Erikoistehosteiden pimeä uhka

Lapsuuden unelmani on toteutunut! Pääsin vihdoin ja viimein katsomaan lempielokuvani Star Wars episode I: Phantom Menacen elokuvateattareissa. Koska näytöksiä ei 2D:nä pyörinyt ja leffaa mainostettiin juuri 3D:nä, täytyi se tietenkin mennä sinä myös katsomaan.  Kyseessä oli siis ennakkonäytös Flamingossa, johon sain hankittua itselleni ja parhaimmalle Star Warssin katseluseuralleni, veljelleni, liput. Ja noh, sanalla sanoen kyllä kannatti.

Vaikka olen nähnyt kaikki Star Warssit miljoonaan kertaan, elokuvateatterikokemus on aina erilainen. Heti alkujaan ison Star Wars-tekstin lämähtäminen ruutuun sai sydämeni pamppailemaan innostuksesta, nostalgiasta ja rakkaudesta. Kun sitten itse elokuva vierähti käyntiin, nuo tunteet nousivat elokuvan loppua kohden yhä suuremmiksi: lopputaisteluissa olinkin kyynel silmäkulmassa, ainakin melkein. Mistään elämää suurempaa kokemuksesta en toisaalta puhu, mutta ehdottomasti katkeransuloisesta nostalgiasta, hauskoista hetkistä, muistoista ja naiivista rakkaudesta. Niinhän se kuitenkin on, että kaikista Star Warsseista, ja kaikista elokuvista, Phantom Menace on minulle se kaikista rakkain. Olen sanonut näin aina, ja tulen aina sanomaan: "Episode ykkönen on paras elokuva koskaan. Siinä on parhaimmat musiikit, parhaimmat taistelut, parhaimmat krafiikat ja parhaimmat hahmot. Argumenttisi on invalidi."

Takaisin elokuvan analysointiin: Phantom Menacen 3D-versio pyörii leffateattereissa vanhoilla DVD-suomi-käännöksillä, missä ei ole sikäli mitään valittamista. Värejä on paranneltu, valoja lisäilty ja kuvakokoa levennetty. Star Wars näyttää siis entistä tyylikkäämmältä. Mikään 3D-ihme näytös ei kyllä ollut, vaikkakinjoissakin kohtauksissa kolmiuloitteinen grafiikka toimi yllättävän hyvin: avaruustaistelukohtaukset ja rakettireki-kisa olivat tarkkoja ja teknisesti hienoja, täten siis todella nautittavaa katsottavaa. Odotan siis kaikenkaikkiaan todella suurella mielenkiinnolla ja innostuksella jatko-osia tulevaksi. Eteenkin original-trilogya.

Koska tarina on minulle ja veljelleni niin tuttu, keskityimme tarinan fiilistelyiden sijaan hahmoihin, eteenkin Qui Gon Jinniin. Jätkä kun sattuu olemaan niin hiton bad-ass, aina kusettamassa porukkaa mind-trickeillä ja sitten vetoamassa isompaan auktoriteettiin, kun omat neuvottelukeinot loppuvat ("Would you like to discuss it with the Hutts?"). Muutenkin koko elokuva meni pitkälti hahmojen heitoille naureskellessa, puhumattakaan omista inside-läpistämme. Veikkaan etteivät edessä istuneet tykänneet röhöttämisestämme hyvää...

"I shall kick ur spiky-ass, bitch!"

Ikävä kyllä oma innostukseni ei ole tarttunut muihin. Monet pitävät paitsi Star Warssin uusintaa 3D:nä turhana, myös Blu-Ray ja Special Editioneita täysin humpuukina. Itse asiassa käytännössä kaikki 70-80-luvun nuoret, jotka aikoinaan näkivät originaalin Star Wars -trilogian, inhoavat pre-queleita ja uusintaversioita lähes poikkeuksetta. Heidän mielestään episode 1, 2 ja 3 ovat vain erikoistehostepläjäys, osoitus Lucasin rahanhimosta sekä kyvyttömyydestä pitää näppinsä erossa jo valmiiksi "täydellisestä" työstään. Juttelin aiheesta isäpuoleni kanssa, ja hän piti pre-queleja juuri edellä mainittuina. Oli siinä raivossa pidättelemistä.

Itse suoranaisesti nimittäin vihaan tälläisiä old school -Star Wars -faneja, yksinkertaisesti siksi, ettei heidän inholleen löydy mitään järkiperusteita. He tuntuvat olevan tuulesta temmattuine irrationaalisine kommentteineen kuin fundamentalistisia uskovaisia, jotka tuputtavat uskontoaan ja ultimaalisen absoluuttisen oikeita mielipiteitään muille. Veljeni huomautti, että itsekin muistutan samanlaista myös, sillä en suostu kuuntelemaan mitään poikkipuolista sanaa Episode I:stä. Puolustauduin siihen sanomalla, että ainakin asia on toisinpäin: en vihaa, vaan rakastan.

Yleisesti pidän kehitystä erittäin hyvänä asiana. Sama koksee myös Star Warssin uusintaversioita, vaikka, hyvä on: myönnetään, osa niistä onkin pitkälti erikoisefekteillä kikkailua. Tässäpä ihan lyhyt katsaus kaikkien episodien uusiin blu-ray -uudistuksiin ja mielipiteisiini niistä.

Star Wars ep. I, II ja III
+ kuvanlaatua parannettu ja tarkennettu
+ kuvakoko leveämpi
+ Obi-wanin ja Qui-Gonin pako troidekoilta episode I:ssä on tehty näyttämään paremmalta motion blurrilla
+ Yoda on episode I:ssä muunnettu kokonaan tietokonehahmoksi
- avaruus-kohtauksissa on ihan saatanasti tähtiä
- koko episode II:ssa on lievä sininen valo, joka väärentää värejä joissakin harvoissa kohdissa

Lisää yksityiskohtia täällä.

Star Wars ep. IV, V ja VI
+ yleinen visuaalinen ilme parantunut huomattavasti alkuperäisestä: värit ovat parantuneet, kuvakoko suurentunut ja äänet ovat alkuperäistä huomasti paremmat
+ ewokit räpyttelevät silmiään eivätkä näytä enää eläviltä nukeilta
- R2 kaivautuu yhä syvemmälle kallioon piilotellessaan yawoilta. Herää kysymys: onko se mahdollista niinkin "notkealta" olennolta kuin Artoo?

- klaffivirheitä myöhemmin lisättyjen erikoistehosteiden takia
- Darth Vaderin silmät näkyvät kypärän läpi ep. V:ssä
- Darth Vader huutaa useamman kerran "ei" heittäessään Emperorin alas kuiluunep. VI:ssä

Lisätietoja nelosesta täältä, vitosesta tästä ja kuutosesta tästä linkistä.

Itse olen pienestä hämmennyksestä huolimatta asennoitunut näihin muutoksiin siten, että ne ovat Lucasin alkuperäisiä visioita, jotka hän viimein pystyy nykyteknologialla toteuttamaan. Vaikka monet pitävät Lucasin parantelua ikuisen perfektionistin tyydyttömyytenä ja klassikoiden sörkkimisenä, en pistä pahakseni, jos hyvää saagaa on digitaalisesti paranneltu sekä kuvanlaadultaan että yleiseltä ilmeeltään.

Minulle on yksi ja sama ampuiko Han vai Greedo ensin, jutteleeko Han ihmis- vai olio-Jabban kanssa, onko Boba Fettin ääni muunnettu vai ei, ja kumpi Emperor-80 vai -04-versio episode IV:ssä on "se oikea". Kyse on loppujen lopuksi asenteesta ja siitä, pystyykö pienet epäolennaisuudet ohittamaan ja keskittymään saagaan kokonaisuutena. Sitä ei voi kukaan kuitenkaan kiistää, etteivätkö parannukset kuitenkin tekisi terää, vaikka niitä tekisi useammankin vuoden välein.

Sarlackin kuoppa näyttäisi epäilyttävältä ilman myöhemmin lisättyjä tehosteita.

Paitsi, että Han Solo ampui ensin, hän kykenee myös roikkumaan pelkkien varpaidensa varassa. Mikä mies!

Itse pidän paljon pahempana virheenä esimerkiksi eräässä vanhassa japanilaisessa videopelissä Luken tummaa hiusväriä sekä täysin puun takaa tulevaa kohtausta, jossa Darth Vader muuttuu yllättäen skorpioniksi (vas.).

Mitä yritän tällä postauksella sanoa on, ettei muutosta tule pelätä eikä vihata. Oli kyse sitten Star Warssista tai ei, elokuvien tekninen parantuminen on minusta hienoa ja mullistavaa, vaikkakin alku voi olla köykäinen, esimerkiksi nyt vielä lapsen kengissä olevan 3D-teknologian kanssa. Ajan kuluttua 3D on kuitenkin varmasti tulevaisuuden hitti ja näkemisen arvoinen juttu, siis jotain sellaista, mitä menneisyyden ihmiset pitäisivät uskomattomana teknisenä saavutuksena. Jos kuitenkin valitettavaa löytyy, älä mene 3D-näytöksiin.

Omalla kohdallani ärsyyntymisessä noudatan jo naperona Bambista oppimaani sanontaa: "jos et osaa sanoa mitään miellyttävää, älä sano mitään." Älä siis katso uusia Star Warsseja, jos ne saavat sapen kiehumaan. Itse kuitenkin katson, sekä pre-queleja että Special Editioneita, ja nautin niistä täysin rinnoin, sillä haluan ja pystyn siihen. Sen verran kuitenkin rakastan tätä sarjaa, että voin antaa pienet hölmöilyt anteeksi, vaikkapa ne troidien ärsyttävät uudet äänet episode kolmosessa.