Feeling blue

Kylläpäs olen kirjoittanut paljon viime kuussa... No, asiaan.

Internetissä on puhuttu jo hyvän aikaa Avatar-masennuksesta. Ilmiöstä, joka saa Avatar-elokuvan katsojat kaihoamaan epätoivoisesti Pandoran kaltaiselle planeetalle, jossa kaikki eliöt elävät täydessä sovussa keskenään, loukkaamatta luonnon tasapainoa. Ilmiöstä, joka saa meidät vihaamaan ihmisiä ja kauhistelemaan sitä ajatusta, että elämme kuolevalla planeetalla.

Lainasin Avatarin tänään DVD:lle, ja katsoin sen veljeni kanssa. Myöhemmin rupesin tosissani ajattelemaan planeettamme tilaa. Me tuhoamme ja saastutamme luontoa, kulutamme loppuun sen luonnonvaroja, levittäydymme joka maailman kolkaan ja pistämme planeettamme sietokyvyn äärimmilleen. Julistamme viholliseksi sen, jolla on jotakin haluamaamme, jotta voisimme anastaa sen nopeasti väkivalloin, ilman diplomatian hitautta. Toki sitä hävettää, että edustaa tälläistä brutaalista rotua planeetallamme. Toki se saa ajattelemaan, että onko tässä toiminnassa, elämäntavassa tai oman elämänsä arvolla mitään järkeä. Tietenkin se ahdistaa. Ehkä tässä määrin ymmärränkin näitä "Avatar-masentuneita" ihmisiä. He vain heräävät todellisuuteen, mitä nyt ehkä liioitellen, ja osittain kenties vähätellen niitä, jotka oikeasti sairastavat masennusta.

Avatar oli ilmestysaikanaan melkoinen ilmiö, varmasti yksi nykyajan Hollywoodin suurimpia. Sitä odotettiin Cameronilta todella kauan, ja Amerikassa elokuva sai erittäin hyvän vastaanoton. Kävin itsekin katsomassa Avatarin elokuvateattereissa toverini Soo-chin kanssa, en tosin ikävä kyllä 3D:nä, mikä olisi varmasti ollut melkoinen kokemus. Annoin elokuvalle silloin kolme tähteä. Ensimmäinen tähti tuli puhtaasti grafiikasta, mikä on elokuvassa sanalla sanoen lamaannuttavan kaunista. Toinen tähti tuli puolestaan elokuvan loistavasta avauksesta ja sitä kautta tulevasta potentiaalista. Alun asetelma, päähenkilön todellisuuspakoilu ja minäkuvan pirstaloituminen, asettautuminen tiedenörttien ja sotilasjunttien kaksoisagentiksi sekä tietynlainen matrixmaisuus olivat hyvä lähtö rainaan. Viimeinen tähti tulikin sitten siitä, mitä imelä draama, Pocahontasin rip-offaaminen ja Na'vi-kansan liiallinen inhimillisyys sekä yksittäiset virheet eivät pilanneet.

En halua olla karu. Avatar lähtee liikkeelle oikeasti hyvistä asetelmista. Jaken totutteleminen uuteen avatar-kehoonsa, Na'vien kulttuuriin tutustuminen ja Jaken hiljallinen erkaantuminen yhteiskunnasta on tehty hienosti ja uskottavasti, ja on mielestäni elokuvan parhainta antia. Siinä vaiheessa kun juttuun vain sekaantui ihmisen ja Na'vi-prinsessan välinen romanssi, uskonnon liiallinen alleviivaaminen sekä musta-valkoinen korostus siitä, että ihmiset ovat pahoja ja Pandoran asukit hyviä, alkoi uskottavuus hiljalleen kaikota. Elokuva loppuu hieman teennäisesti, ja olisi minun puolestani voinut päättyä noin puoleenväliin (eli kohtaan, missä Na'vien kotipuu kaadetaan). Mikä tällä hetkellä kuitenkin rasittaa Avatarissa, tai oikeastaan James Cameronissa eniten on se, että lähivuosina rainalle on tulossa jatkoa, ensimmäinen 2014 ja toinen 2015. Siinä meinaan haiskahtaa raha.

Kun kuitenkin katsoin tänään Avatarin uudelleen, nostin sen arvostelua puolella tähdellä. Miksi, vaikka elokuva lankeaakin moisiin rikkeisiin kuten edellä mainitsin? En osaa sanoa. Ehkä edellisen kolmen tähden plussat nostivat yhdessä elokuvan statusta puolikkaalla tähdellä, tai ehkä taustalle tuli ajatus aluksi mainitsemastani Avatar-masennuksesta sekä luontomme nykytilasta. En oikeasti ole mikään viherpiipertäjä: hyvä kun osaan lajitella jätteeni ja viedä panttipullot palautukseen. Elokuva ei siis sikäli ole muuttanut kulutustottumuksiani tai herättänyt minua ajattelemaan maailman kurjuutta ja unohtamaan omat ongelmani. Mistä siis syy tähtien nostoon?

Olen jo pariin kertaan maininnut siitä, kuinka pidän elottomasta luonnosta ja sen muodostamasta harmoniasta, lineaarisuudesta, tietynlaisesta taiteesta. Ehkä Avatarissa on jotakin samankaltaista, tai oikeastaan sen miljöössä, Pandorassa. Planeetta on uskomattoman kaunis sekä päivänvalossa että yöllä, täynnä valoja, lehtien rapinaa, mystisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta. Rakastan elokuvassa sitä, kuinka hahmot hyppivät puunrungolta toiselle, ja pehmoinen maa välkähtää hetken heidän painostaan. Ja herranjumala ne ihanat kasvit, jotka kosketuksesta hujahtavat hetkessä herneen kokoisiksi, hehkuvat kosketuksesta, tai ne liskot, jotka säikähtäessään nousevat propellin lailla ilmaan. Pandoran maailma on yhtä taidetta ja se kiehtoo minua. Jos mahdollisuus tulisi, lähtisin planeetalle epäröimättä. Jos siis sieltä ensin poistettaisiin ne vihamieliset elukat.

Ehkäpä juuri tästä on kyse Avatar-masennuksessa. Nykymaailman raadollisuus saa meidät pakenemaan, vaikkakin vain ajatuksissamme, parempaan paikkaan. Se parempi paikka on harmoninen, täydellinen Pandora, jota ei ole liattu ihmiskädellä. Onko se sitten niin hämmästelyn arvoista, että Avatarin nähneet ihmiset muuttuvat alakuloisiksi, misantrooppisiksi ja tekevät itsemurhia sen toivossa, että syntyisivät uudelleen Pandoran kaltaiseen paratiisiin tai yhtyisivät brahman kaltaiseen ikuiseen luonnonhenkeen.

Do want.

Oli miten oli, itse pidän parempana ihmisinho- ja eskapistielokuvana Matrixia, sillä agent Smithin misantropiset sanat ihmiskunnasta kummittelevat päässäni yhä edelleen, vuodesta toiseen.

"I'd like to share a revelation that I've had, during my time here. It came to me when I tried to classify your species. I realized that you're not actually mammals.

Every mammal on this planet instinctively develops a natural equilibrium with the surrounding environment, but you humans do not.

You move to an area, and you multiply, and multiply, until every natural resource is consumed. The only way you can survive is to spread to another area.

There is another organism on this planet that follows the same pattern. A virus. Human beings are a disease, a cancer of this planet, you are a plague, and we are the cure."

"We'll get back to analyze the Matrix-movie.... after the commercial break."

Ps. Onko ideaa elokuva-aiheiseen fanarttiin? Tekisi mieli piirtää. Ehdotuksia otetaan siis vastaan!