16. tammikuuta 2011

Pieni viiksikäs mies ja Spartan homoerottinen johtaja kohtaavat: syntyykö yhteisymmärrys?

Tulipas helkkarin pitkä otsikko... No, asiaan!
Vuoden 2006 historiallinen toimintamättö 300 ja huumoristinen ranskalaiselokuva Asterix & Obelix: tehtävä Kleopatra. Päältäpäin katsoen näissä elokuvissa ei ole sitten mitään yhteistä. Kun kuitenkin tänä aamupäivänä viihdytin itseäni koko perheen voimin 300-leffan parissa, en voinut olla ajattelematta Asterixia ja Obelixia. Ihmettelin, että mistä tämä ajatus oikein tulee. Pohdin asiaa, ja pääsin jopa pariin johtopäätökseen. Ennen johtopäätöksiin menemistä, erittelen ensin kuitenkin hieman kumpaistakin elokuvaa. Aloitetaan 300:sta.










Miehiä ei paljon naurata seisoa rankkasateessa pelkät viitat ja alushousut yllään.

Ihan ensimmäisenä on pakko myöntää, että 300 on helvetin hienoa katsottavaa. Ollakseen verrattain jo melko "vanha" elokuva, se on todella upeasti toteutettu. Itse erikoisefekti-friikkinä kyllä nautin täysin rinnoin upeista slow-motion -kohtauksista, jännästä sarjakuvamaisesta kontrastista ja kyllästeisestä kuvasta, jossa on upeat ruskean ja punaisen sävyt koko kirjossaan.
Juonellisesti tai teemallisesti elokuva ei ehkä ole mikään järjen jättiläinen: tarkoituksena on lähinnä mätkiä ja antaa paukkua oikein olan takaa. Siihen verrattuna 300 on kuitenkin hieno elokuva, sillä yksinkertaisesta aiheesta on tehty yllättävän uskottava, paikoin hauska ja koskettavakin. Uskottava siinä mielessä, että tarinassa on mukana politiikkaa, hienoa taistelukuvausta ja itseironiikkaa, hauska päähenkilön napautusten vuoksi ja koskettava elokuvan draamallisesta puolesta.

Annoin elokuvalle kolme ja puoli tähteä enimmäkseen sen visuaalisista ansioista, mutta myös sen hyvän ja jouhevan kerronnan, sekä pienen draamallisen puolen vuoksi.
Mikä kuitenkin minua huvitti pitkin elokuvaa oli paitsi pienissä rautauikkareissa tappelevat spartalaismiehet sekä paikoin todella kornit taistelukohtaukset (unohtamatta "this is Sparta!"-lainia), myös päähenkilöä esittävä Gerard Butler. Nykyään hän ei ole muissa elokuvissa esiintynytkään kuin romanttisissa komedioissa. On hassua ajatella, että vuonna 2007 hän oli sikspäkkeineen naisten ja homomiesten maskuliinisuuden symbolina, ja nyt hän nöyristelee suorastaan surkeissa romanssi-hömpötyksissä. Missä on miehekkyys, missä on säpsähdyttävyys? Missä ovat upeat lihakset ja pikkuiset vaatteet?!

Näin miehekkyydestä puheenollen, elokuva antoi hauskan jälkivaikutelman perheenjäsenimmelle. Olimme ilmeisesti saaneet liannostuksen maskuliinisuutta, ja niinpä aloimme urahdella ja puhua matalalla äänellä. Yllättäen sitten isäpuoleni innostuu laittamaan ylleen punaisen viltin ja lampsia pitkin taloa. Itsekin innostuin mukaan imitointiin, että oli siinä taas äidillä ihmettelemistä ;DD

Siirtyen toiseen elokuvaan.
Asterix & Obelix: tehtävä Kleopatran täytyy olla yksi 2000-luvun parhaimmista komedioista. Kun katsoin tämän pari viikkoa takaperin pitkästä aikaa, odotin suhtautuvani elokuvaan surkuhupaisasti. Mutta ei, minulla olikin oikeasti hauskaa elokuvan ääressä! Vaikka leffan vitsit on jo aikaa sitten naurettu läpi, jaksoin hohottaa niille yhä, ja mikä hauskinta, sain elokuvasta myös paljon uutta irti! Moninaiset intertekstuaaliset ulottuvuudet tuntuvat aukeavan ilmeisesti vähitellen myös tämänkin elokuvan suhteen. Hieno juttu.

Perjaatteessa tämä elokuva ansaitsee täydet pisteet. Se on oikeasti hauska ja näpsäkkä, hienosti rytmitetty ja väännetty alkuperäisestä sarjakuvasta toimivaksi elokuvaksi. Näyttelijät sopivat rooleihinsa ja tietyt kohtaukset ovat upeaa katsottavaa. Ainoana miinuksena voidaan sanoa vielä elokuvan tekoaikana uusi tietokonekrafiikka, joka näyttää melkoisen tönköltä. Elokuva olisi ollut hyvä ilmankin näitä lisäyksiä.

Mikä sitten näistä kahdesta jo genreiltään täysin erilaisista elokuvista tekee samanlaisia? No, ensinnäkin se, että ne pohjautuvat sarjakuviin. Tämän kautta molemmissa on myös sarjakuvamainen ote, jotka tietenkin esiintyvät eri tavalla: 300:ssa se on lähinnä kuvan kylläisyydessä ja värimaailmassa, Asterixissa taas hahmojen maskeerauksessa ja puvustuksessa. Toisekseen, molemmat elokuvat sijoittuvat historiaan ja myös liki samoille alueille. 300:ssa taistellaan Kreikan mantereella kun taas Asterixissa seikkaillaan välimeren toisella puolella. Kolmannekseen elokuvat ovat tyyleiltään hauskoja, vaikka 300 ei sitä ehkä tietoisesti teekään. Kornit vuorosanat ja taistelukohtaukset, Internet-memetys ja homoeroottisuus antavat 300:lle kuitenkin hienot humoristiset puitteet, jotka eivät onneksi pilaa vaan pikemminkin rikastuttavat elokuvan katselukokemusta. Noin kolmelta kohdaltaan nämä kaksi elokuvaa siis kohtaavat toisensa.

Ähem, mutta miksi ylipäätään menin yhdistämään nämä kaksi elokuvaa toisiinsa, ja ylipäätään menin siitä näin kirjoittamaan kaikelle kansalle. Jahas. Jouduinpa nyt kiusalliseen tilanteeseen, kun en osaa selittää mokomaa. Ihan sama, katsokaa alla oleva video, ja nauttikaa. Tätä tanssikohtausta ei voita kyllä yksikään musikaali (?) !

http://www.youtube.com/watch?v=yhwssCn2qGQ&feature=related

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttia, risuja/ruusuja, vastaväitteitä, pohdintoja? Antaa tulla vain!