Töihin elokuva-alalle?

Luen parhaillani isosiskoltani yo-lahjaksi saamaa kirjaa. Kyseessä on kahden nuoren toimittajan tekemä opas, nimeltään Nuoren toimittajan eloonjäämisopas. Se kertoo varsin kattavasti journalistin työstä, kuinka toimittajapiireihin pääsee sisään, millaiset koulutusmahdollisuudet alalla on ja niin pois päin.

Olen lukenut kirjasta vasta neljäsosan, kun alan jo epäillä kykyjäni journalismin parissa. Alalle koulutetaan liikaa porukkaa, työnsaanti on vaikeaa, työt stressaavia ja sinun on oltava törkeän hyvä kirjoittaja menestyäksesi. Näiden tosiasioiden valossa moraalini on siis murentunut, ja nyt eteenkin tulevaisuus ja jatkokoulutus mietityttää, enemmän kuin koskaan.

Koska olen taiteellinen ihminen, pidin aluksi taidetta potentiaalisena uravaihtoehtona. Kun kuitenkin kävimme vakavan keskustelun isäni kanssa taidealasta työnä, tulin siihen tulokseen, ettei kannata edes yrittää: sillä työllä hädintuskin elätät edes itsesi. Aloin pohtia seuraavana journalistin uraa, sillä kirjoittaminen oli minulle toinen asia mistä kovasti pidän. Nyt kun tämäkin työ vaikuttaa kuitenkin melko hankalalta saada, rupesin miettimään, voiko elokuvien parissa tehdä töitä.

Listaa riittää sillä saralla. Voit olla elokuvaohjaaja, -kuvaaja, -käsikirjoittaja, -tuottaja tai vaikka osana puvusteiden tai lavasteiden tekemistä. Löytyy lippukassan pitäjää, popkornin myyjää, yksityisyrittäjän uraa vaikka DVD:en maahantuonnin osalta, kääntäjää/tekstittäjää, elokuva-arvostelijaa ja niin edelleen. Kun syssyyn lisätään vielä radio- ja TV -työ, lista paisuu valtaviin mittoihin.

Olisi siistiä ohjata elokuvia tai käsikirjoittaa niitä. Suomessa niillä tosin vain muutama ihminen elättää itseään, ja taas on ongelmana koulutukseen pääseminen. Hanttihommia, kuten tiskin takana istumista ja rahastamista löytyy, mutta tuskin sitä haluaa loppuelämäänsä tehdä. Oma kielitaitoni ei riitä kääntäjäksi, radiotyöhön ääneni tuskin on kovin persoonallinen ja TV-työssä on pitkälti samat ongelmat kuin elokuvienkin tekemisessä: liikaa koulutettua porukkaa, liian vähän töitä. Nyt listalle jäävät siis yrittäjän ura sekä elokuva-arvostelija.

"Mä voin niin kuvitella sut seuraavana Tapani Maskulana," kiusoitteli eräs kaverini minua lempeästi. Olin tästä samaan aikaan otettu että leikkimielisen ärsyyntynyt. Itse kun satun pitämään Maskulaa tajuttoman ärsyttävänä, elitistisenä elokuva-arvostelijana. Tästä minulle kuitenkin heräsikin ajatus: kuinka siistiä olisikaan arvostella elokuvia työkseen sekä mahdollisesti kirjoittaa asiantuntevaa info- tai henkilökuva-tekstiä elokuvista, ohjaajista, näyttelijöistä ja niin edelleen. Se olisi melko lailla unelma-jobini. Kun myös luin yllä mainitsemastani käsikirjasta ns. asiantuntija-toimittajista, huomasin, että niille on itseasiassa aika paljonkin kysyntää (lähinnä kuitenkin tiede- ja talous-puolella). Kirjassa oli Kalle Kinnusen vinkit elokuvatoimittajaksi haluavalle:

- kriikikko voi toimia isenäisesti , mutta erikoistoimittajaksi tähtäävän on tärkeä päästä piireihin.
- kirjoita nettiin.

Toinen osa on tehty (luet sitä juuri), enää siis tulisi hankkia verkostoitumista esimerkiksi netin tai vaikkapa festareiden kautta elokuva-alan kihoihin Suomessa ja muualla maailmassa. Plussana tässä työssä olisi juuri erikoistumisen tuoma tietous sekä todellinen intohimo omaan harrastukseen. Miinuksena kuitenkin palkkaus (kulttuurialalla kun nyt rahaa ei paljoa heru) sekä mahdollisesti taas pyrkijöiden suuri määrä. Itseäni kuitenkin auttavat nuori ikäni (vielä ehtii oppia uutta), tästä johtuen tekniikkatietouteni sekä edes keskinkertaiset kirjoittajakykyni. Niin, ei sitä tiedä.

Joskus koulussa sanottiin, että vanhempien yrittäjyys rohkaisee usein lapsiakin ryhtymään yrittäjäksi. Isäni on ollut automaatioalalla yksityisyrittäjänä liki 20 vuotta, joten on ihan luonnollista, että pidän yrittäjyyttä melko luontevana ja toimivana. Tosissaan en ole kuitenkaan ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä kuin vain ajatustasolla.

Taas on kuitenkin sellainen fiilis, että esimerkiksi jonkin pienen leffakaupan ylläpitäjänä voisi olla ihan nastaa olla. Toisin maahan vähän harvinaisempia elokuvia, animaatioita ja animea, sekä myisin tietenkin myös tuttuja ja turvallisia elokuvia esimerkiksi kätevissä paketeissa. Kutkuttava ajatus, vaikkakin haastava, kun ottaa huomioon, että yrittäjän täytyy handlata myös talous-ja byrokratiahommat. Ideahan leffapuodista ei ole sinällään uusi, ei Suomessa (Pieni leffakauppa) eikä muuallakaan maailmassa (Fnack), mutta eivätkös nämäkin markkinat tarvitse kilpailuttajia? Tulevaisuus kuitenkin vasta näyttää, vievätkö tietoni ja taitoni eteenpäin. Motivaatiosta se nimittäin ei ole kiinni.