Leffapärinät

Tässä onkin vietetty melkoisia leffapäiviä, ellei pärinöitä. Sain Kheiltä lainaksi huimat 19 DVDtä nelisen viikkoa sitten. Nyt on kuitenkin rainat katsottu, joten on aika tehdä osasta niistä pikku arvostelut. Alla muutamat elokuvat lyhyine arvosteluineen niiden katsomisjärjestyksessä.

Iron Man 2

Odotin positiivisillä mielillä Iron manin kakkososaa, sillä ykkönen oli tullut minulle erittäin mukavana yllätyksenä. Lyhyesti sanoen kakkonen ei kuitenkaan ollut yhtä naseva, hauska ja kiinnostava kuin ykkönen. Niinhän se vähän on, että kakkososat jäävät melkein aina kakkosiksi. Ihan surkea paketti Rautamies 2 ei kuitenkaan ollut, mutta jäin rainalta odottamaan syventymistä henkilöhahmoihin sekä muutenkin jotain uutta otetta.

Yhteenveto:

+ Samuel L. Jackson rulaa ja Scarlett Johansson on HOT

+ linkitys Avengersiin

- hahmoihin ei päästä syventymään ollenkaan

- juonipuoli lössähtää hieman ja toiminta on melko tylsää

= ★★★

Napapiirin sankarit 

Kolme Jussia voittanut ja yleisesti lähes kaikilta kavereiltani kehuja saanut Napapiirin sankarit oli ihan kelvollinen leffatapaus. Mistään ratkiriemukkaasta katastreofikomediasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan suomalaisella angstilla höystetystä tragikomediasta.

Yhteenveto:
+ kerrankin erilainen, hauskan absurdi aihe
+ juoni toimii
+ huumori kukkii
- paluumatka ongelmaton?
- lopetus lössähti hieman
= ★★★

Ex-miehiä, vihaisia vaimoja, venäläisiä turisteja, ruotsalaisia ja appiukkoja. Katastrofin ainekset ovat siis koossa.

Hulk + The Incredible Hulk

Tykkään ihan älyttömästi supersankarimätöistä, joten odotin molemmilta Hulkeilta (2003, 2008) melko paljon. Ikävä kyllä 2000-luvun alun versio oli melkoinen pettymys: se oli kaikenkaikkiaan vedoton kokonaisuus, suorastaan tylsä. Tarinaan tuli haluttua tempoa vasta, kun laitoin elokuvan kaksinkertaiselle nopeudelle.

Yhteenveto:
+ Sam Elliot
+ kuvaus ja transitionit (kohtauksen vaihto)
+ loppumätöt
- yleisesti kaikki muu
= ★★

Hulkin uudelleenfilmatisointi onkin edeltäjäänsä huomattavasti komeampi tapaus aina erikoistehosteista toimintaan ja siitä näyttelijäsuorituksiin. Bruce Bennerin näyttelijä ensimmäisessä Hulkissa (Eric Bana) oli säälittävä tapaus, kun taas Edward Norton loistaa samassa roolissa. Jos 2008 Hulkissa olisi vielä ollut Sam Elliot, niin leffalle olisi kyllä tullut puolikas tähti lisää. Vähintään.
Miksi muuten Hulkilta ei koskaan repeä kalsareita yltä, vaikka ne ovat yleisesti tiukimmat vaatteet, jotka ihmisellä on usein yllään? Tylsää. Olisin halunnut nähdä Nortonin... KÖH, no niin, jatketaanpa...

Yhteenveto:
+ Edward Norton ja Liv Tyler hoitaa hommansa upeasti
+ synkkyys ja draama
+ tekninen tyylikkyys
+ linkitys The Avengersiin ja Tony Starkiin
+ tarinan intensiivinen tempo
- tarinan intensiivinen tempo
- HULK SMASH!!!11unodos
= ★★★½

Kingdom of Heaven

Muistan joskus dissanneeni Kheitä Kingdom of Heavenistä veljeni kanssa, enkä totta puhuen edes muista miksi. Pidinkin koko elokuvaa pitkälti höpönpöppönä, jossa oli Khein sen aikainen suosikkinäyttelijä Orlando Bloom. Kun sitten vuosia myöhemmin sain tietää, että rainassa oli mukana myös oma suosikkini Liam Neeson, ajattelin, että hmm, pitäähän tämä nyt kuitenkin katsoa.

Pelkäsin aluksi pahinta: sekalaista mättöä, tönkköä näyttelemistä ja mitäänsanomatonta juonta höystettynä kristillisellä propagandalla. Onneksi verkkaan alkun jälkeen päästiin vauhtiin juonittelun, sodan oikeutuksen, romanssin ja näyttävien taisteluiden äärelle. Ridley Scott ei siis petä.

Yhteenveto:
+ hieno kuvausjälki
+ kohtalaisen hyvä juoni, joka paranee loppua kohden
+ symppis kuningas
+ Liam Neeson
- ..., joka keikaroi vain 25 minuuttia koko elokuvassa
- tylsä, vedoton ja kivikasvoinen päähenkilö
- täysin turha romanssi
=★★★½

The Adjustment Bureau (suom. Kohtalon valvojat) 

Khei sanoi: "sä varmaasti tykkäät tästä leffasta! Se on sellanen jännä trilleri, pikkasen niinkun Incpetion." Ajattelin, että jahas, itse kun en jaksa ollenkaan kiinnostua elokuvista joihin yhtään liittyy fatalismi tai muu jumalainen kohtalo-usko. Khei oli kuitenkin oikeassa.

Kohtalon valvojat lähtee mukavan vauhdikkaasti liikkeelle ja sopiva kutkutus pysyykin yllä koko elokuvan aikana. Hulluun fatalismiin ei onneksi alennuta, mikä on ehdoton plussa, sillä olin jo varautunut puuduttavaan vääntöön kohtalosta, valinnoista ja jostakin suuremmasta voimasta. Onhan koko tarinassa tietty jumalallinen/epäinhimillinen ulottuvuus, mutta juttua ei onneksi alleviivata, ei ennen kuin vasta lopussa.

Ihan Inceptionin nerokkuuteen tämä toimintapakkaus ei yltänyt, mutta yllätyin kyllä tosi positiivisesti tästä vajaa puolitoistatuntisesta pläjäyksestä. Hyvillä mielin pystyi mennä nukkumaan illalla.

Yhteenveto:
+ näyttelijöillä tosi hyvä kemia
+ sujuva, viihdyttävä ja toiminnallinen kokonaisuus
+ kekseliäs
+ kiinnostava ja inspiroiva ajatus/idea/tarina/miljöö
- lopetus
= ★★★½

The Ghost Writer

Ewan McGregor, IIIIIHH!!!11 Oikeastaan herra tuntuu olevan ainut syy tämän elokuvan katsomiselle, mitä nyt pidin elokuvan juontakin ihan semi-kiinnostavana, itse kun kuitenkin tykkään trillereistä. Katsottiin tämä sitten Neon kanssa kahdestaan, kun aikoinaan oli joskus tarkoitus mennä Ghost Writer katsomaan elokuvateattereihinkin yhdessä.

Kokonaisuutena Ghost Writer oli ihan menevä tapaus: sopivan hidastemoinen, muttei tylsä, kiinnostava muttei ylitseampuva. Ne pari käänteen tekevää kohtausta olivat siis melkoinen isku vasten kasvoja (hyvällä tavalla) yleiseen elokuvan verkkaisuuteen verrattuna, mikä on sikäli hieno juttu. Toisaalta jokin jäi tässä trillerissä uupumaan, ehkä sitten jonkin tason toiminta tai vain parempiselkoisuus. Tai siis, mitä väliä sillä on, oletko CIA:n leivissä vai et?

Yhteenveto:
+ Ewan McGregor
+ hidas tempo korostaa yllättäviä käänteitä
- hieman epäselvä
=★★★

Tron: Legacy

Pakko sanoa, että tämä elokuva veti kyllä hiljaiseksi. Hyvällä tavalla. Se oli nimittäin audiovisuaalisesti että graafisesti yksi kauneimpia elokuvaelämyksiä. Heti alkutekijöistään lähtien Tron on HEL-VETIN kaunista katseltavaa, täydellistä kameran ja musiikin yhteispeliä, höystettynä upeilla erikoisefekteillä, neon-väleillä, mustan ja valkoisen sävyillä, valoilla ja ah, slow-motioneina. Juonikin menee ihan putkeen ja loppua kohden vähän liikuttikin. Kuitenkin jotakin vähän syvällisempää otetta jäin odottelemaan.

Yhteenveto:
+ JES, ei väkinäisiä romansseja!
+ upeat toimintakohtaukset, joilla ei kuitenkaan mässäillä liikaa
+ täydellinen visuaalinen kokonaisuus
+ täydellinen äänimaailmallinen kokonaisuus
- juoni ei ole niin täydellinen
- aina se iänikuinen isä-poika -kompleksi
=  ★★★★

The Prestige

Taikaa, mystiikkaa, juonittelua ja tiedettä. Mikäs siinä, jos tuo yhdistelmä toimii. The Prestigessa se totta tosiaan toimii, ja vieläpä helvatan hyvin. 

Koko kaksituntisen ajan elokuva piti tiukasti otteessaan ja oli kokonaisuutena erittäin miellyttävä katselukokemus. Tarinan kutkuttavan kerroksellinen eteneminen, pomppiva tarinankerronta sekä tietenkin jännittävä ja mielenkiintoinen juoni toimivat erittäin hyvin. Esittely, toiminta ja huipennus. Ne toimivat paitsi taikatempussa, myös tässä elokuvassa.

Yhteenveto:
+ hyvät näyttelijävalinnat
+ juoni ja sen ovela kerrontatapa
+ yliluonnolliselle on järkiperäinen selitys, tiede for the win \o/
+ helvetin hyvä lopetus
- tarinan naishahmot näyttävät kaikki samanlaisilta ja se hämmentää
= ★★★★½

Thor

Thor ei yllättänyt positiivisesti, muttei toisaalta negatiivisestikaan. Vaikka olinkin melko pettynyt siihen, ettei ainakaan tämä Thor muistuttanut sitten ollenkaan norjalaisen jumal-mytologian ukkosenjumalaa, niin kokonaisuutena elokuva toimi ihan hyvin eikä siitä löytynyt juuri valittamista. Toimintaa ja vuoropuhelua vuoroteltiin sopivissa määrin, ja tietenkin koko raina oli hemmetin tyylikkään näköinen. Ja tietenkin Thoria esittänyt Chris Hemsworth. Namskis.

Yhteenveto:
+ semi-hyvää mättöä
+ semi-hyvä juoni
+ semi-hyvää näyttelyä
- semi-hyvä
= ★★★

Iso plussa asiallisesta tilaamisesta.

Lucky Number 7

Ajattelin aluksi, että jaha perustoimintamättöä tulossa. Vaan kuinka ollakaan, erehdyin jälleen kerran. Lucky Number Seven (tai Slevin) nimittäin yllätti todella positiivisesti paitsi erinomaisilla näyttelijäsuorituksilla myös taidokkaasti rakentuvalla tarinalla sekä ennen kaikkea kieroutuneella päätöksellä

Yhteenveto:
+ Morgan Freeman ja Bruce Willis tykittää
+ upea, monitasoinen tarinankerronta
+ hauskan karikatyyriset hahmot
+ huumori ja väkivalta
+ loppukäänne
- voisi olla vielä hieman kutkuttavampi
= ★★★★

Lisäksi sain Kujalta lainaksi erään korealaisen rainan, nimeltään I'm a Cyporg but that's OK. Tarinan keskiössä on siis nuori nainen, joka uskoo olevansa robotti. Isoäitinsä skitsofreniataustan takia, myös lapsenlapsi leimataan hulluksi ja viedään mielisairaalaan, jossa on toinen toistaan kummallisimpia potilaita. Päähenkilö kuitenkin päättää karata laitoksesta, kostaa isoäitinsä kohtalo ja selvittää samalla oman elämänsä tarkoitus. Romanssia, mielenkiintoista tarinankerrontaa sekä katsojaa hämmentävää kuvastoa on siis luvassa. Itse ainakin moneen kertaan pohdiskelin, että onko tämä kohtaus/tapahtuma totta vai ei. Se onkin elokuvan parhaimpia puolia: hämmentäminen. On se hulluus sitten ihmeellistä.

Tutuksi tuli myös kuukausi takaperin henkisesti tyhjästä seksiaddiktista kertova Shame, jonka menin katsomaan O.:n (Oddjobin) kanssa. Kyseessä oli tosiaan näitä oikein elämäniloisia ja pirteitä elokuvia, jotka jättävät katsojan mietteisiin, mutta kaiken kaikkiaan Shamekin oli varsin mainio pätkä, vaikkei nyt niin pysäyttävän häpeällinen ja suora, kuin trailereissa sanotaan. Toisaalta kynnys seksuaalisuuden, alastomuuden, masennuksen ja ahdistuksen näyttämiselle on suomalaisessa elokuvataiteessa paljon alempana kuin amerikassa, jossa elokuva saa K18-merkinnän, jos siinä värkit vilahtavat.

Ps. Bloggeri päätti kusaista merkinnän ajankohdat. Kirjoitin tämän siis loppuun 31.01.2012. Seuraavaksi tulossa setitys Star Wars 3D:stä.