I ❤ Star Wars

Kuten viimepostauksessa jo uhkailinkin, haluan kertoa suhteestani tai oikeastaan rakkaudestani Star Warssiin. Viime aikoina saagan aiheuttama katkeransuloinen nostalgia onkin noussut pintaan muun muassa Phantom Menacen making of -dokkarin sekä Empire of Dreamssin kautta. Viikonloppuna pelasimme myös lyhyesti Jedi Knight 2: Jedi Outcastia, mikä toki toi myös paljon muistoja mieleen. Kaverini Oddjobin kanssa puhuimme myös Obi-wan Xbox-pelistä, ja netissä selailin muun muassa Force Unleashed 2:n walkthrouta.

Force Unleashed kakkonen on todella tyylikäs ja tunteikas peli

Jännä sikäli että lapsuudessani käytännössä kukaan ei puhunut tai ylipäätään tiennyt Star Warssista. Äiti ei koskaan ollut scifi-ihmisiä eikä isä kummemmin kulttuuri-ihmisiä, joten tietoa ei vanhempien kautta herunut. 13 vuotta vanhempaa siskoa ei juuri tähtien sodat kiinnostaneet. Samaan aikaan kun itse vielä leikin poneilla ja katselin Disney-piirrettyjä, esimerkiksi toverini Korrupti ja Neo olivat jo aivan Star Warssin maailmoissa. On siis ehkä eriskummallista, että Star wars on näytellyt nuoruudessani niin ison roolin, vaikka se tulikin kuvioihin vasta ollessani about kahdeksan vuotias.

Toinen jännä puoli fanituksessani on, ettei se saanut kaikupohjaa ikätovereissani. Koulussa kukaan ei piitannut Star Warssista, vaan fanitukset pyörivät lähinnä Taru Sormusten Herrasta -elokuvien ja kirjan, Harry Potterin, W.I.T.C.H. -sarjakuvan ja Roswell-TV-sarjan parissa. Oikeastaan koulusta vain serkkuni fanitti Star Warssia, mutta senkin hän piti visusti omana tietonaan. Olin koulussa siis käytännössä yksin rakkauteni kanssa, kuten myöhemmin yläasteella animen parissa. Silti pidin yllä intohimoani Star Wars -maailmaan, enkä antanut periksi, kun ihmiset haukkuivat ja mollasivat sitä. En todellakaan tiedä miksi, sillä niin monissa muissa asioissa ja mielipiteissä annoin helposti periksi. Star Warssista en kuitenkaan lupunut.

Paitsi toinen sellainen.

Olin naperona tavattoman ihastunut Qui Gon Jiniin. Jokin hänessä vain sai sydämeni väpättämään innosta ja kiljahdin aina ilosta, kun näin hänet television ruudulla tai kirjan sivuilla. Kun sitten jedi-mestarin lopullinen kohtalo oli mikä oli, veljeni loi mielikseni taustatarinan hänen kuolemansa peitoksi. "Se vain esittää, että se on kuollu, koska se halusi muuttaa ja lähteä eläkkeelle." Pidin alusta saakka myös Anakinin hahmosta. Hän oli ykkös episodissa tavattoman suloinen pallopää, ja kakkososassa mielestäni törkeän komea. Kolmosen tultua fanitukseni kuitenkin päättyi, sillä nuorella Skywalkerilla alkoi nousta kusi päähän. Oikeastaan samoihin aikoihin fanitus siirtyi Ewan McGregorin kautta (nimenomaan nuoreen) Obi-waniin.

"I don't sense anything."

Näin ohimennen on pakko sanoa, että noh, vaikken olekaan fan-ficin, eteenkään eroottisen sellaisen ystävä, niin Obi-wanin ja Qui Gonin paritus on ehkä parasta ikinä. Oikeastaan toinen vastaava homo-paritus on Fight Clubin Tyler x Jack. En tiedä mikä siinä on. Ehkä se on se mestari-oppipoika -asetelma, kuuliaisuus ja kokemus -vastapari, höystettynä kuitenkin Qui Gonin huolettomuudella ja tietynlaisella välinpitämättömyydellä ja taas päinvastaisen Obi-wanin velvollisuudentuntoisuutena... En tiedä. Se on vain niin söpö paritus. Ja mitä olen lukenut esimerkiksi Jedioppilaita, niin en vain voi olla huomaamatta pientä eroottista säpinää näiden kahden hahmon välillä. Sanokaa sitten vaikka pervoksi.

Pienempi kuin kolome.

Nyttemmin kuitenkin sydämeni tykyttää eniten Han Sololle. En vain voi vastustaa hänen koppavaa asennettaan ja terävää kieltään. Olen ehkä myös ihmistyypiltäni sellainen, joka syttyy tälläisistä kovasanaisista lurjuksista.

Rakkautta löytyy siis ennen kaikkea hahmoihin, mutta myös miljööseen itseensä. Kirjoista lukemani jedien arkielämä, koulutus, hierarkia ja arvojärjestelmä, ovat ajatuksena tavattoman kiehtovia ja mielenkiintoisia (muistuttaa paljon japanilaista yhteiskuntaa). Myös sitheissä oli minusta alusta saakka jotain todella kiehtovaa, sillä ne olivat niin traagisia, dramaattisia ja kuitenkin niin inhimillisiä tapauksia. Haaveilin usein olevani jedi, eläväni jeditemppelissä, rakentavani oman valosapelini ja saavani padawan-ystäviä joiden kanssa jutella, heittää läppää sekä harjoitella yhdessä miekkailua ja Voiman käyttöä.

Mahtaileva Ohi-van

Yksi hulvattomimmista Star Wars -muistoista on minun ja veljeni keksimät Star Wars -hahmot, joita leikimme yllättävän paljon keskenämme useamman vuoden ajan. Ikää meillä oli tuolloin ehkä jotain 7-12 -vuoden väliltä. Jeditemppelissä opiskelevat padawan-veljekset Sin ja San, ovat luonteeltaan kovin erilaiset, mutta heidän keskinäinen suhteensa vankka ja päämäärä sama: tulla jonain päivänä jedimestariksi. Leikki kohdistui Star Wars -aikajanalla ajalle ennen kloonisotia, kun Obi-wankin oli vielä Jeditemppelissä opiskelemassa eikä ollut vielä Qui Gonin oppipoika. Lisäsimmekin veljeni kanssa tarinaan hauskan lisän, että loimme Obi-wanista omille veljeshahmoillemme "pahiksen". Leikissämme Obi-wan esiintyykin kerskailevana snobina, joka tekee mielellään kiusaa veljiksille.

San ja Sin kaupungilla

Sanin sisin olemus

Oma hahmoni San oli pörrötukkainen, mahtaileva isoveli, jolla oli paha tapa kiihtyä nopeasti ja saada hulluja päähänpistoja. Hän oli erityisen taitava Voiman käytössä. Tämän veli Sin puolestaan oli rauhallinen ja käytännönläheinen, veljeksistä se jarruttelevampi osapuoli. Hän puolestaan oli veljeksistä parempi miekkailija. Kun tälläiset kaksi hahmoa yhdistetään, ei ole ihme, että leikkimme olivat hyvin toimintapainoitteisia ja todella hauskoja. Itse ainakin nautiskelin niistä täysin rinnoin. Itseasiassa Sin & San -leikkimme eteni niin pitkälle, että teimme hahmojen toilailuista kaksi animoitua videotakin! Alla päivitetty kuva Sanista (yllä olevat kuvat on toisesta tekemästämme animaatiosta vuodelta nakki ja keppi).

Klikkaa kuvaa, niin se mystisesti suurenee.

Kyllä kunnon Ian McDiarmid hakkaa meikatun naisen

Netissä pyöriessäni jouduin tosin kohtaamaan myös rasittavia scifi-nörttejä. Viikonloppuna olin kirjoittamassa erittäin laajaa Star Wars -making of -postausta (tosin blogger ei tallentanut sitä ja teksti katosi bittiavaruuteen, että johan on saatana), ja hain siihen luonnollisesti myös tietoa internetistä. Törmäsinkin omasta mielestäni pöyristyttäviin väitteisiin muun muassa siitä, kuinka George Lucas ei muka osaa ohjata saatikka tehdä hyviä elokuvia. Kun lueskelin muun muassa vanhoihin trilogioihin tehtyjä muutoksia, jotka ovat nähtävissä Star Wars: Special Editionissa, törmäsin ties kuinka moniin valituksiin. Hyvä on, ymmärrän, että jotkin ylimääräiset kameran ohi kävelevät dinosauruksen näköiset öttiäiset ärsyttävät sekä ajatus siitä, ettei Han ampunutkaan ensin, mutta kamoon! Nämä kaikki asiat ovat Lucasin hyväksymiä, osana hänen alkuperäistä visiotaan. Mitä väärää siinä on, että pahvi-ihmiset vaihdetaan dikitaalisesti oikeannäköisiin ihmisiin, ja että kuvanlaatua on paranneltu ja leikkausta vaihdettu toimivammaksi. Minä ainakin katson mielummin visuaalisesti tyylikästä elokuvaa kuin pökkelöä paskaa.

Kun Jabba oli vielä ihminen.

Hyvä on, jotkin muutokset, kuten Hayden Christensenin laittaminen Jedin Paluun loppuun oli tosi kummallinen veto Lucasilta, mutta en toisaalta jäänyt asiaa märehtimään. Pian on kaupoihin tulossa kaikki Star Warssit yhdessä paketissa, ja taas on luvassa lisää erikoistehosteita ja parempaa krafiikkaa. Toisaalta luvassa on myös lisää muutoksia. Esimerkiksi Star Wars ykkösen Yoda on vihdoin muunnettu tietokonegrafiikalla paremman näköiseksi, mutta toisaalta esimerkiksi Jedin Paluussa Darth Vader huutaa "ei" heittäessään Sidiouksen alas kuiluun. On huhuttu, että Hayden Christensenin pärstä on leimattu myös Vaderin kypäränpoisto-kohtaukseen. Tokihan minustakin tuntuu, että nyt närpitään jotain sellaista, jonka pitäisi olla jo valmiina, mutta antaa olla. Kyseessä on Lucasin visio ja rakkaus tehdä Star Warssista täydellinen, ja minusta sitä tulee kunnioittaa. Perusjuoni ei kuitenkaan katoa mihinkään, ja se on tärkeintä.

Lyhyesti sanottuna en tiedä miksi niin kuollakseni rakastan tätä saagaa. Se ei enää kummemmin elä aikamme siivellä saati ole teknisesti uskomattoman ihmeellinen. Jokin kuitenkin saa minut nauramaan, itkemään, vihastumaan ja ihastumaan sen parissa. Oli sitten kyseessä Star Warssin ikimuistoiset hahmot, uskomattoman kauniit musiikit tai pitkälle suunniteltu miljöö, olen varma, että tämä elokuva-sarja on ja pysyy suosikkinani täältä ikuisuuteen, tai oikeammin, täältä toiseen galaksiin.

Lemppari quotejani Star Warssista:

I don't sense anything. 
There's always a bigger fish.
Focus determines your reality. (episode I)
It will be a hard life, but you will find who you are (tone poem, episode I: extrat)
- Qui Gon Jinn

I'm a person and my name is Anakin! (episode I)
No, I am your father. -- Join me and together we can rule the galaxy as a father and son! (episode V)
Just once... Let me... Look on you with my own eyes. (episode VI)
- Anakin Skywalker/Darth Vader

Hello there! (episode III ja VI)
That's your uncle talking. (episode IV)
In my experience, there's no such thing as luck. (episode IV)
That's no moon. It's a space station! (episode IV)
- Ben/Obi-wan Kenobi



Shut me down! Machines making machines. Hmm. How perverse. (episode II)
We seem to be made to suffer. It's our lot in life. (episode IV)
R2! This is all your fault! (episode I-VI)
- C-3PO


Wipe them out. All of them. (episode I) 
The Force is strong with you. (episode III) 
Now, young Skywalker: you will die. (episode VI)
-Darth Sidious




Great, kid! Don't get cocky! (episode IV)
You could use a good kiss! (episode V)
I'm a nice man. (episode V)
- Han Solo

Do or do not. There is no try. (episode V)
- Yoda

You can't stop change any more than you can stop the suns from setting.
Don't look back. (episode I)
- Shmi Skywalker

 Don't look back before you go.

Eyes forward. Choises to make. Dreames to realize.

Don't look back before you go.

Know the truth. Learn to let go.

Don't look back before you go.

Before you leave me.

❤

 I FUCKING LOVE STAR WARS!!