Kultainen floppi

Myönnän olevani toisinaan hyvinkin eskapistinen ihminen. Lapsena pakenin ikävää todellisuutta kirjojen ja itse keksimieni tarinoiden maailmaan. Yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista tälläisistä kirjoista oli, ja on yhä edelleen, Philip Pullmanin Tomu Trilogia (eng. His Dark Materials). Sain trilogian ensimmäisen osan joskus syntymäpäivälahjaksi naapuriltani, mutten osannut tuolloin vielä arvostaa kirjoja lahjoina. Kun kuitenkin pääsin viimein lukemaan, olin täysin äimistynyt kirjan tarinasta, hahmoista, miljööstä... Aivan kaikesta. Rakastuin kirjaan päätä pahkaa, vaikka suurin osa siitä oli 12-vuotiaalle tytölle hepreaa.

Samastuin vahvasti sarjan vahvaan päähenkilöön Lyraan, ja halusin olla kuten hän: vahva, itsenäinen, rohkea. Ihastuin myös sarjassa pyöriviin daimoneihin, eläinmuodossa kulkeviin hahmoihin, jotka edustavat ihmisen sielua. Koetin aina tylsyyksissäni nähdä toisten daimoneita, ja kuvittelin yksinäisinä hetkinäni itsellenikin puhuvan eläinhahmon. Kirja-sarjassa esiintyy myös ehkä kultuurisesti maailman kiinnostavin esine, aletiometri: instrumentti, joka kertoo totuuden.

Kirjasarjan ensimmäinen osa Kultainen Kompassi, menee tiivistettynä näin: on siis olemassa useita universumeita, joita kaikkia sitoo yhteen mystinen Tomu. Lordi Asriel on ensimmäinen ihminen, joka uskoo pystyvänsä kulkevan maailmojen halki, mistä Magisterium, maan suuri uskonnollinen auktoriteetti, ei tykkää hyvää. Tarinaan sotkeutuu Lyra Belaqua ja hänen daimoninsa Pantalaimon, kun he saavat mentoriltaan ja holhoojaltaan, Jordan Collegen rehtorilta, Aletiometrin. Pian Lyra on temmattu keskelle tapahtumien ketjua, tajuamatta kuinka tärkeä hän itse lopulta on kaikkien universumien tulevaisuudelle.

Sarjan seuraava osa kertoo Lyran matkasta toisessa maailmassa, jossa hän tapaa Will-pojan, joka pitää halluussaan veistä, jolla voi kulkea maailmojen halki vaivatta. Kolmas osa on koko trilogian huipennus, joka ratkaisee kaiken Tomusta, maailmojen välisestä sodasta ja hahmojen välisistä suhteista. Kaiken kaikkiaan sarja on todella kaunis, koskettava, koukuttava sekä symbolisuudessaan ja raamatullisessa referenssissään mielenkiintoinen.

Kuulostaa siis melko kiinnostavalta fantasialta, mystiikka ja scifi -ulottuuvuuksineen? Sitä se onkin. Ikävä kyllä 2007 tehty kirjaan perustuva elokuva on kaikkea muuta kuin sitä. Sain tänään inspiraatiota piirrokseeni, ja referenssiä etsiessäni eksyin Tomu Trilogian, ja täten Kultainen Kompassi -elokuvan äärelle. Mieleeni muistui tämä katkera pettymykseni rainaan, joten puhun suuni puhtaaksi tästä totaalisesta flopista. Puhun flopista, koska 1) se ei ole teknisesti kovin kummoinen 2) monet loistavat ja olennaiset kohtaukset sössittiin/muutettiin/ohitettiin kokonaan 3) trilogia jätettiin törkeästi kesken.

Mainittakoon alkuun elokuvan hyviä puolia. Alun miljöö-kuvaukset ovat suloisia, visuaalisesti herkullisia ja viattomia. Näyttelijöiden puolelta kaikki tarinan sivuhahmot (Roger, Lee Scoresby, Serafina Pekkala) toimivat mutkattomasti, ilman teennäisyyttä. Positiivinen yllätys oli Iorek-panssarikarhua ääninäytellyt Ian McKellen, jonka ääni sopii täydellisesti urhealle, ylväälle ja komealle hahmolle. Musiikit menettelevät kokonaisuutena.

Loppu elokuvasta onkin sitten sössitty. En puhu tästä ainoastaan kirjan intohimoisena fanina, vaan myös tekniseltä puolelta. Ensinnäkin on mainittava esimerkiksi daimoneiden ja muiden tietokoneella tehtyjen hahmojen selkeä erotettavuus ja kökköisyys (vuorovaikutus vaikuttaa todela keinotekoiselta). Lisäksi esimerkiksi noitien lennosta näkee selvästi, että ne on toteutettu vaijereilla. 2007-vuoden teknologialla oltaisiin pystytty siis huomattavasti parempaankin. Sitten on valitettava näyttelijöistä: Dakota Blue Richards tekee Lyrana sinällään hyvää työtä, mutta itse koin jatkuvasti että hän yrittää liikaa, ja lankeaa siksi mielestäni ylinäyttelyyn. Suurin murheenkryyni näyttelijöissä on Nicole Kidmanin rooli rouva Coulterina, mikä saa hahmon vaikuttamaan yksiuloitteiselta, pelkältä kauniilta kasvolta. Lisäksi harmittaa hahmon ulkonäkö, sillä kirjassa Coulterilla on mustat, ei blondit hiukset (mutta nyt mennään jo pikkutarkkuuden puolelle, vai?) Noh olkoon: Daniel Graig sopii hyvin Lordi Asrielin rooliin, vaikka onkin ehkä hieman liian tunnettu näyttelijä, jotta saisi hahmon tuntumaan uskottavalta. Lisäksi Lyran daimoni äänineen kaikkineen on tavattoman suloinen ja herkkä, juuri sellainen kuin odotinkin hänen olevan.

Luulisi, että valittaminen loppuisi tekniseen toteutukseen ja näyttelijätyöhön. Ikävä kyllä ei. Miksikö? Noh. Elokuvassa kaksi tärkeää kohtausta vaihtavat paikkaa keskenään. Tämä johtuu täysin siitä, että elokuva lopetetaan puolitiehen, näin ikään "onnellisesti", ajatellen jatko-osien alkukoukkua. Fanien odottamat eeppiset taistelut/ draamat jääkentillä Lyran ja tämän vanhempien välillä sekä varmasti visuaalisesti tyrmäävännäköinen portaikko toiseen maailmaan, jäävät siis näkemättä kokonaan. Kaiken kukkuraksi jatko-osia ei ole edes tulossa. Ensimmäinen syy on puhtaasti taloudellinen, Kultainen Kompassi menestyi huonosti Jenkeissä ja maailmalla. Toinen syy ovat elokuvan symboliset vihjaukset kristinuskon vastustamisesta, mistä uskonnolliset ryhmät eivät pitäneet,ja käytännössä kielsivät New Line Cinemaa tekemästä jatko-osia. Se on suuri sääli, sillä ensimmäisen osan jättämät pettymykset ja flopit oltaisiin voitu hyvittää monella tapaa jatko-osassa. Näillä näkymin jatko-osia, eli Salaperäistä Veistä ja Maagista Kaukoputkea ei tulla tekemään koskaan, vaan Kultainen Kompassi jää yksittäiseksi kohellukseksi, mikä ei totisesti tee hyvää alkuperäisteokselle.

Olen ärtynyt ja pettynyt yli neljän vuoden jälkeenkin elokuvasta sekä sen aiheuttamasta kohusta, jonka kautta tarina ei pääse kulkemaan loppuun saakka. Uskomattoman kaunis ja moniuloitteinen tarina sivuutetaan täysin. Tätä suurta turhautumista olenkin pyrkinyt vuosien mittaan helpottamaan simppelillä fan-artilla. Mutta niin, kaipa jokainen vaatii jonkin elokuvan, johon ei ole tyytyväinen, vaikka haluaisi olla. Monilla se on esimerkiksi Harry Potterin tai Taru Sormusten Herrasta -kirjojen elokuvasovitukset. Omalla kohdallani se on Tomu Trilogia.

Kasvitieteellinen puutarha, -10.
Perustuu Maagisen kaukoputken viimeiseen lukuun.