Elokuvakokemus ulkomailta: check

En ole koskaan käynyt ulkomailla elokuvissa. Nyt on tämäkin kokemus saatu Pariisissa, jossa olen viettänyt aikaa nyt viisi päivää hyvän toverini Neon kanssa. Tällä hetkellä istun Luxembourgin puiston viereisessä nettikahvilassa raakakirjoittamassa tätä tekstiä (hassua kun ei ole ääkkösia ([koto-Suomessa muokkasin äät ja ööt siis kohdilleen] ).

Mutta nyt prassailusta asiaan eli elokuvaan tai oikeammin elokuvakokemukseen. Käytiin tosiaan heti ensimmäisenä lomapäivänä täkäläisessä Le Grand Rex -elokuvateatterissa katsomassa Fast and Furious 5. Kuten monet muutkin isommat eurooppalaiset maat, elokuva oli dubattu ja herätti täten suurta huvia minun ja Neon kesken. Huvia, tai oikeammin suurta hämmennystä, tuotti myös itse elokuvateatteri: sisääntuloaula oli kuin mikäkin palatsi punaisine mattoineen ja ovien vartioineen, mutta itse sali oli suorastaan säälittävä*. Paikkalippuja ei ollut ja penkkirivit olivat toisiinsa nähden samalla korkeudella, ei siis porrastettu. Jännää oli myös se, että "katselunautinto" alkoi elokuva-trailereina seka erittäin hämmentävinä tv-mainoksina (ks. Oranginan mainos).

Machoilua, bromancea ja Vin Dieselin kaljamasu.

Itse Fast & Furious 5:sta on sanottava, että perus toiminta-mättöä. Vaikka elokuva oli dubattu ranskaksi eikä siinä ollut edes tekstityksiä, ymmärsin juonen kielimuurista huolimatta erittäin hyvin: rahaa, naisia ja autoja, kunniaa ja kostoa. Siinä elokuvan pääteemat tiivistäen. Tämä innoitti minua sitten niin sanotusti käsikirjoittamaan oman toiminta-elokuvan päähenkilöineen kaikkineen. Tässä siis oma loistava nykyajan toiminta-elokuvani, johon on tiivistetty kaikki tämän (kaupallisen) genren pääpiirteet.

Elokuvan nimi: mikä tahansa autoihin tai aseisiin liittyvä sana/lause/äännähdys. Numerot lisäävät retrohtavaa ja viileää meininkiä.
Pääjuoni: pääpahiksen tuhoisa terrori-isku koetetaan estää tai tämä ryöstetään. Tuolloin taustalla on vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Tai rahanhimo.
Kohtaukset (tässä järjestyksessä): alkuräimintä, väh. 2 takaa-ajo -/auto-kohtausta, fanservice-kohtaus (kylpy, vaatteidenvaihto tm. eroottinen tilanne, johtaa jossain vaiheessa seksikohtaukseen), loppuräimintä + kaksintaistelu.
Henkilöhahmot:
Päähenkilö: iso, kova ja hyvin treenattu urostelija. Näyttelee esim. Vin Diesel, Tom Cruise, Bruce Willis, Collin Farrel. Naistenmies, joka osaa käyttää vihreettömästi autoja ja isoja aseita. Kylmä ja kova äijä.
Päähenkilön kaveri: pitkälti samanlainen kuin päähenkilö, mutta ainoa syy, miksei hän ole elokuvan tähti on se, että hahmolla on enemmän tervettä omatuntoa ja moraalia. Lojaali ja rehti kaveri. Voi olla myös päähenkilön palvelija.
Pääpahis: rikas ja usein ruma/lihava äijä (poikkeustapauksissa överiäs hottis), yli neljänkymmenen. Ei omaa mitään moraalia, tappaa kylmästi vaikka omaa porukkaa. Elokuvan lopussa tälle hahmolle ei kuulu vuodattaa yhtään sympatiaa.
Pääpahiksen apuri: poikkeuksetta hyvännäköinen, voi olla myös nainen. Kylmäverisyydestä riippuen voi kääntyä hyvisten puolelle.
Muut hahmot: vähintään yksi kovisnainen, joka on samalla hottis (näyttelee Michelle Rodriguez). Mukana kuuluu olla mahdollisesti nörtti/tietoteknikko/operator tai tummaihoinen naurattaja-hahmo.

Eikä mitään vattuilua ole tässä. Eihän?
Ei siinä tosiaan mitään, toiminta-elokuvat voivat olla sellaisinaan hyvinkin viihdyttäviä, enkä kiistä, että jotkin action-elokuvat ovat oikeasti vauhdikkaita ja omalla tavallaan koukuttavia ja kiinnostavia (esim. SWAT). Kun kuitenkin voin pitää itseäni hieman älykkäämpien ja "vaikeampien" elokuvien ystävänä, toiminta-mätöt ovat minulle puhdasta brain-off tavaraa, joita voi katsoa ison porukan kanssa kliseille nauraen. Tosissaan niitä en ota, ja toivon ettei kukaan muukaan.

Ranskasta tuli ostettua enimmäkseen animea, mm. molemmat Rebuildit sekä eräs erittäin kauniisti animoitu anime-elokuva 5cm per Second. Ylioppilaslahjaksi sain Neolta kolme elokuvaa, Elephant man, Solaris ja Lahjomattomat: kaikki elokuvia joita en ole koskaan nähnyt. Lisäksi sain isosiskoltani jo pari postausta takaperin luettelemani DVD:t. Nyt olen sitten niin sanotusti pulassa DVD-hyllyni kanssa: kaikki tila on uhkaavasti täytetty. Tämä taitaa olla näitä keräilijöiden kirouksia. Kirous on myös sinällään kysymys; milloin ja missä porukassa katson nämä reilut 30 DVD:tä.

* ilmeisesti kyseisessä elokuvateatterissa kuitenkin on yksi jumalattoman isokin sali (ks. kuva). Ei vain käynyt tuuria, että olisi siihen päässyt. Jos vain oltaisiin päästy katsomaan sitä X-Men: Firstclassia... Se vasta olisikin ollut hupaisa dubattuna!