Hyvää päivää, puhun nyt peleistä

En varmaan muista kertoneeni, mutta toissaviikolla läppärini päätti pimahtaa ja sanoi kovalevynsä ja vähäisenkin suorituskykynsä irti. Sain onneksi viikonloppuna uuden tietokoneeni osat, jonka isäni teippasi kasaan. Täytyy kyllä sanoa että tämä yli 700 euron ostos kannatti, pömpeli pelittää törkeän hyvin ja nätisti.

Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Uuden tietokoneen myötä olen päässyt pelaamaan pelejä, joita ikivanha läppärini ei pystynyt pyörittämään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti kahta asiaa: 1) elokuvia ei tule katsottua 2) univelka senkun kasvaa. Toisaalta olen taas vaihteeksi innostunut jostakin uudesta asiasta luita ja ytimiäni myöten. Kyseessä on videopeli, roolipeli-tyylinen scifimättö nimeltään Mass Effect.

Pelinä ensimmäinen Mass Effect on melko vanha (2007), mutta siitä huolimatta erittäin toimiva kokonaisuus. Pelin tarina on kerrassaan upea, hahmot hyvin monisyisiä ja kiinnostavia, sekä tietenkin itse pelaaminen on varsin nautittavaa pieniä ärsyttävyyksiä lukuunottamatta. Alun köykäisyyden jälkeen olenkin pelannut Mass Effectia valehtelematta 10-12 tuntia putkeen usean päivän aikana, ja nauttinut joka hetkestä. Koneella on asennusta odottamassa pelin kehuttu kakkososa ja maaliskuussa ilmestyy kauan odotettu trilogian päätös. Todellakin odotan innolla näidenkin pelaamista, aina teknisestä tappelemisesta hahmojen välisten suhteiden kehittymiseen.

Jotta postaus ei menisi ihan off-topiciin Mass Effectistä lupailtiin tälle vuodelle elokuvaa. Olen tosiaan melko skeptinen tämän suhteen, sillä monet muut peleistä väsätyt elokuvat, muun muassa Halo ja Bioshock, ovat jääneet ikuisuusprojekteiksi tai osoittautuneet flopeiksi, kuten esimerkiksi Lara Croft tai Dead or Alive. Jos kuitenkin Mass Effectistä on tulossa elokuvasovitus, olen ehdottomasti menossa katsomaan sen. En pelkästään siksi, että fanitan peliä, vaan oikeastaan siksi, että näen, miten tietyt ongelmat on rainassa ratkaistu.

Pelissä esimerkiksi luodaan sukupuolta myöten kokonaan oma hahmo, komentaja Shepard, ja juonessa edetään melko lailla vapaassa järjestyksessä. Hahmojen väliset suhteet sekä tapahtumien järjestys ja voimakkuus riippuvat siitä, miten luomasi hahmo käyttäytyy/sanoo/tekee. Esimerkiksi romanssipuolella pelaajan Shepard voi rakastua kaikenkaikkiaan yli tusinaan eri hahmoon. Käsikirjoittajalla on tässä siis melkoisesti tekemistä, jotta peliä pelanneet nörtit saavat elokuvan mies-Shepardista löydettyä oman hahmonsa piirteitä.

Koska elokuvaversion Shepard tulee olemaan mies, olen kohtalaisen vaikeassa samastumistilanteessa, sillä oma hahmoni on nainen. Koska olen yllättäen tavattoman kiintynyt hahmooni, on vaikeaa kuvitella, että jaksaisin välittää elokuvaversion Shepardista yhtä paljon. Voiko elokuva olla tuolloin uskottava? En haluaisi elokuvan floppaavan, mutta pelkään silti pahinta.

(Kuvassa muuten abouttiarallaa oman Shepardini kuva. Hänellä ei tosin ole kulma-arpea, vaan posken poikki kulkeva viiltohaava sekä koukkanokka-nenä, jonka loin puhtaasti vahingossa. Eipä siinä, tästä vahingosta nimittäin syntyi hyvin persoonallisen näköinen hahmo, joka ei tietystä kulmasta ole ehkä siitä kauneimmasta päästä.)

Hahmoista puheenollen, viimeisin peli-ihastukseni, ja sitä kautta Sam Witwer-innostukseni, oli Star Wars: the Force Unleashedin päähenkilö Starkiller. Juuri tällä hetkellä pelaan pelin kakkososaa ja välitän hahmosta täten edelleen, mutta Mass Effectin viehätyksistä on noussut nyt pintaan luutnantti Kaidan Alenko, johon olen myös tavattoman viehtynyt. Jännä kyllä, Kaidan ei ehkä ulkonäöltään vastaa täysin miesihanteitani, mutta on luonteeltaan hyvin pitkälti sellainen: rehellinen, lojaali, rakastava ja ihana. Toisaalta myös monet muut Mass Effectin hahmot kiinnostavat minua, aina tutkija-Liarasta salamurhaaja Wrexiin, mutta eivät tosin romanttisessa mielessä. Poikkeuksena toiminnee ehkä ex-agentti Garrus, jota pääsee lähentymään romanttisesti Mass Effect kakkosessa. En toisaalta tiedä, pysynkö "lojaalina" Kaidanille vai päästänkö asiat vierimään. Sen näkee sitten. On kuitenkin hirveää olla ihastunut pelihahmoihin.

"That's what I lo-- appriciate about you, Shepard."

Taisi mennä koko postaus pitkälti offiksi, mutta antakaa anteeksi. Olen innoissani, motivoitunut ja pitkästä aikaa tuntuu ylimpäätään siltä, että elämässäni on useampikin asia, josta todella nauttii ja joiden takia kannattaa elää. Ensin ne olivat toverit yleisesti, nyttemmin elokuvat. Ilmeisesti kuvaan ovat nyt ilmestyneet myös videopelit, pienissä määrin, mutta kuitenkin. Eihän se paha asia ole, vai kuinka? Niin kauan kun unirytmi pysyy kohdillaan! Minut tuntien se ei kuitenkaan pysy.

Ps. Kutkuttaisi aivan törkeästi tehdä musiikkivideo Mass Effectistä. Se voi kuitenkin olla todella haastavaa, sillä pelien cinematic-clipit ovat pitkälti avaruusaluksista ja -taisteluista, ja sitten on vielä tuo Shepard-ongelma. Saa nähdä saanko mitään aikaiseksi, kun Sony Vegas täytyy muutenkin uudelleenasentaa tuolle uudelle koneelle.

EDIT:
Ps2. (31.01.2012) Aloitin ME-tribuuttivideon tekemisen, mutta se todennäköisesti valmistuu vasta maaliskuun lopulla, sillä odotan pelimateriaalin valumista internettiin.

Ps3. (31.01.2012) Pelasin nyt molemmat Mass Effectit läpi, ja olen täysin mykistynyt sen kauneudesta. Nyt kärsinkin Mass Effect -masennuksesta, sillä sen upeuden ja täydellisyyden rinnalla mikään ei tunnu miltään. Pitäisikö huolestua?

Ps.4. (31.01.2012) Pysyin lojaalina Kaidanille. ME3-romanssia odotellessa... :3