Omenasiideri, eikun--

Viime aikoina on tullut katsottua animea, mm. Hellsing Ultimaten ensimmäiset kolme DVD:tä sekä R&A -festareilla ollut Rebuild of Evangelion 2.0: You can [not] advance (tästä elokuvasta lisää seuraavassa postauksessa). Nyt tekeekin mieli paneutua yhteen lemppari anime-leffoistani eli Appleseediin sekä sen seuraajaan Ex Machinaan.

Appleseed perustuu samannimiseen 80-luvun mangaan ja tv-animeen, jonka loi Masamune Shirow. Pääosin tarina kertoo Deunan Knutesta ja tämän kyborgi-rakastajasta Briareoksesta, jotka erikoispoliisissa suojelevat Olympos-kaupunkia erinäisiltä ongelmilta. Appleseed-elokuva alkaa mangan alkulähteiltä, eli Deunanin joutumisesta utopiaa tavoittelevaan Olympokseen, jonka väestö koostuu puoliksi ihmisen kaltaisista roboteista, bioroideista.

Tarina lähtee käyntiin uhkana, että bioroidien elämää säätelevää lähdettä yritetään tuhota. Deunanin ja muiden erikoisjoukkojen määränä on löytää "appleseed", bioroidien lisääntymisen avain ja täten pitää yllä Olympuksen herkkää tasapainoa.

Monia raivostuttaa elokuvassa 3D-tyylinen animaatio, joka on tyyliltään kiiltävää ja pehmeää kuin videopeleissä. Myönnetään, tyyliin tottuminen vie aikansa, mutta sen jälkeen elokuva on siistiä katseltavaa. Elokuvan avauskohtaus on lievästi sanottuna upea hidastuksineen ja armottomine räiskinnöineen. Toiminta-tunnelma pysyy yllä pitkin elokuvan sopivin välein, mutta myöskään draamaa ei olla unohdettu.. Jollakin tapaa myös anime-tyyli sopii täydellisesti mäiskinnän ja Deunanin emotionaalisen nyyhkinnän sekaan.

Miinuksia kuitenkin myös löytyy. 3D-grafiikan lisäksi ihmis-animaatiot ovat paikoin kökköjä. elokuva ilmestyi 2004, joten grafiikkaan olisi voinut huomattavasti panostaa, kun samana vuonna ilmestyi esimerkiksi myös 80-luvulta tulleen Ghost in the Shellin kakkososa. Lisäksi elokuvan juoni on paikoin hieman pakotettu, eteenkin draaman osalta. En rupea tässä kohden spoilaamaan juonta sen enempää, mutta Deunanin menneisyys ja Briareoksen haavoittuminen olivat juuri tälläisiä väenväkisin tungettuja nyyhky-kohtauksia, joita näkee turhan usein animeissa.

Appleseed ei ole kuitenkaan huono. Vaikka leffan viimeinen toimintakohtaus vaatisikin enemmän potkua, elokuvan kokonais-tunnelma pysyy tasaisen hyvänä. Kaiken kaikkiaan myös Deunanin vahva hahmo ja Briareoksen suojeleva ja vankka olemus ovat ehdottomat plussat, ainakin omasta mielestäni.

Deunan kokee muodonmuutoksen: nätistä kaunottareksi.

Appleseed: Ex Machina on edeltäjään suoraviivaisempi ja hemmetin paljon komeamman näköinen. Elokuva lähtee käyntiin taas toimintakohtauksella, jotka ovat molempien elokuvien yksiä parhaimpia hetkiä. Aseet paukkuu, hylsyt lentää ja rakastavaiset ampuvat vieri vieren tehden mahdottomia akrobaattisia liikkeitä. Realistista? Ei, mutta sopivan mässäilevää toimintaa animetyyliin.

Juoni on ykkösosaa selkeämpi, mutta sitä myöten suorastaan ennalta-arvattava. Tällä saralla Ec Machina onkin edeltäjänsä vastakohta, joka oli juoneltaan tökkivämpi, paikoin jopa hidaskulkuinen. Ex Machinassa juoni kulkee vauhdilla eteenpäin ja elokuva onkin ohi yllättävän nopeasti. Riippuu katsojasta onko tämä hyvä asia, sillä reiluun tuntiin mahtuu kuitenkin paljon sisältöä, lähinnä tietenkin räiskintäkohtauksia, mutta myös draamaa.

Juuri draama-puoli on Ex Machinan valtti. Perusjuonen lisäksi tarinaan ilmestyy kolmas päähenkilö, Briareoksesta tehty klooni, joka luonnollisesti alkaa vetää Deunania puoleensa. Kolmiodraaman ainekset ovat purkissa, ja toimii härskillä tavalla loistavasti: Deunan toisaalta haluaa pysyä uskollisena kumppanilleen Briareokselle, muttei voi olla ihailematta tämän kloonissa olevia piirteitä, joita Briareoksessa ei enää ole.

Sanotaan etteivät kakkososat pääse koskaan ykkösosan tasolle. Tässä Ex Machina tekee poikkeuksen, sillä minusta se on toiminnallisesti, visuaalisesti ja draamallisesti toimivampi kokonaisuus kuin ykkönen. Nämä ehdottoman tärkeät ulottuvuudet paikkaavat itse juonen suoraviivaisuutta.

Appleseed: Ex Machinaan liittyy mukava leffakokemus, joka vie meidät pari vuotta takaperin, kun katsoin veljeni, kaverini Neon ja Korruptin sekä Neon isoveljen kanssa Ex Machinaa. Oli leffaevästä, rentoa meininkiä ja läpänheittoa. Itse elokuvan katsominen olikin sanalla sanoen äänekästä, sillä kukaan ei voinut istua hiljaa aloillaan. Itsekin olen elokuvien katselijana toisinaan riesa, sillä minulla on tapana kommentoida elokuvaa jatkuvasti (eteenkin jos se on minulle tuttu).


"Miten tolla voi olla suonia metallissa?" (kaverini Briareoksen agressiokohtauksesta)
"Hei, NIGHT OF THE LIVING DEAD!" (kaverini veli ihmismassan sekavuudesta)

Eteenkin Deunanin ja Briareoksen romanttinen suhde herätti meissä kaikissa kysymyksiä:

minä: "Miten noi jaksaa olla yhdessä? Tai siis, eihän ne voi edes suudella kun toi on pelkkää metallia! Entä miten ne tekee... Miten ne tekee sen?"
Neo: "Ehkä se onkin ainut osa jota ei amputoitu!"
Neon veli: "Tai sitten sillä on electronic-cucumber!"

Olipahan siinä sitten nauramista, mutta itse olin siinä vaiheessa hieman kiusaantunut, sillä olin lievästi sanottuna ihastunut Briareoksen hahmoon. No, mutta hei, ketä nyt ei innostaisi vahva ja lojaali suojelija! Hän saisikin ottaa minut suurien metallisten käsivarsiensa suojaan koska tahansa. ♥ Ehkäpä juuri Briareos herättikin robotti-intohimoni.

Boyfriend of steel -->

Muuten, jos joku älykäs huomasi, muutin hieman blogin ulkoasua. Harmittaa, kun suurella vaivalla tekemäni taustakuva ei näy kokonaan, mutta olkoon. Kuva on tässä kokonaisuudessaan:

Hauskaa muuten, että olen saanut nopeasti uusia lukijoita! Lämpimästi tervetuloa, ja kertokaa toki eteenpäin blogistani, jos tämä vaikuttaa lukemisen arvoiselta :)