse jo elokuvan enemmän tai vähemmän spoilanneena tiesin mitä tulisi tapahtumaan, mutta silti huusin, nauroin, kommentoin, ja lopulta myös itkin elokuvan mukana. Veli pysyi hiljaa. Tyypillistä.

Tarina lähtee käyntiin kun itsensä Star Fleetin sisältä paljastuu terroriteon aiheuttanut agentti, joka pakenee alueelle, jonne kenenkään Star Fleetin sisältä ei kuuluisi mennä: klingoneiden kotiplaneetalle Kronokselle. Uhkarohkealle tehtävälle ilmoittautuu ylemmän johdon kanssa enemmän tai vähemmän ongelmiin joutunut Kirk sekä tämän miehistö, jonka moraali on laskenut ja jota henkilökohtaiset kiistat ja erimielisyydet syövät. Tilannetta ei juuri paranna aluksen tekninen temppuilu, erinäiset vastoinkäymiset sekä se tosiasia että heidän etsimänsä agentti onkin paljon vaarallisempi kuin he aluksi ajattelivat.

Elokuva lähteekin käyntiin vauhdilla ja tahti pysyy tasaisena, muttei suinkaan kuluttavana koko parituntisen leffan aikana. Kerronta etenee tasaiseen tahtiin ja antaa itselleen sopivasti aikaa. Paikoin kuitenkin tuntui, että tarina olisi voinut olla yleisesti hieman hitaammin rakentuva, sillä paikoin tarina eteni niin vauhdikkaasti ja alleviivaavasti, että joutui kysymään itseltään että "luuleeko ohjaaja minua ihan nyt ihan typeräksi".

Pari muutakin juttua sai otsasuonen pullistumaan, muun muassa se, miten Uhuraa käsiteltiin pitkin elokuvaa: huolestuneena, tunteellisena love intrestinä. Mihin oli kadonnut se topakka ja itsenäinen nainen, joka piti puolensa eikä ottanut paskaa keltään? No, ilmeisesti juuri siihen ykkösosaan. Toisekseen minua harmitti miten vähän hahmojen välistä vuorovaikutusta, konfliktia ja kränää oli, ottaen huomioon kuinka kireä tunnelma koko USS Enterprisella oli. Ensimmäinen Star Trek oli juuri hahmojensa puolesta upea kokonaisuus, joten minua jäi harmittamaan että tämä elementti oli lähes kokonaan poistettu Into Darknesissa. Kolmas suuri kysymysmerkki oli kiva-aksenttinen pimu, jonka nimeä en muista ja jonka tarkoituksesta elokuvassa en saanut sitten ollenkaan kiinni. Paitsi tämän takia:

Näyttely oli kuitenkin yleisesti hyvää ja visuaalisesti Into Darkness oli JJ:n tyyliin sinisävytteinen, tyylikäs ja valoisa (lue: niin paljon lens flareja). Kunnioitettavasti taistelukohtaukset eivät vilisseet silmissä ja suurin osa elokuvan jännityksestä ja kuumotuksesta sijoittui räminän ja tappelemisen ulkopuolelle, mikä on aina iso plussa. Leffa piti otteessaan ja loppu heitti kyyneleet silmäkulmaan, joskin elokuva loppui jotakuinkin seinään, siis aivan liian nopeasti ja kiireisesti.

Veikkaan että kolmososa on tulossa lähivuosina.

Muistan erittäin kirkkaasti kun näin ensimmäisen Star Trekin vuonna 2009. Olin lukiossa, ja leffan nähtyäni ja siitä hyvin suurissa määrin hypetettyäni Soo-chi kysyi minulta "noh, kumpi on parempi: Star Wars vai Star Trek?" Totta puhuen en osannut edes vastata hänen kysymykseensa joten sanoin: "anna mun miettiä tota hetki."

Näin vuosia jälkeenpäin, en vieläkään osaa vastata hänen kysymykseensä.


Parina viimevuotena olen tykästynyt Star Trekkiin todella paljon. Osittain syytän puhtaasti tumbleria, tyylikkäitä gif-settejä ja Kirk/Spockia, ah, tuota slash-paritusten kiistantota kuningasta, mutta en voi kieltää etteikö kyse olisi myös elokuvista ja myös originaalista sarjasta itsestään. Olen ikäväkseni hyvin vähän katsonut Star Trek: The Original Seriesiä tai Next Generationssia, mutta yksittäisiä videopätkiä, juonitiivistelmiä ja kuvakokoelmia selanneena tiedän että pitäisin sarjasta, sen hahmoista, teematiikasta ja tarinan dynamiikasta, joka ei nojaa raakaan toimintaan vaan nimenomaan dialogiin, tieteisiin ja ajan/paikan kanssa leikkimiseen.

Star Trekissä on paljon enemmän syvyyttä, tieteellistä pohjaa ja järkeä kuin Star Warssissa. Siinä on raskaampia teemoja, kiinnostavampaa filosofiaa ja ennen kaikkea, moniuloitteisempia hahmoja ja tapahtumia, paljon politiikkaa ja tieteellistä löpinää. Se on enemmän scifiä, joka on nimenomaan suunnattu vähän vanhemmille katsojille. Star Wars puolestaan, on enemmänkin fantasiaa kuin puhdasta scifiä, täynnä karikatyyrisiä, värikkäitä maailmoja, hahmoja ja tapahtumia joihin voi upottautua uudelleen ja uudelleen, oli fiilis, sukupuoli tai vuosikymmen mikä tahansa. Star Warssissa on jotakin, joka lämmittää mieltä kerta toisensa jälkeen, ja minun tapauksessani, täyttää valtavalla nostalgialla.

Minun olisi todella helppoa vastata, että Star Wars on parempi kuin Star Trek. Tähtien sotaan minulla on ollut lapsesta saakka todella vahva side, ei pelkästään sarjaan ja sen hahmoihin, vaan nimenomaan muistoille, jotka keskittyvät sen ympärille.

Muistan kuinka veljeni kavereiden kanssa keräännyimme olohuoneeseen ja katsoimme elokuvia läpi, emme tajunneet niistä mitään, mutta nautimme niistä silti, kuinka pelasimme tunti tolkulla putkeen Star Warssiin liittyviä pelejä ja nauroimme katketaksemme. Muistan minun ja veljeni yhteiset leikit Star Warssiin liittyen, sen kun luimme yhdessä saagaan liittyviä kuvitettuja oppaita, Jedioppilas-sarjaa ja niin edelleen. Star Wars vei minut paikkaan, joka oli kaukana kouluelämän ja koulukiusauksen kurjuudesta, kaukana kodin ahdistavuudesta ja yksinäisyydestä. Star Warssin parissa saatoin upottautua paitsi suureen, inspiroivaan ja kauniiseen maailmaan, myös siitä nauttivien ihmisten pariin. Ja meitä oli monta. Ja noina hetkinä olin aivan tavattoman onnellinen. Enkä ollut yksin.

Star Warssiin liittyy kohdallani siis valtava emotionaalinen lataus, jonka vain itse voin ymmärtää. Siitä huolimatta, pidän myös Star Trekistä tavattoman paljon, luultavasti juuri siksi että se puhuttelee minua juuri sillä tieteellisemmällä, syvällisemmällä puolellaan.

Kuten sanoin: syvällisemmällä.