Näistä leffat, kiitos!

Jokaisella on varmasti mielessään jokin kirja, sarjakuva, peli tai vaikkapa bändi, josta haluaisi tehtävän elokuvan tai dokumentin. Minulla tälläinen oli pitkään Tomu Trilogia, ja olinkin aivan onnessani, kun se vuonna 2007 tuli leffateattereihin. Kun Kultainen Kompassi osoittautui kuitenkin pettymykseksi (ainakin minulle), toivoisin, että se filmattaisiin uudelleen.

Muutama elokuva-toive minulla kuitenkin on, ja luulen, että muutama muukin ikäiseni haluaa samaa. Otetaanpa esille Marilyn Kayen Replica-sarja, joka siis kertoo kloonityttö Amystä ja tämän kamppailusta paitsi hänen yli-inhimillisiä voimiaan havittelevaa järjestöä vastaan, myös lapsuuden ja aikuistumisen välillä. Muistan kuinka suorastaan ahmin näitä kirjoja ala-asteikäisenä kun minulla oli kovin lukuinto. Vaikka tarina ei sinällään ole mitään nuorten kirjallisuutta kummoisempaa, niin hyvin ohjattuna ja toteutettuna se voisi toimia erittäin hyvänä nuorten elokuvana.

Kuten monessa muussakin elokuvassa, myös tämäkin projekti voisi helposti flopata. Ensimmäinen kompastuskivi on sarjan laajuus. Kirjoja tuli muistaakeni 24, ja jokaisessa pokkarissa tapahtui periaatteessa jotain, joka oli tärkeää tarinan jatkumolle. Ohjaajilla ja käsikirjoittajilla olisi siis haaste edessä: miten tehdä yli kahdenkymmenen kirjan saagasta toimiva elokuva. Ovatko jatko-osat ratkaisu vai kiihdytetty tarinankerronta? Paha sanoa.

Toinen nuortenkirjasarja, mistä pitäisi tehdä elokuva, on Replicaa tunnetumpi ja kirjana paremmin menestyneempi Animorphs. Tämä todella laaja kirjasarja kuului Replican, Nightmareroomien ja Jedioppilaiden oheella niihin tusinakirjoihin, joita pahimpana lukuinto-aikanani selasin läpi. Vaikka sarja ei olekaan näytellyt suurta rooliani lapsuudessani (vaikka luinkin kirjoja paljon) ne ovat kuitenkin hauskaa, inspiroivaa ja nostalgista luettavaa, ja luulen, etten ole ainut näiden tunteiden kanssa.

Tekemääni morphaus-vaikutteista taidetta, v.-11, photoshop

Animorphsin tarina on minusta huomattavasti toiminnallisempi ja koukuttavampi kuin Replicassa, ja siinä on ihan kunnollista kassamagneettipotentiaalia. Nuoret näyttelijät, toiminta yhdistettynä scifi-fantasiaan sekä hienot erikoistehosteet vetäisivät teatterit varmasti täyteen, puhumattakaan siitä, että kyseessä olisi yhden tunnetuimman nuortensarjan filmatisointi. Tarinahan kertoo lyhyesti kasasta teinejä, jotka saavat kuoleman kielissä olevalta muukalaiselta ainutlaatuisen kyvyn muuntautua eläimiksi. Nuoret vedetään väkisin taisteluun, jossa on vaarassa koko ihmiskunnan vapaus. Taas taistellaan hyvän ja pahan välillä, mutta kuin myös toveruuden, luottamuksen sekä aikuistumisen kanssa.

Sarjasta tehtiin Nickelodeoniolle TV-sarja (kuvassa vasemmalla), mutta pari klippiä siitä katsoneena ja foormeita lukeneena se oli melkoinen floppi. Morphaukset olivat sanalla sanoen naurettavaa katsottavaa, meiningillä *hahmo menee kyykkyyn ja pois kuvasta, kuvakulma vaihtuu ja näennäisesti samasta kohdasta nousee kotka*. Huoh. No, annettakoon anteeksi se, ettei tv-ohjelmilla ole varaa tehdä näyttäviä tietokone-efektejä, mutta miksi sitten vaivautua filmaamaan sarjaa, jossa kuitenkin tälläinen visuaalinen elementti on erittäin olennainen?

Animophsin filmatisoinnin ongelma onkin juuri se, että morphaamisesta sekä avaruuden muukalaisista todella tehdään tyylikkään ja uskottavan näköisiä. Esimerkiksi morphauksessa tärkeää on se, ettei se tapahdu sulavasti ja siististi, vaan näyttää inhottavalta ja groteskilta (kuten sitä myös kirjassa kuvailtiin). Näin elokuvaan saataisiin jo näinkin pienellä yksityiskohdalla aikaan kauhuelementtiä, joka sekin on erittäin myyvä elokuvateollisuudessa. Ja rahan kilinäähän kaikki rakastavat, ja siihen kannattaa pyrkiä. Toinen pulma on taas 54 kirjan tiivistäminen elokuvaksi. Ratkaisu: tee vain ykkösosa. Se oli kuitenkin niistä parhaimpia noin kirjanakin.

Myös peleistä saisi tehdä enemmän elokuvia, eteenkin sellaisia, joissa olisi muutakin ulottuvuutta kuin räiskintä (sillä ikävä kyllä pelifilmatisoinnit eivät juuri muuta olekaan). Agentti-peli Splinter Cellistä lupailtiin kuluvalle vuodelle elokuvaa, mutta projekti on lykkääntynyt ja lykkääntynyt jatkuvasti. Toisaalta IMDb näyttäisi lupailevan elokuvaa vuodelle 2013. Sitä odotellessa. Japanilainen peli-ilmiö Final Fantasy voisi myös olla tyylikkään ja hienon näköinen valkokankaalla, ja kerrankin tässä pelifilmatisoinnissa jopa draama voisi nousta ykköspaikalle toiminnan sijaan. Myös japanilainen pelisarja Blazblue voisi toimia anime-elokuvana tai -sarjana.

Star Wars -fanina myös uusia elokuvia joko vanhan saagan jatkeeksi tai uuden saagan alkuun olisi kiva saada leffateattereihin. Elokuva voisi kertoa esimerkiksi jeditemppelissä elävän nuoren padawanin elämästä tai mennä kauas Darth Vaderin kuoleman jälkeiseen aikaan. Tässä voisi nostaakin esiin Jedi Knightin, eteenkin pelisarjan kakkososan, jossa olisi valtavasti potentiaalia hyvään Star Wars -elokuvaan. Tarina kertoo tosiaan ex-jedi Kyle Katarnin edesottamuksista, kun hänelle rakas ihminen tapetaan, ja mies lähtee hakemaan kostoa. Vastaavaa juonikaari käy myös Force Unleashediin (kuva alla), sekin tosin enemmän kakkososaan. Star Warssin puolelta fanit ovat jo pitemmän aikaa toivoneet elokuvaa, joten olisikohan hiljalleen sen aika? Ainakin teknisesti uusi Star Wars- elokuva pääsisi viimein sille tasolle, jonka se ansaitsee, eli huimalle.

Pelihistorian söötein suudelma. Miksei elämäni ole kuten videopeleissä ;___;

Sitten videoeditoinneistani... Sain väsättyä kohtalaisen hyvän videon hyvälle toverilleni 18-vuotissynttärilahjaksi. Se on oikeastaan pikku hiomisia vaille valmis, ja olen todella tyytyväinen sen tulokseen. Jahka toverini on lahjansa saanut, aion varmaan eritellä sitä tarkemmin myös täällä blogissani. Tein myös hiljan tuollaisen yhden illan projektin Force Unleashed kakkosesta. Video löytyy joko tuolta "video editoinnit" -osiosta tai sitten piipahtamalla Youtubessa.

Oikeastaan tuollainen yhden illan pusertaminen konkretisoi aika hyvin, miten paljon yhden videon eteen pitää tehdä töitä. Kaiken kaikkiaan videoklippien etsimiseen, editointiin ja videon renderöintiin meni yhteensä yli kymmenen tuntia, mikä kuulostaa ihan tajuttoman pitkältä ajalta, kun se suhteutetaan videon pituuteen (tuskin edes kahta minuuttia). Aika kuitenkin kului siivillä, ja viihdyin todella hyvin näinkin visuaalisen projektin parissa. Sääli vain, sillä Sony Vegas ei renderöinyt videota oikein, ja siksi siitä tuli paikoin tosi sottaisen ja pikselisen näköinen, mutta en enää kahden tunnin odottelun jälkeen viitsinyt aloittaa alusta.

Star Wars -huumalla puhkitaan eteenpäin ja seuraava iso projekti Sucerpunch-videon jälkeen onkin sitten tribuutti koko Star Wars -saagalle. Tarkoitus olisi jossain välissä tehdä myös video Veli-sarjakuvastani, joka olisi sitten ensimmäinen julkistettava video, jossa on omaa original-contenttia. Pitääpä siis muistaa watermarkata se. Kesken on yhä edelleen Matrix/Neo-aiheinen piirros, ja olen tuskaisesti yrittänyt piirtää tuon ylläolevan giffin suudelman, mutta tuloksetta. Piirsin sentään koneella Ewan McGregorin, kerrankin onnistuneesti.

Mietin muuten ihan tosissani, että pitäisikö lähettää herralle fanikirje? Löysin nimittäin yhden hänen osoitteistaan sattumalta (hyvä on, en löytäyt, vaan etsin fanaattisesti ja myös löysin sen), ja minulle nousi suuri halu kirjoittaa hänelle jotain. Ei niinkään mitään tyypillistä fani-kliseetä, kuten "olet niin ihana ja saat minut jaksamaan päivästä toiseen! Jatka samaan malliin", vaan jotain hieman syvällisempää. Tosin ajatukseni kohtasi kompastuskivensä kun ajattelin, ettei Ewan varmaan edes lue kirjeitään, vaan pistää jotkin assistenttinsa hoitamaan asian ja lähettämään valmiiksikirjoitetut nimikirjoitukset kuvineen takaisin. Ymmärrän kyllä, ettei julkkiksilla ole aikaa moisiin turhuuksiin, mutta argh, kuinka sitten tälläinen maallikko pääsee kohtaamaan idolinsa? Ei kai mitenkään. Elämme nimittäin ihan eri maailmoissa.

Olen muuten nyt hyvin romanttisessa ja siten tuskaisessa tilanteessa, sillä ei ole ketään, johon purkaa sitä, ei oikein edes leikillään. Olen varmaan katsonut ihan liikaa elokuvia, romanttisia suudelmia ja Ewan McGregoria. Mikä neuvoksi? En tiedä, mutta tuo ylläoleva suukko-giffi on aika... *rupeaa tuijottamaan sitä*

Ilmeeni. Pitäisi kai vaihtaa mopsi sen sukulaiseen ja lukea pari courage-wolffia.