Koska kosto on aina suloinen (animesarja-arvosteluita pt. 5: Berserk reboot)

Olin etsiskelemässä tulevaan roolipelikampanjaani taustamusiikkeja kun törmäsin erääseen japanilaiseen säveltäjään, joka on ollut jo hyvän aikaa yksiä suosikeistani: Shiro Sagisuun. Kävi ilmi, että herra oli säveltänyt paitsi lempianimeni, Neon Genesis Evangelionin musiikit, myös huippusuositun Bleach-animen, sekä vuosina 2012-2013 ilmestyneen Berserk-rebootin originaalin soundtrackin. Lähdin sitten kuuntelemaan jälkimmäisen anime(-elokuva)n kipaleita ja pakko myöntää: olihan se melko päräyttävä.

Siinä totesin sitten keskenäni, että onkohan tämä reboot edes kelvollinen. Originaali Berserk-manga lähti alunperin käyntiin jo 80-luvulla (edelleen kesken), anime ilmestyi 90-luvun alussa. Suomessa sarja ei ole missään vaiheessa saanut suuren suurta suosiota, mikä on näkynyt Berserk-DVD:en harvinaisuutena ja naurettavan halpana hintana. Kuitenkin yleisesti sarjakuva/manga-piireissä Berserkkiä on pidetty yhtenä tärkeimmistä seinen-sarjojen (aikuisille miehille suunnatun mangan) kulmakivistä. Miksi? Koska siinä on kaikkea, mitä nuori mies (tai minä) tarvitsee viihtyäkseen: messevää tappelua, verta ja suolenpätkiä sekä kauniita naisia.

Kaarniksella oli joskus ollut koko 90-luvun Berserk-anime DVD-boksilla, mutta oli hylännyt sen hyllyyn pölyttymään niinkin yksinkertaisesta syystä kuin: "se näyttää rumalta, ei huvita katsoa." Pakko myöntää, eihän se todellakaan mitenkään imertelevalta näyttänyt, eteenkin jos verrataan mangan häkellyttävään piirrostyyliin. Kun sitten puhtaasta mielenkiinnosta katsoin läpi tämän Berserk-rebootin trailereita, toteisin että "ei helvetti, täähän näyttää törkeen mageelta. Mitäpä jos katsoisin läpi…" Kadun katkerasti päätöstäni, sillä en tarvinnut taas yhtä anime-sarjaa, jonka perään huutaa, itkeä ja asetella levotonta sydäntään aloilleen.

Berserk: The Golden Age Arc I-III on visuaalisesti todella näyttävä, silmiähivelevä tapaus. Heti ensi minuuteista lähtien, jokainen hahmoanimointi, taustalla kohoava rakennus ja edustalla vavahteleva ruohonkorsi on tehty huolella. Mielenkiintoisen lisäelementin elokuvaan tuo 3D-grafiikan käyttäminen sekaisin piirretyn jäljen kanssa, joka ainakin omasta mielestäni toimii kohtalaisen hyvin. Muutamassa kohdassa tietokonegrafiikka tosin näyttää hieman liian kiilloitetulta ja puhtaalta Berserkin raakaan maailmaan, mutta visuaalinen ilme ehtii onneksi muuttua klassiseen piirrosjälkeen ennen kuin 3D alkaa tosissaan hyppimään silmille.

Elokuvat ovat näin ollen siis sanalla sanoen kauniita. Värit ovat yleisesti animemaisen puhtaita, vivahteikkaita ja kirkkaita, ensimmäisissä elokuvissa valoisia ja yleisesti miellyttäviä katsella. Hahmot on animoitu kuva kuvalta huolellisesti ja elävästi, ja niiden liikehdintää on ilo katsella eteenkin teräväpiirtona. Visuaalisena ihmisenä Berserkin rebootti löi siis kyllä läpi sataprosenttisesti, ja pitäisin pelkästään jo visuaalista (myös audiovisuaalista) puoliskoa elokuvista katselemisen arvoisena. The Golden Age Arc ei kuitenkaan vain näytä tyylikkäältä, vaan siinä on myös erittäin mukaansatempaava, moninaisilla tavoilla vetävä, koskettava ja raaka tarina.

Aukeama mangasta kun paska osuu tuulettimeen.

Jokainen kolmesta, reilu puolitoistatuntisesta elokuvasta, seuraa originaalin sarjan päätarinaa aina alusta loppuun saakka. Koska en ole pahemmin tutustunut originaaliin animeen, en uskalla mennä sanomaan kuinka onnistunut tämä tiivistys on, mutta se vähä mitä olen sarjaa pätkittäin katsonut (ja mangaa selannut), elokuvat onnistuvat tiivistämään olennaisen ja korostamaan oikeita asioita sopivissa määrin. Vaikka pääpaino elokuvassa onkin näyttävillä taistelukohtauksilla, tilaa on jätetty reilusti hahmoille ja näiden kehitykselle, ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle. Berserkin tarinassa on näet yksiä animemaailman tunnetuimpia ja traagisimpia kolmiodraamoja.

Tiivistäen juonen, palkkasoturi Guts värvätään tämän tahtomatta vallankumoukselliseen palkkatappajaryhmään Band of Hawkiin, jonka päähahmoksi on noussut lumoavan kaunis ja mystinen mies, Griffith. Mies haluaa välittömästi hieroa toveruutta kuumaverisen ja itsepäisen Gutsin kanssa, joka välittää enemmän vihollisten kuin ystävien määrästä. Hiljalleen miesten välille kuitenkin muodostuu syvä toveruus, jota seuraa kateellisena vierestä Griffithin ykkösmies, tai oikeastaan -nainen, Casca. Tarina saa ensimmäisen käänteensä, kun Guts joutuu vastakkain demonin kanssa, joka ennustaa Gutsille synkkää tulevaisuutta, jos hän jatkaa toveruuttaan Griffithin kanssa. Varoituksesta piittaamatta Guts jatkaa voitokkaita taisteluretkiään Band of Hawkin ja Griffithin kanssa, kunnes ryhmän voittoputki katkeaa lyhyeen. Ystävyys muuttuu syväksi katkeruudeksi, ja yllättäen muutaman ihmisen käsissä on tuhansia ihmishenkiä ja lopulta koko maailman kohtalo.

Spoilaamatta tarinaa sen enempää, Berserkin teematiikka pyörii vahvasti oman tien kulkemisen, syvien ihmissuhteiden ahdistavan sitovuuden sekä lopulta syvän katkeruuden ja koston ympärillä. Tarina vilisee seksuaalista sisältöä: hahmoja raiskataan ja riisutaan puolialastomiksi melko huoletta, joten hiemankin herkemmille katsojille tätä lihanläiskintää ei voi suositella. Ihminen riisutaan Berserkissä myös ihostaan, ylpeydestään ja inhimillisyydestään, jonka seuraukset ovat lopulta raskaat. Näin tarinaan saadaan myös psykologisia ulottuvuuksia ja raskaita hahmokohtaisia kysymyksiä: kuinka pitkälle olet valmis menemään saavuttaaksesi päämääräsi?

The Golden Age Arcin päätettyäni vajosin itsepohdiskeluun, kuten aina hyvän elokuvan jälkeen.
Vaikka yleisesti olenkin hyväntuulinen ja naurava ihminen, olen aina rakastanut tarinoita, joissa synkkyydessä ei turhia kitsastella. Berserk tarjoilee roiman annoksen henkistä ja fyysistä väkivaltaa, lapsuuden traumoja, ihmisjauhelihaa, kiduttamista, riipiviä avunhuutoja ja raskauttavan koston. Näin ollen päädyin viimehetkillä rakastamaan hahmoja, joista en aluksi pitänyt, ja leimaamaan naiiviksi niitä, joista aluksi pidin. Olen aina pitänyt härkäpäisistä hahmoista kuten Guts, lojaaleista ja vahvoista naisista kuten Casca, mutta myös kostonhimoisista, julmista ja omaa etuaan tavoittelevista hahmoista.

Ehkä siksi, että minussa itsessänikin on näitä samoja piirteitä: minusta kosto on suloinen ja oikeutettu, eteenkin silloin kun vastassa on joku, joka on sinulle se kaikkein läheisin. En tiedä. Minusta täydellisen koston, täydellisen takaisinmaksun idea on vain jotakin, joka on jo pitkään jaksanut kiehtoa minua.

Lyhyesti.
Jos lukijaa kiinnostaa tuhota elämänsä visuaalisesti ja tarinallisesti upealla sarjalla, suosittelen tutustumista Berserkkiin juuri The Golden Age -saagan kautta. Suosittelen kuitenkin varovaisuutta sillä seksuaalisesti provosoivat kohtaukset, voivat olla rajua katseltavaa herkemmille ja alle 18-vuotiaille katsojille. Jos kuitenkin tietää nauttivansa verimätöstä, upeasti rakennetusta tarinasta sekä päähenkilön lopumista henkisistä ja fyysisistä koittelemuksista, anna palaa.

Arvatkaahan kaksi kertaa teenkö näistä elokuvista tribuutti-videon...