Jäätävä pettymys

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä tulivat sitten, veljeni sanoja lainaten, "lammasgaala lammaselokuville" eli vuoden 2014 Oscar-gaala. Olisin mokoman katsonutkin, ellei televisiostani olisi kadonnut signaali samana päivänä, ja jos minulla ei olisi maanantaiaamuna alkanut työharjoittelu. Oli miten oli, tsekkasin töissä voittajat, ja tumblerin kautta pääsin osaki pukuloiston ihmettelyä ja Ellen Degeneresin pitsa-kaitsemista.

Olin melkolailla tyytyväinen siihen, miten oscarit tänävuonna jakautuivat. Suurin pettymys oli luultavasti, se ettei DiCaprio saanut taaskaan kultaista miekkosta kätösiinsä, vaikka oli The Wolf of Wallstreetissä tehnyt ihan mielettömän hyvän roolisuorituksen joka olisi ehdottomasti ansainnut oscar-pystin. Iloisena, joskin odotettuna yllätyksenä puolestaan, sain todeta että Gravity, joka ehdottomasti lukeutui yksiin parhaimpiin leffateatterikokemuksiin, voitti useammat oscarit ja juuri niistä ehdokkuuksista, jotka halusinkin. Hyvä hyvä.

Mukavaksi yllätykseksi muodostui myöskin parhaan elokuvan voittaja, 12 Years a Slave, joka oli kyllä kokonaisuutena ihan pystin arvoinen raina, joskin meikäläisen katseelle ehkä himpun verran liian hidas. Her voitti alkuperäisen käsiksen pystin, mitä olin toivonutkin. "Let it Go" voitti parhaimman kappaleen oscarin, josta saammekin mukavan aasinsillan Frozeniin, sekä siihen faktaan että katsoin leffan tässä ihan hiljattaen.

Ja petyin.

Frozen on saanut maailmalla mielettömän suosion: lipputuloja rahisee Disneylle miljoonittain juuri tälläkin hetkellä, puhumattakaan siitä että täällä Suomessa Frozenin näytökset ovat olleet lähes joka kerta täpötäynnä. Tumblr on tulvillaan kyseiseen koko perheen animaatioon liittyvää fanitaidetta, photosettejä ja ympäri internettiä pyörii Let it Gosta tehtyjä covereita. Elokuva on ollut monella tapaa nähtävissä ja kuultavissa, ja siksi odotin että leffa todellakin tarjoaisi jotain syvällistä, ellei jopa ilmiömäistä. Mutta ikävä kyllä en kokenut lähellekään sellaista, mikä olisi ansainnut näin valtavan hypetyksen.

Frozenin tarina on pohjimmiltaan yksinkertainen niinkuin lasten elokuvan kuuluukin: enemmän tai vähemmän tuhoisia jäävoimia omaava Elsa sulkee itsensä ulos valtakunnastaan ja sisar lähtee hakemaan tätä takaisin. Matkalla törmätään niin hauskoihin kuin vaarallisiinkin tilanteisiin sekä opitaan todellisen rakkauden ja välittämisen arvo. Teematiikka on siis puhdasta ja tyypillistä disniä, eikä siihen sikäli ole mitään puuttumista. Kyse on siitä, kuinka teematiikkaa ja tarinaa lähtee kertomaan.

Internetissä on vaahdottu siitä, kuinka Elsan ja Annan hahmot ovat hyvin monisyisiä ja antavat sekä lapsille että aikuisille tulkittavaa ja samastuttavaa. Siinä missä Anna on reipas, aktiivinen mutta hieman sinisilmäinen, Elsa on sulkeutuva ja varautunut. Klassinen ekstrovertti ja introvertti siis. Mitään jäätävän syvällistä en kyllä lähtisi kummastakaan hahmosta repimään: sisarukset ovat hyvin karikatyyrisiä, yksinomaan intro-tai ekstroverttiytensä määrittämiä eikä diversiteettiä näy juuri muissakaan hahmoissa, joita ei toisaalta ole kuin kaksi tai kolme lukutavasta riippuen: on hieman kummallinen mutta lempeä mieshahmo sekä lastennaurattajina lumiukko- ja porohahmot. Ainoa hiemankin ihan oikeasti kiinnostava hahmo oli elokuvan pääpahis, jonka pahuus tuli ilmi melkolailla nurkan takaa ja ainakin omasta mielestäni kehnosti, hieman liian suorasukaisesti selitettynä.

Hieman laiskaa hahmosuunnittelua siis. Ihan vaikka mennessä pari vuotta taaksepäin Disneyn historiassa, voi huomata että hahmoilla on huomattavasti enemmän persoonaa kuin Frozenissa. Tangledin Tähkäpäästä löytyy sekä intro- että ekstoverttiä ja Eugenessä itsekästä kusiaista että lempeää romantikkoa. Tälläisiä ovat oikeatkin ihmiset, eivät läheskään niin ääripäihin meneviä tapauksia kuin Frozenin Elsa tai Anna. Tämä on toisaalta vain minun mielipiteeni.

En tiedä oliko sillä jotakin tekemistä asian kanssa, että katsoin leffan yksinäni, mutta pitkin leffaa minusta tuntui että se lähinnä raahasi itseään eteenpäin. Frozen toki etenee melko jouhevasti eteenpäin ja antaa kohtauksilleen oman aikansa ja temponsa, mutta tietynlainen kunnon vire tai jännite tuntui elokuvasta puuttuvan. Jännittäviksi tai toiminnallisiksi tarkoitetut kohtaukset jäävät hieman laimeiksi  ja loppujen lopuksi myös turhiksi, ja elokuvan päätös, jonka kaikkien dramaturgisten opetusten mukaan tulisi olla se näyttävin ja tyylikkäin kohtaus, on sanalla sanottuna laimea: pelkkää pöllyävää puuterilunta.

Tästä voidaan hyvin jatkaa Frozenin tekniseen toteutukseen, pääasiassa animaatioon ja hahmosuunnitteluun. Lyhyesti sanottuna juuri näihin elementteihin olin kaikista eniten pettynyt, pääasiassa siksi, että Frozeninsta huomasi että Disney on pahasti laiskistunut.

Sama vai eri elokuva?
Huomatkaa kasvojen, silmien, nenien ja kulmakarvojen muodot, jotka ovat lähes identtiset.
Monet sanovat tätä "Disneyn uudeksi tyyliksi", mutta menevätkö sinulta sekaisin esimerkiksi Belle ja Jasmine, vaikka molemmat elokuvat (Kaunotar & Hirviö, Aladdin) ovat tulleet lyhyellä aikavälillä?

Otetaan esimerkiksi Anna ja Elsa, tarinan päähenkilöt. Kun ensimmäisen kerran näin Annasta noin vuosi sitten aikaisia concept artteja, totesin ääneen: "tuohan on kuin Tähkäpää, mutta vain eri tukalla." Vaikka ohitettaisiin tämä ärsyttävä yhdennäköisyys, en voinut olla hämmentymättä kun ensikertaa näin photosettejä ja giffejä Annasta ja Elsasta, sillä luulin että kyseessä oli yksi ja sama hahmo. Sen verran samalta hahmojen kasvot näyttävät, ettei niissä silmämääräisesti ja nopeasti katsottuna ole muuta eroa kuin hiusten tyyli ja väri. Tähän Disneyn on turha todeta, että "no nehän on samannäköisiä koska ne on sisaruksia", sillä sisarissa on AINA selkeitä fyysisiä eroja, ellei kyseessä sitten ole identtiset kaksoset. Frozenin tapauksessa ei ole.

Ympäristöt on verhottu pääasiassa lumen peittoon, taustat pilviin ja lumisateeseen sekä lumipuruun: juurikaan hahmoja pitemmälle katsoja ei voi tämän takia nähdä. Linnojen ja kaupunkien sisätilat ovat äärimmäisen pelkistettyjä: en esimerkiksi muista nähneeni koko elokuvassa yhtäkään pöytää, joka olisi ollut ihanan kukkuroillaan kirjoja, papereita, vaatekappaleita tai edes niitä herkkuja. Elsan lasipalatsi oli toki tyylikäs, muttei kovinkaan käytännöllinen. Olisin niin mielelläni halunnut nähdä enemmän eläviä jää- ja lumihahmoja tai edes liikkuvia seiniä, portaita, jäisiä mäkiä ja kaarteita. Yhtäkään eeppistä lumiliukua ei elokuvassa nähty myöskään,  jossa olisi voitu hyödyntää 3D-lasien tekniikkaa.

Teknisesti Frozen on siis melko laiskasti toteutettu, eikä esimerkiksi lumen esittäminen koko animaatiossa herättänyt juuri mitään tunteita,. Sen sijaan Disney oli pistänyt rahaa ja aikaa Elsan hiusten animointiin: tytön valkoisissa hiussuortuvissa oli enemmän yksittäisiä hiuksia kuin Tähkäpäällä, ja tätä varten hiusten animointiin piti luoda kokonaan uusi ohjelma. Tästä huolimatta Let it Go:n aikana nähdään räikeä animointivirhe juuri Elsan hiuksissa. Katso giffistä tarkkaan kuinka letti liukuu Elsan vasemman olkapään/käsivarren lävitse tämän siirtäessä lettiään eteenpäin.

*syvä huokaus*

Frozenia voin suositella toki lapsiperheille, mutta pääasiassa (esi)teineille, jotka vielä etsivät itseään. Aikuisille Frozen ei juurikaan tarjoa mielenkiintoisia elementtejä, eikä pahemmin teknistä silmänkarkkiakaan, joten en ainakaan itse menisi maksamaan elokuvasta 10-14 euroa.

Tähän loppuun ilmeeni, kiitos tästä Nicholson.