Supersankarikesä

Pahoittelen laiskaa päivitystahtiani. Kesä on kiireellistä aikaa, eteenkin jos sattuu olemaan supersankari. En tosin implikoi, että itse olisin.

Väsäsin tässä parin viikon sisään tuon yllä olevan supersankari mash-upin, josta puhuin muutama postaus takaperin. Siitä ei tullut ihan sitä, mitä olin alunperin suunnitellut, mutta kohtalaisen mukiinmenevä nyt kuitenkin. Katsokaa ja laittakaa kommenttia, jos siltä tuntuu.

Nyt loppukesästä-syksystä olen tekemässä taas yhtä elokuva mash-uppia, johon tuskin tulee mitään sen kummempaa teemaa: kunhan on näyttävinään hyvältä. Jos teille tulee siis mieleen ideoita koskettavista/hienoista/ikimuistoisista elokuvakohtauksista, jotka tapahtuvat sateessa tai sumussa, olisin kiitollinen.

Sitten asiaan.

Kävin torstaina katsastamassa kaverini Khein kanssa The Amazing Spider-manin. Näytös oli tosiaan ensi-ilta ja osittain omaksi harmikseni jo yhdentoista maissa aamupäivästä. En ollut nukkunut sitä edeltävänä yönä kuin muutaman tunnin, joten olin tajuttoman väsynyt, ja pelkäsin nukahtavani elokuvateattereihin. Onnekseni niin ei käynyt, vaan hämis piti hyvin otteessaan elokuvan alusta loppuun saakka.

Juoni kulkee hyvin samankaltaista kaavaa kuin muissakin supersankarielokuvissa. Ensin sitä ollaan surkeita ja voimattomia, kaikki tuntuu menevän päin helvettiä, eikä kukaan ymmärrä. Sitten sankari, tai tässä vaiheessa vielä tavallinen pulliainen, saa supervoimansa ja lähtee pelastamaan kaupunkia. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sankari saa tyttönsä ja kaupungin luottamuksen.

Vanha kaava toimii Amazing Spider-manissa kohtalaisesti, mutta kuten arvata saattaa, se ei jätä yllätyksiä. Oikeastaan ainoat, mutta toisaalta hyvin voimakkaat ja kiinnostavat elementit, ovatkin juuri uuden Hämiksen ja Peter Parkerin hahmossa.

Kuten monen muunkin pettymykseksi, uudessa Hämiksessä nörtti-Peteriä ei esitä kaikkien rakastama Tobey Maguire, vaan kohtalaisen uusi naama, Andrew Garfield. Olinkin aluksi tavattoman hämmentynyt ja pettynyt näyttelijän vaihtamisesta tai alunperinkin Hämiselokuvien uusintaotoksesta: mitä vikaa vanhoissa oli?

Onneksi sain kuitenkin yllättyä kohtalaisen positiivisesti. Vaikka Garfield ei ulkonäöltään ole todellakaan siitä nörtimmästä päästä (mietinkin heti elokuvan avauskohtauksessa, että ei tuollainen söpöliini voi olla koulukiusattu ja sinkku), hänen hölmön suloinen hymynsä ja kokonaisuudessaan kohtalaisen uskottavat näyttelijäntaidot vetävät puoleensa. Peter Parkerin itsensä hahmoon on tuotu huomattavasti enemmän nuoren teinipojan huolettomuutta ja pientä kapinallisuuttakin, mikä näkyy paitsi hänen arkielämässään, myös lopulta Uncle Benin kuoleman käsittelyssä.

Kuten Sam Raiminkin 2000-luvun alun Spider-man elokuvassa, Peter Parker lähtee kostamaan, mutta Amazing Spider-manissa aihetta on käsitelty huomattavasti kokonaisvaltaisemmin. Ylipäätään koko tunnelma on elokuvassa hieman vanhoja Hämis-leffoja synkeämpi, aloittaen vaikka Spideyn uudesta ulkoasusta: asu ei kiiltele ja säihky kauniissa punaisen ja sinisen sävyissä, vaan ovat yllättävän maanläheiset. Myös Hämisksen silmät ovat nyt mustat eivätkä valkoiset.



Amazing Spider-man onnistuu monissa kohdin todella hyvin, eteenkin juuri Peterin hahmon rakentamisen suhteen. Teknisesti elokuva on tyylikästä katseltavaa, kuvaus on hienoa ja yllättävän rauhallista toimintaelokuvaksi ja musiikit täydentävät mukavasti kokonaisuutta. Hollywoodin siirappisuudelta ei kuitenkaan vältytä tässäkään teoksessa: pikkulapsi ei kuole, sankari saa naisensa ja hahmot kuolinpuheensa. Ja tietenkin loppuun oli pakko leimata vielä se opetus (vaikka ei siinä, mitään Martin Sheenilla on upea ääni, jota on kiva kuunnella).

Juustoinen lopetus, mutta olkoon, Amazing Spider-man oli kuitenkin viihdyttävää katseltavaa. Jos Hämismiehen temppuilut, muutama naurunhörähdys ja tyypillinen supersankaritarina kiinnostavat, tervemenoa leffateatteriin. Jos kuitenkin odotat jotain spektaakkelimaista, tai rupeat vertailemaan 2012-versiota vanhempaan hämikseen... En suosittele.

Mikäli toinen mielipide (kuitenkin liki sama kuin itselläni) kiinnostaa ja englanti sujuu, tsekkaapa tämä video. Jeremy Janssilla on ylipäätään hyvin asiallinen elokuvamaku ja hän on tehnyt monia hyviä video-arvosteluita useista elokuvista. Suosittelen katsastamaan.