Surkimuksen isku

Tasan viikko ja taas ollaan nauttimasta elokuva-kulttuurista, missäs muuallakaan kuin elokuvateattereissa. En tiedä kestääkö niukka budjettini tätä menoa, mutta paskat. Elokuvien eteen tulee uhrautua. Eteenkin hyvien sellaisten.

Olin tosiaan perjantai-iltasella toverini Lazzun kanssa katsomassa Suckerpunchin. Nyt-liite oli antanut kyseiselle rainalle törkeän huonot arvostelut: tuomio oli yksi tähti. Ajattelinkin, että nyt ollaan menossa katsomaan täysin mautonta brains-off -tavaraa, jonka tarkoitus ei ole muu kuin fanservice ja näyttävät toimintakohtaukset. Pääosin olinkin oikeassa: Suckerpunch on täynnä fanservicea ja näyttäviä toimintakohtauksia. Se on sanalla sanoen "nollaa aivosi"-elokuva. Kaikesta logiikasta poiketen, tämä toimintaleffa ei kuitenkaan ole mauton tai surkea.

Suckerpunchin juoni on melko simppeli. Päähenkilö Babydoll lavastetaan syylliseksi siskonsa murhaan ja joutuu mielisairaalaan, missä koko pytingin pitäjä kiduttaa nuoria potilaitaan fyysisesti ja henkisesti. Tytöt alkavat tanssin kautta löytää pakotietä pois kurjuudesta, ja alkavat löytämään tästä toisesta ulottuvuudesta avaimia konkreettiseen pakotiehen itse mielisairaalasta. Toisessa maailmassa kaikki onnistuu ja toimii loistavasti, ja hidas valmistautuminen pakoon alkaa näyttää hyvältä. Lopulta kaikki kuitenkin menee päin helvettiä.

Juuri tämä ero todellisuuden ja mielikuvitusmaailman välillä on tehty tyrmäävän hyvin. Todellisuus on karu, julma ja ankea, kun taas eskapistinen toinen maailma häikäisevän kaunis, vaikka onkin scifistisen apykalyptinen (voiko noin edes sanoa?). Teknisesti todellinen maailma on luonnollisesti realistinen, vaikka sarjakuvamaisia vaikutteita ei voi olla huomaamatta muun muassa kameran kuvakulmista sekä yleisesti sarjakuvamaisesta kerronnasta ja ilmeestä. Tältä osin Zack Snyderin ohjauskyvyt tulevat hyvin näkyviin, mikä muistuttaa mukavalla tavalla Watchmenista ja 300:sta. Toinen maailma on kuvattu pääosin tietokonekrafiikalla, pehmeillä värisävyillä ja, tottakai, mielettömillä taistelukohtauksilla. Pariin otteeseen olin laueta visuaalisesta täydellisyydestä. Slow-motionit ovat niin tyrmäävän ihania.

Tyrmäävyyttä löytyy myös näteissä tytöissä, joita Suckerpunchissa kuhisee. Eteenkin elokuvan toinen päähenkilö,jos niin voi sanoa, Rocket (ks. kuva) oli mieletön ilmestys ihan noin henkilökohtaisessa mielessä. Lyhyet hiukset, tiivis sisarussuhde ja uhrautuvainen olemus saivat minut hieman samastumaan kyseiseen hahmoon. Kaiken kaikkiaan elokuvan fanservice toimii, sitä ei siis venytetä mauttomiin mittoihin. Naisena pystyin oikein hyvin seuraamaan nättien tyttöjen tanssahtelua lavalla ja taistelu-areenalla.

Noin yleisesti Suckerpunch jätti kyllä hyvän fiiliksen. Vaikka elokuvan lopetus olikin vähän kliseinen loppuselostuksineen, se oli tietyllä tavalla realistinen ja täten yllättävä: toimintaleffoissa kun harvemmin realistisiksi heittäydytään.

Olen muuten tässä kesällä saamassa isosiskoltani kasan DVD:tä, ihan puhtaassa lahjoitusmielessä (suurkiitos siis hänelle). Suurin osa niistä on minulle tuntemattomia, mutta osan olen jo kauan halunnut katsoa ja ennen kaikkea omistaa. Lista näistä elokuvista on alla:

~24h Party people
~Caligula
~Eastern Promises
~Female Perversions
~The Fountain
~A History of Violence
~The Machinist
~The Other Boleyn Girl
~Sabrina
~South Park: the movie
~Secretary
~Sweeney Todd
~Täältä tullaan elämä