Jos sanat löytyisi

Ja vaikka kuinka joskus sattuu,

jos uskot niin tää muuttuu.
Öinen haaveesi
toteutuu.

- Tuhkimo

Palasin eilen kahdelta yöltä baarista ja kuuntelin kännykän kautta musiikkia. Vaikken olekaan mikään musiikin suurkuluttaja, en voi kieltää pitäväni musiikista, sen tuomasta voimasta ja rauhasta. Itsekseen ollessa, eteenkin palatessa jostakin eteenkin yöllä, musiikki on minulle seuralainen ja turvan antaja. Siinä sitten istuessani junassa ja kuunnellessani rupesin miettimään, mikä on se kaikkein paras laulu elokuvien maailmassa (ja nyt puhun siis nimenomaan laulusta, en tunnus/tausta-biisistä.)

Monille tulee luonnollisesti mieleen erinäiset musikaalit. Vaikka pidänkin paljon Sound of Musicista ja Catsista (ah, Memories), niin jostakin syystä ne eivät ole jääneet minulle päähän siten kuten hyvä/kaunis/mieleenpainuva/paras elokuva-laulun kuuluisi. Minulle kohosivatkin ensimmäisinä mieleen musikaalista seuraavien, eli Disney-elokuvien ja muiden animaatioiden kappaleet, löytyyhän sieltä muun muassa Elton Johnia (Leijonakuningas), Phil Collinssia (Tarzan), Hans Zimmeriä (Spirit) ja Randy Newmania (Toy Story). Vaikka yleisesti kaikki Disney-biisit ovatkin todella suloisia ja kauniita, jostain syystä nimenomaan Leijonakuningas kakkosen biisit ovat jääneet minulle parhaiten mieleen, ja ovat minulle tärkeitä eteenkin nostalgisessa mielessä.

Yhtenä parhaimmista elokuva-kappaleista voisinkin turvallisesti nimetä Leijonakuningas 2:n Sä oot ain (tai mikä ihme nyt onkaan suomenkieliseltä nimeltään). Se on kaunis, tarttuva kappale, joka kertoo minusta hyvin paitsi Leijonakuninkaan tarinaa myös antaa samastumispohjaa muille samanlaisille platonisille rakkaussuhteille. Kuitenkin uusi suosikkini samaisesta leffasta on Kovun Karkoitus-kappale, jota kuuntelin hiljattaen kännykästä. Kohdassa, jossa lauletaan karvoistaan pääse ei, laumaan siis hän pääse ei kuulin sanan "laumaan", "maailmaan". Tämä pysäytti minut totaalisesti ja sai minut yllättävän liikuttuneeksi, ajatellessani ehkä omaa sulkeutunutta suhtautumistani maailmaan ja sen ihmisiin, mutta nimenomaan miettiessä miten paljon lapsia ja vauvoja kuolee ennen aikojaan esimerkiksi synnytykseen, tauteihin ym.

Disney on kuitenkin ehkä turhan varma valinta, joten mietitäänpä. Das Boot -elokuvassa hoilotetaan iloisesti It's a long way to Tipperery, minkä voisi kenties nostaa yhdeksi ainakin hauskimmista lauluista vakavassa elokuvassa. Toinen vastaava on Full Metal Jacketin Mickey Mouse -rallatus. Periaatteessa en voi myöskään kieltää etteikö My Heart Will Go On olisi kaunis kappale, mutta en menisi sitä kuitenkaan parhaimmaksi lauluksi sanomaan, en sentään halua kuulua massaan.

Kun kuitenkin kuuntelin Babe-possu -elokuvan soundtrackia sain erittäin varman vastauksen tähän polttavaan kysymykseen. James Cromwell laulaa elokuvassa sairaalle Babe-possulle laulun, jonka kautta tämä hiljainen farmari osoittaa kiintymystään uskollista porsastaan kohtaan, mutta myös yrittää piristää masentunutta possukkaa. Kohtaus oli lapsena yksi suosikeistani, eteenkin kun farmari Hogget rupeaa tanssimaan ja hyppimään laulaessaan.
Kappale on kaiken kaikkiaan kaunis ja pystyy kuvaamaan sekä platonista että (sanottakoon) erottista rakkautta. Jos itselläni olisi joku oma kultamurunen, joko sitten mies, lapsi tai erittäin rakas ystävä, tämä laulu olisi omiaan kertomaan sitä, mitä ei sanoin pysty kuvailemaan. Vaikka minun on sanottu olevan melko verbaalinen ihminen, myös minulle, kuten monelle muullekin, tulee hetkiä jolloin tunteita ei pysty kuvailemaan tai kertomaan. Tuolloin onkin hyvä taipua lyyrisyyteen ja symboliikkaan, kuten tässä.

If I had words to make a day for you:
I'd sing you a morning
golden and new.
I would make this day last for all time.
Give you a night
deep in moon shine.
-Babe-possu / Westlife