Isäpuoleni veljen perhe oli meillä kyläilemässä tässä pari viikkoa takaperin. Perheessä on kaksi alle kouluikäistä poikaa, joiden kanssa tykkään leikkiä ja jutustella mukavia, lasten ystävä kun olen. Katsottiin sitten yhdessä Disneyn vuosituhannen vaihteessa väsäämä elokuva, Dinosaurus.
Dinosaurus ei jostain syystä ole niitä Disneyn tunnetuimpia teoksia, mikä on erittäin sääli, kun ottaa huomioon miten loistava elokuva se on. Juonellisesti tarina on toimiva ja vivahteikas, melkolailla perus-disneytä, mutta teematiikaltaan se on loistava. Idealismi, yhteishenki ja heikoimpien puolustaminen ovat tärkeitä elokuvan elementtejä, mutta myös joukosta erottautuminen, erilaisuus ja kriittinen suhtautuminen asioihin kuuluvat myös tarinaan vahvasti. Itse ainakin massasta erottautuvana ihmisenä pidän hyvin tärkeänä tuota erilaisuus teemaa. Kuinka löytää oma paikkansa maailmasta, joka suosii vain massaa, kun kuitenkin itse pitää siihen sulautumista vastenmielisenä?
Visuaalisesti elokuva on ensiluokkaista. Vaikka raina onkin jo yli kymmenen vuotta vanha, se on uskomattoman tyylikkään ja luontevan näköinen. Elokuvassa on yhdistetty erittäin onnistuneesti tietokonekrafiikkaa sekä oikeaa kuvattua taustaa, mikä toimii todella hyvin, eikä vastoin odotuksia esimerkiksi hypi silmille tai näytä epäluonnolliselta. Myös musiikillisesti elokuva on todella upea. Itse olen ainakin sanalla sanoen rakastunut sen soundtrackiin.
Itse elokuva on siis sanalla sanoen loistava, likipä viiden tähden arvoinen kokoperheen elokuva. Lisäksi se tuo minulle mukavia muistoja lapsuudestani, sillä dinosaurukset olivat suurena osana minun ja veljeni elämää. Luimme paljon dinosaurus-aiheisia tietokirjoja ja katsoimme niistä myös paljon dokumentteja. Yhteiset kokemukset, leikit ja asiat saavat minut aina hymyilemään. Pidän Dinosaurusta siis monestakin syystä yhtenä lemppari Disney-elokuvanani.
Samaisella viikolla, toki silloin kun pienten lasten silmä vältti, katsoimme myös pienellä porukalla Fight Clubin. Alunperin tutustuin tähän klassikkoon pyhäinpäivänä pari vuotta sitten ollessani toverillani Neolla. Ensimmäisen katselukerran jälkeen en osannut arvostaa elokuvaa juuri ollenkaan, sillä koin, että olin jo nähnyt tarpeeksi samanlaisia mielenterveydestä ja väkivallasta kertovia elokuvia. Toisen kerran muutin kuitenkin mielipiteeni kokonaan: "tämä on mestariteos." Yksinkertaisesti kaikki käy yksyhteen, musiikki, visuaalisuus, tarina ja hahmot. Huono ei ole myöskään originaali tarina, joka on siis Chuck Palahniukin samanniminen romaani.
Kahden hahmon vastakkainasettelu, erilaiset näkökulmat ja asenne elämään, ovat aina missä tahansa taiteessa mielenkiintoista katsottavaa. Kun vastakkain ovat työnarkomaanin materialismi ja anarkistin anti-materialismi, hienot hahmojen väliset dialogit ovat selvät. Kun soppaan lisätään vielä kolmiodraamaa ja isojen miesten väkivaltaleikkejä, on varmaa että maito kaatuu lattialle. Se kuitenkin kaatuu erittäin tyylikkäästi, asettuupa vielä kultaiseen leikkaukseen, kuitenkin tylermaisen kierolla tavalla.
Juuri Tyler Durden hahmona on erittäin kiinnostava tapaus. Ajatus pohjalle menemisestä, ja siten saavutettavasta täydellisestä vapaudesta on kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen. Monin tavoin olenkin Tylerin kanssa samaa mieltä esimerkiksi nyky-yhteiskunnan materialismista ja niin pois päin, mutta tavat, joilla Tyler ajaa asiaansa on toinen juttu. Esimerkiksi, kohtaus, jossa Tyler opettaa elokuvan päähenkilöä tiedostamaan kuolevaisuutensa ja kurkottamaan pohjalle, on raaka, mutta kierolla tavalla kaunis.
Rupesinkin elokuvan jälkeen yhdistelemään Fight Clubin ja Dinosauruksen päähenkilöiden tavoitteita ja huomasin niissä yllättävän paljon yhtäläisyyksiä eroavaisuuksienkin oheella. Aladar-dinosaurus (lajiltaan iquanodon) puolustaa heikkoja, mutta haluaa pitää yllä yhtäläisyyttä. Samalla hän kuitenkin haluaa kritisoida vääryyttä ja tehdä asioille jotakin. Omalla tavallaan Tyler Durden tekee samoin: hän puolustaa väliinputoaja-kansaa, koettaa hakea muutosta asioihin väkivaltaisten tekojen ja masokismin kautta. Taas voimme nähdä, että samoihin tavoitteisiin on monta tietä. On ihmisestä kiinni, miten ne saavutetaan.
Ps. Olen parhaillani väsäämässä Fight Club -tribuuttia. Se ilmestyy lähiaikoina Youtube-accountilleni, mutta linkkaan sen luultavasti myös tänne.
Ps2. Videoihin liittyen, lisäilin blogini yläosaan palkkeja, joista pääsee yksittäisille sivuille lukemaan jäsennellymmin ja yksinkertaisemmin esimerkiksi videoeditoinnistani tai elokuvista, jotka haluaisin nähdä.
Ps3. Tervetuloa uusi, kahdekas lukija! :)
Dinosaurus on liian aliarvostettu! Ja musiikki siinä tosiaankin, ah <3
VastaaPoista