Ystävänpäivän ärsytys

Inhoan ystävänpäivää. Miksikö? Puhtaasti siksi, koska olen rakkaudessa totaalisesti epäonnistunut katkeroitunut ämmä, joka ei ole elämässään törmännyt muihin kuin yksipuolisiin rakkauksiin, rukkasiin ja yhdenyön suhteisiin. Ei siis ole ihme, että tälläiset minunkaltaiseni surulliset tapaukset inhoavat ikuisen rakkauden ja ystävyyden vuosipäivää, joka ei ole edes töistä tai koulusta vapaana.

Samasta syystä inhoan myös romanttisia elokuvia. Tarkoitan nyt sellaisia illan raton brane-off romanssi-hömppiä, joiden tarkoitus on lähinnä viihdyttää yksinäisiä sinkkunaisia. Ja menestyä taloudellisesti. Useimmiten pidänkin romanttisia komedioita typeränä ajanhukkana. On kuitenkin muutama flikki, jotka ovat skeptisen mieleni luomasta alkuasetelmasta huolimatta saaneet hyväksyntäni. Ainakin melkein.

13 ja risat (13 going on 30)

Elokuvan alkuasetelma on yllättävän yksinkertainen, mutta ihan toimiva. 13-vuotias tyttö muuntautuu kolmikymppiseksi itsekseen ja huomaa seisovansa keskellä aikuisten maailmaa, joka ei ole niin helppo ja yksinkertainen kuin päällepäin luulisi. Kun lapsuuden toverit sekä uudet ihmiset sekoittavatpäätä sekä romanttisessa että inhottavassa mielessä, päähenkilö käy taistelua pääosin itsensä löytämisen kanssa. Kelpo pätkä, ei suinkaan liian imelä tapaus.

Valentines Day

 Kappas, Jennifer Garner tässäkin elokuvassa! Ja oho, kymmenen muutakin isomman luokan tähteä, alkaen Ashton Kutcherista Julie Robertsiin. Valentines Dayta kuitenkin kuljettaa eteenpäin muukin kuin kassamagneettitähdet, vaan yksinkertaisesti liikoja yrittämätön, simppeli ja suloisen makea juoni.

Kyseessä on 14. päivä helmikuuta, ystävänpäivä, jonka tapahtumia seurataan useamman hahmon eri näkökulmista. Kullakin on omat suunnitelmansa, ihmissuhteensa, pulmansa ja ongelmansa ystävänpäivän suhteen. Elokuvan edetessä tilanteet ja ihmissuhteet kehittyvät, eri tarinoiden ihmiset nivoutuvat enemmän tai vähemmän toisiinsa ja alkavat ennen pitkää kiinnostamaan sekä paikoin jopa lämmittämään sydäntä. Vaikka raina kulkeekin pitkälti melko kepeissä tunnelmissa, myös hieman synkempiinkin aiheisiin päästään syventymään. Olin hirmu iloinen, ettei koko elokuvan aikana langettu typeriin kliseisiin tai edes ennalta-arvattavuuksiin kuin vain parissa tarinassa. Annettakoon se anteeksi, sillä kokonaisuudessaan Valentines Day toimii hyvin. Ainakin paremmin kuin vastaava New Years Eve.

Bridget Jones - elämäni sinkkuna

En tiedä mikä tässä elokuvassa on niin hauskaa ja viihdyttävää, mutta tällä hetkellä pidän Bridget Jonesia ehkä parhaimpana hömppä-rainana tällä hetkellä. Elokuvan katsomisesta on tosin jo sen verran aikaa, että saatan muuttaa mielipiteeni, mutta mennään nyt näillä eväillä.

Kyseessä on siis kolmikymppisen brittinaisen elämästä kertova romanttinen komedia, joka enemmän kuin mitään muuta haluaisi miehen elämäänsä, sillä kaikkea muuta tuntuukin jo löytyvän. Naiseuden ydin, eli päiväkirjaan tuhrustaminen, vaa'an ja diettien kanssa temppuilu, herkkujen mässyttäminen keskellä yötä sekä erilliset ulkonäköpaineet ja mutkikkaat ihmissuhteet ovat elokuvan aa ja oo, humoristisessa mielessä tietenkin. Tarinan hahmot ovat ihastuttavan vihastuttavia ja tarina katastrofaalisten yhteensattumusten ja suloisten romanttisten hetkien summa. Ei valittamista.

Luin pari vuotta takaperin Bridget Jonesin päiväkirjan, johon elokuva perustuu, ja koin sen itse hyvin toimivaksi ja hauskaksi kokonaisuudeksi. Bridgetin hahmo sai kirjassa ainakin huomattavasti enemmän ulottuvuuksia ja särmää, eikä ollut aivan yhtä hömelö kuin elokuvassa, mikä oli sinällään miellyttävä yllätys. Toisaalta, elokuvaversiot ovat aina kirjaversioita erilaisempia, usein huonompiakin. Bridget Jones -elämäni sinkkuna ei kuitenkaan epäonnistunut täysin, sillä kirjasta huokunut hullunkurinen lämpö välittyi myös elokuvan kautta.

Tämän vuoden ystävänpäivä ei toisaalta mennyt yhdenkään hömppä-elokuvan parissa. Odotin nimittäin viettäväni tätä yksinäisten nörttien inhoamaa päivää videopelien parissa, sillä Bioware julkaisi faniensa iloksi Mass Effect 3:n demon. Vaan no, tietenkään täällä takapajulassa eläviä immeisiä ei ole muistettu, eteenkään PC-pelaajia. Olen tässä meinaan odotellut kyseistä demoa tulevaksi yli viisi tuntia, ja vieläkään ei kuulu. Mikä kamalinta, kaverini pelasi ME3:n demon juuri läpi Xboksillaan.

Karseaa ystävänpäivää kaikille, ja ime kelliäsi Bioware!

Blogini tulee jäätymään maaliskuun alussa, kun uusin Mass Effect saapuu kauppojen hyllyille, ja rupean pelaamaan sitä. Ei, tässä ei ole yhtään kysymys mistään elämän puutteesta. Pois minusta moiset väitteet! :oo