14. marraskuuta 2011

Muut ovat nähneet, minä en

Movie Monday, elokuvabloggaajan haasteblogi, heitti pitkästä aikaa itselleni sopivan haasteen: esittele elokuva, jonka kaikki muut ovat nähneet, mutta sinä et. Haasteeseen tosin kuului myös häpeän tunne sekä mahdollisesti elokuvasta puhumisen vältteleminen, mutta itselleni ei onneksi ole moisia tunteita ole näistä elokuvista tullut. Ehkä muuten vain hieman epäsivistynyt olo. Alla ne kaikista räikeimmät rainat, joita ei ole tullut nähtyä. Lisää listaa löytyy tuolta "must-see" -osiosta.


Listaa voisi näistä elokuvista jatkaa pitemmällekin. Mieleen tulee Disneyn puolelta esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö, muista lasten piirretyistä Balto ja niin edelleen. Lisäksi en ole esimerkiksi koskaan nähnyt kokonaista (vanhaa) James Bond -leffaa tai yhdeksi maailman parhaimmaksi elokuvaksi mainostettua Citizen Kanea. Komisario Palmuistakin on nähty vain Erehdys, ja muutenkin suomalaisten elokuvien puolelta katselukokemuksia on hämmentävän vähän. Klassikot kuten Akseli & Elina, Kulkurin valssi, Pekka Puupäät sekä Pekka & Pätkä -elokuvat ovat menneet minulta täysin ohi. Osittain näiden elokuvien katsomattomuus on johtunut ihan omasta laiskuudestani ja vähäisestä kiinnostuksestani, mutta eteenkin nuo neljä ensimmäistä elokuvaa kismittävät. Tällä kertaa tosin en voi syyttää vain itseäni, vaan myös kasvatustani.

Meillä katsottiin tarkkaan, ettei elokuva ollut meiden ikäisiltä kielletty eikä se sisältäisi mitään meille sopimatonta, eli seksiä tai väkivaltaa. Ei siinä mitään, kyseessähän oli pitkälti vain minun ja veljeni "herkän" ja "viattoman" mielen suojeleminen. Kun kuitenkin täytin 15, en saanut katsoa K15-elokuvia siksi, koska kaksi vuotta nuorempi veljeni oli vielä alaikäinen, ja se olisi ollut hänelle epäreilua. Toinen sääntö oli, että telkkari meni kiinni kymmeneltä illalla. Piste. Oli siellä sitten elokuva kesken tai ei. Esimerkiksi useat Bond-leffat sekä Indiana Jonesit jäivät puolitiehen tämän säännön takia.

Täten esimerkiksi Scarface, joka on luokiteltu Suomessa K18-leffaksi, tuli minulle tutuksi vain tämän videon kautta. Psychon äiti kielsi katsomasta omien traumojensa takia, ja Indiana Jones ei vain yksinkertaisesti kuulunut lapsuuteeni, vaikka sen katsominen olisikin ehkä ollut mahdollista. Ehkä. Vanhempani, eteenkin isä, kun haluisivat niin tarkkaan katsoa mitä televisio meille oikein syötti. Aikoinaan meitä ei päästetty edes katsomaan Kuin kissat ja koirat -elokuvaa, sillä se oli vain yksinkertaisesti "liian väkivaltainen".

Nyt onneksi yllä olevia elokuvia ei estä katsomasta käytännössä mikään, esimerkiksi Godfather ja Scarface ovat äidillä DVD:llä ja kavereilta löytyy varmasti Indyjä ja myös Hitchcock-klassikoita. Ehkä nyt ongelmana onkin pitkälti se oma jaksaminen ja halu. Ja tietenkin aika. Nykyihmisellä kun on aina niin pirun kiire.

Kuten viisas isäni tapaa sanoa: "on niillä aina niin kiire odottamaan".
Mitä tulee häpeän tunteeseen elokuvien suhteen, en juuri koe sitä, tai en koe ainakaan enää. Silloin tällöin minulle tulee tosin hieman kiusallinen tai epäsivistynyt olo, kun kaverini mainitsee jostakin elokuvasta, ja joudun myöntämään etten ole kyseistä rainaa nähnyt. Onneksi kaveri usein sanookin "aijaa, no, kuule, suosittelen ehdottomasti! Varmasti tykkäisit siitä! Katsotaanko se yhdessä vaikka ensi viikolla," sen sijaan, että haukkuisi minut sivistymättömäksi hölmöksi. Koska törmään tietämättömyyteeni varsin usein eteenkin Neon tai Oddjobin kanssa elokuvista jutellessani, olen pitkälti oppinut elämään sen kanssa, etten yksinkertaisesti voi tietää kaikkea tai katsoa kaiken maailman elokuvia, jotka periaatteessa kuuluisivatkin yleissivistykseen.

Nyt nuudelit kiehumaan ja hetken aikaa hengailua internetseissä. Sitten voisi katsastaa tuon televisiosta tänäiltana tulevan Rööperin.

5 kommenttia:

  1. Minä kannatan ikärajasysteemiä, mutta vanhempani opettivat aika minulle seikkaperäisesti ymmärtämämään elokuvaa, joten suht' nopeasti sain luvan katsella sellaisiakin elokuvia joita en oikeasti olisi saanut katsoa. Ja se toimi, sillä etenkin kauhuelokuvin suhteen opin nopeasti erottamaan fantasian todesta.
    Tietenkään se ei siinä vaiheessa lohduttanut, kun isä kielsi minua 80-luvun puolivälissä katsomasta Haamujengiä, koska se varmasti pelottaisi minua. Hän oli oikeassa.

    Joten vaikka se Kuin Kissat ja Koirat jäikin silloin teiltä näkemättä, niin se kiellettiin varmasti hyvin aikein. Sillä onhan se aika väkivaltainen sellaisella Tom & Jerry-tavalla.

    VastaaPoista
  2. Totta turiset. Ikärajat ja vanhempien holhoaminen onkin useimmiten hyvä juttu, enkä sinällään kanna kaunaa vanhemmilleni. Paitsi vähän :DD

    Ehkäpä pitäisi kirjoittaa aiheesta postaus, sillä on tapauksia, missä liian alhaalla/ylhäällä oleva K-raja ärsyttää, ja tapauksia jossa vanhemmat ovat joko aivan liian ylisuojelevia tai täysin piittaamattomia siitä, mitä lapset katsovat.

    Taitaa muutenkin olla ikuinen keskustelun aihe tuo K-rajojen hyödyllisyys, eikä vain elokuvissa. Mietitään vaikka pelimaailmaa, joka on ties kuinka moneen kertaan kirottu syvimpään helvettiin ja kaikkien ongelmien lähteeksi.

    VastaaPoista
  3. Itsehän aloin tietyn iän jälkeen rikkomaan ikärajoja vastaan tieten tahtoen. Ei monilla vanhemmilla ole oikeasti aikaa valvoa kaikkea tekemistä, eikä se ole aina tarpeenkaan tietyn iän jälkeen nussia pilkkua siitä, onko leffa k16 vai k18 luokitukseltaan. Vahvasti tapaussidonnaista. Ikärajat tulee ottaa suosituksina, joista ihmisestä ja materiaalista riippuen voidaan joustaa.

    VastaaPoista
  4. Meillähän ei mitään ikärajoja juurikaan seurattu, vaan jokainen katsoi sellaisia elokuvia, kuin katsoi. Tietenkin arkipäiviä edeltävinä iltoina oli aika tiukat nukkumaanmenoajat, joten se esti näkemästä niitä pahimpia tapauksia, vaikka tuolloin vissiin olivatkin vähän vapaampi meno mitä tulee ikärajallisten elokuvien näyttämiseen tiettyihin kellonaikoihin, mutta silti. Meilläkin ikärajat olivat enemmänkin suosituksia (ainakin teinivuosina), enkä muistakaan tapauksia, joita en olisi saanut katsoa, koska minulla ei ollut ikää. En tosin silti muista katsoneeni ihan niitä pahimpia tapauksia, vaikka kauhuleffojakin tuli nuorempana katsottua.

    Niin ja minä en ollut edes kuullut mistään Balto-leffasta ennen tätä sun viestiäs. :D

    VastaaPoista
  5. Periaatteessa olen samaa mieltä, että vapaa kasvatus tietyn iän jälkeen elokuvien/pelien K-rajoituksissa on ihan ookoo, ja sellainen turha natseilu (miltä tuo teksti ehkä sai vanhempieni jutut kuulostamaan)on oikeastaan vain paha asia. Joustaa kuuluu ja suositukset pitää suosituksina, tosin poikkeuksia on.

    Itsellänikin oli tosiaan siinä 12-13 -vuoden iässä kova halu katsoa niitä "kiellettyjä" elokuvia, ja niitä tosiaan tulikin katsottua, mutta eipä kyllä mitään traumoja tullut. Ehkä tässä on juuri kyse siitä rajasta, jolloin pitää fiktiivisen erossa todellisuudesta, eivätkä ne rajutkaan kohtaukset järkytä silloin juuri ollenkaan.

    Tästä kuitenkin enemmän K-rajoihin liittyvässä postauksessa...

    Jaa, vai ei Balto ole tuttu :DDD Noh, lapsuutensa kullakin. Tosin eipä tuo kyllä mikään maailman tunnetuin/katsotuin piirretty olekaan.

    VastaaPoista

Kommenttia, risuja/ruusuja, vastaväitteitä, pohdintoja? Antaa tulla vain!