Oikeasti karmiva elokuva

Puhun nyt viikonloppuna tulleesta Pan's Labyrinthistä (esp. el Laberinto del Fauno). Helsingin Sanomat antoi sille viisi tähteä, enkä ihmettele miksi. Se on teemallisesti (eskapismi/todellisuus, epätoivo, sota), visuaalisesti (oscari mm. maskeerauksesta) ja näyttelijällisesti liki täydellinen elokuva, puhumattakaan musiikeista. Muchos gracias, ja silleen.

Sikäli jännä juttu, että tykästyin jo ensinäkemältä tähän leffaan (mikä oli noin reilu vuosi sitten, kun sain DVD:n lainaksi tädiltäni). En välitä kauhuelokuvista, sillä ne ovat minusta epäuskottavia ja täten surkuhupaisia. En kummemmin pidä fantasiaelokuvistakaan, ehkä vähän saman jutun takia. Kuitenkin Pan's Labyrinth on omalla surrealistisella tavallaan uskottava ja täten karmiva. Todellisuus ja fantasiamaailma kietoutuvat hienosti yhteen, limittyvät ja sekoittuvat toisiinsa. Kierolla tavalla julma fantasiamaailma kuitenkin näyttäytyy todellisuutta parempana. Se on paikka, jonne haluaa paeta, kun muutakaan ei ole.

Tarinan keskiössä on eskapistinen pikkutyttö Ofelia, joka törmää harhailuretkillään salaperäiseen fauniin, joka kertoo tytön olevan salaisen fantasiamaailman kauan kadoksissa ollut prinsessa. Ennen paluutaan, tytön on kuitenkin todistettava olevansa kuolematon läpäisemällä kolme enemmän tai vähemmän vastenmielistä tehtävää. Miljöönä on espanjan sisällissodan jälkeinen epätoivo ja kurjuus, jonka ruumiillistumana toimii Ofelian julma ja väkivaltainen isäpuoli, kapteeni Vidal. Kapteeni onkin mielestäni yksi elokuvahistorian raivostuttavimmista ja vastenmielisimmistä elokuvapahiksista. Ei kyllä käy yhtään sääliksi koko kaveria.

Herra kapteenilla tuntuu olevan suuria väkivaltapatoutumia, jotka on hyvä purkaa viattomiin.

I can see you! :)

Pan's Labyrinth on monella tavalla säväyttävä elokuva. Useat väkivaltakohtaukset, joita ei luonnollisesti sensuroida (espanjalainen elokuva kun on), ovat sanalla sanoen karmeaa katsottavaa, ja Ofelian vastoinkäymisten seuraaminen ei sekään juuri mieltä piristä. Tämän kuitenkin korvaa onneksi elokuvan päätös, joka on samaan aikaan surullinen ja katkera, mutta myös tietynlainen onnellinen katharsis. Avoimet loput ovatkin lopetuksista parhaimpia.

Heikkohermoisille voi tulla tosin hankalaa pitää elokuvan aikana lounas sisällään. Genreltään Pan's Labyrinth on fantasiakauhua, erittäin onnistunut sellainen, sillä se nostaa niskakarvat pystyyn jopa minulla, mikä on mielestäni aikamoinen saavutus, sillä olen loppujen lopuksi melko kyyninen (lue: elitistinen) katsoja. Esimerkiksi kohtaus, jossa Ofelia pakenee oksettavan rumaa ihmissyöjäotusta on yksi karmeimpia kohtauksia, joita olen eläessäni nähnyt. Jos olisin nähnyt kohtauksen yhtään nuorempana, olisin saanut traumat. Ihan totta. Ensimmäisen kerran kohtauksen nähtyäni olin lievästi sanoen paska jäykkänä. Nytkin teki tiukkaa etten yökkäillyt elokuvan aikana, sillä se oli sanalla sanoen niin kuvottavaa katsottavaa. Hyvällä tavalla kuitenkin.

Pan's Labyrinth on haasteellinen, mutta mielenkiintoinen. Se on oksettava, ruma, inhorealistinen ja karmiva, mutta samalla kiehtova ja kaunis. Se on upea kokonaisuus, jota voin suositella kaikille elokuvien ystäville. Tosin en herkkävatsaisille.

Sitten muihin aiheisiin.
Käytiin parisen viikkoa sitten äidin ja veljen kanssa Tukholmassa. Ostin vanhasta kaupungista pari animu-DVD:tä (Ghost in the Shell, Jin-Roh). Lisäksi hommasin Han Solo -wobbleheadin, älkää kysykö miksi. Se oli vain niin hemmetin suloinen (ks. kuva vasemmalla). Rahaa meni kaikenkaikkiaan sellainen parisenkymmentä kruunua (n. 20e). Kauppa, josta kävin krääsäni ostamassa oli törkeän monipuolinen ja elokuva/sarjakuvanörtille varsinaista silmänkarkkia. Putiikki vastaisi Suomen Fantasiapelejä, mutta oli huomattavasti tätä laajempi ja visuaalisesti mukavampi ostospaikka.

Omien videoeditointiprojektien puolella on myös säpinää. Sain väsättyä Fight Clubille tribuuttivideon ja työstän parhaillani Disney- ja muille piirretyille elokuville vastaavaa. Nämä on molemmat löydettävissä Youtube accountiltani, nimimerkkinihän on siis sama kuin täälläkin eli Valkoinenhai. Tuon Disney-tribuutin laitan varmaan myös tänne jahka saan sen valmiiksi.

Lisäksi suunnitelmissa on tehdä taas yksi animevideo, aiheena tällä kertaa suru ja itku. Mikä kuitenkin tuo erilaisuutta tähän projektiin on uusi editointiohjelmani: Sony Vegas Pro 10. Jeps, olen salamyhkäisesti ja hiljaa hommannut sellaisenkin, ja ah, se on loistava ohjelma. On se HD vain niin seksikästä.